Uriah Heep. Kuva: Richard Stow
Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Kaarina Lehtisalo on katsonut koukuttavia tv-sarjoja ja odottanut Uriah Heepin konserttia.
1
Brittiläinen rockbändi Uriah Heep saapuu pitkällä jäähyväiskiertueellaan myös Suomeen; Tampereelle, Turkuun, Jyväskylään ja Helsinkiin. Jo vuonna 1969 perustettu bändi kuuluu rockin suuriin nimiin ja tunnetaan muun muassa hiteistään Easy Livin’ (1972), Gypsy (1970) ja Lady in Black (1971). Alkuperäisistä jäsenistä mukana on edelleen kitaristi Mick Box (s. 1947).
Itse tutustuin Uriah Heepin musiikkiin jo lapsena, kun sain isältäni lahjaksi yhtyeen albumin. On arvoitus, miten jazzia kuunteleva isäni päätyi lahjavalinnassaan juuri Uriah Heepiin, mutta otaksun hänen kävelleen Hämeenlinnan Levy ja kasetti -musiikkikauppaan ja avanneen tilannetta jotensakin näin: Tyttäreni kuuntelee rockmusiikkia, mikä neuvoksi? Ja vastaus oli Uriah Heepin High and Mighty (1976).
Lämpimiä muistoja bändistä on myös 1980-luvulta, jolloin opiskelin vuoden verran Oriveden Opistossa ja biletin opiskelukavereiden kanssa paikallisessa Kievarissa. Ainoa rockbiisi, jota Kievarin DJ suostui soittamaan, oli Uriah Heepin Easy Livin’. Sitä sitten tanssimme vimmatusti.
Tampere-talon penkeissä meno lienee ikätasoisesti hillitympää, mutta odotan kuulevani rakkaan klassikon.
Uriah Heep The Magician’s Farewell Tour: Tampere-talo 22.1.2026. Logomo, Turku 23.1. Paviljonki, Jyväskylä 24.1. Kulttuuritalo, Helsinki 25.1.
2
Osattiin sitä ennenkin polarisoitua, vieläpä saman perheen sisällä. Ylellä loppuvuodesta nähty sarja Mitfordin siskokset (Outrageous) sijoittuu ajallisesti 1930-luvun Britanniaan (ja vähän Saksaankin) ja kertoo tositapahtumiin perustuvan tarinan Mitfordin sisarusparvesta. Samaan perheeseen mahtui koko tuon ajan poliittinen kirjo, pari natsia ja kommunisti.
Sarja on poikkeuksellisen hyvin käsikirjoitettu ja ohjattu. Sarah Williamsin käsikirjoittama ja Joss Agnewin ja Ellie Heydonin ohjaama kuusiosainen sarja koukuttaa katsojan jo ensimmäisen jakson ensimmäisillä minuuteilla, ja se on menoa. Itse katsoin sarjan Yle Areenasta kahdessa illassa ja toivon todellakin, että sarja saa jatkoa.
Mitfordin siskokset Yle Areenassa.
3
Ylellä on tällä hetkellä tarjota myös kotimainen tv-sarja, joka saa katsojan hetkessä koukkuun. Vaikka ei yhtään maastohiihto tai kilpaurheilu kiinnostaisi, Jemina Jokisalon käsikirjoittama Kylmä kausi nappaa katsojankin mukaan huippuhiihtäjien jäätäviin keskinäisiin mittelöihin.
Ei kannata jäädä miettimään, onko Suomen maajoukkuehiihtäjien elämä oikeasti niin karseaa kuin sarjassa tai näinkö sitä maailmancupeissa hiihdetään, tärkeintä on, että sarjan psykologinen jännite säilyy. Vaikka sarjassa kilpaillaan ladulla, saman mielipuolisuuteen asti ulottuvan kilpailuhengen voi siirtää mille tahansa elämänalueelle.
Päärooleissa näyttelevät upeasti Roosa Söderholm ja Sannah Nedergård, jotka treenasivat roolejaan varten hiihtoa kaksi vuotta.
Kylmä kausi Yle Areenassa. Lue Leena Reikon kritiikki sarjasta täältä.
4
Paul Thomas Andersonin ohjaama One Battle After Another (2025) on tuore Golden Globe -voittaja (paras komedia, ohjaus, käsikirjoitus ja naissivuosa) ja oletettavasti vahvoilla myös Oscar-mittelöissä. Mustaa huumoria viljelevä satiiri näyttää Yhdysvallat poliittisten ääriryhmien taistelutantereena. Elokuvan pääroolissa vanhana vasemmistokapinallisena nähdään Leonardo DiCaprio ja hänen Willa-tytärtään näyttelee Chase Infiniti.
Vaikka elokuva on onnistunut, se kieltämättä myös jossakin määrin ärsytti. Erityisesti elokuvan alkupuolella huomasin ajattelevani, että näin vakavia asioita ei pitäisi käsitellä tässä tyylilajissa. Mutta ehkäpä tämä vain todistaa sen, että elokuva osuu liiankin hyvin ajan hermoon: musta huumori ei aina naurata, jos todellisuudessa jo ollaan kaiken kuviteltavissa olevan satiirin tuolla puolen.
Elokuvan kahden tunnin ja kolmen vartin kestoa ei kannata ennakkoon pelästyä, aika kuluu kuin siivillä, sillä edetessään elokuva muuttuu koko ajan jännittävämmäksi. Melkoinen katsomiskokemus.
One Battle After Another HBO Max -palvelussa. Lue Muru Vähänikkilän arvostelu elokuvasta täältä.
5
Tampereen Työväen Teatterissa on vielä mahdollista nähdä huikea teatteritapaus, Kissani Jugoslavia. Näytöksiä Eino Salmelaisen näyttämöllä on 22.1.2026 asti.
Pajtim Statovcin romaaniin perustuvan näytelmän on dramatisoinut Eva Buchwald ja ohjannut Samuli Reunanen. Taitavat tekijät ovat luoneet draaman, joka pitää tiukasti otteessaan. Kosovosta Suomeen muuttaneen perheen äidin ja pojan elämänvaiheita eletään näyttämöllä niin vaikuttavasti, että katsoja ei meinaa muistaa välillä hengittää.
Lue Maarit Saarelaisen viiden tähden kritiikki näytelmästä täältä.
Kaarina Lehtisalo
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Parasta juuri nyt (15.1.2026): Kirjakauppiaan tutkimukset, Blues Brothers, Neil Hardwick, Eeva Kilpi
Maija Kääntä on pohtinut Eeva Kilven ajatuksia ja katsonut maailman parhaan musiikkielokuvan sekä brittiläisen dekkarisarjan.
Parasta juuri nyt (12.1.2026): Veriappelsiinit, Love Is Blind, Tosca, Kaisa’s Machine, ilmankostuttimet
Mikko Saari on syönyt veriappelsiineja, katsonut rakkausrealityä, käynyt oopperassa, kuunnellut jazzia ja kostuttanut huoneilmaa.
Parasta ja pahinta juuri nyt: Laos-spesiaali
Laosin Vientianen provinssissa, Kaakkois-Aasian sydämessä pyöräilee Matti Kuusela pohtii mikä on parasta ja pahinta juuri nyt.
Parasta juuri nyt (5.1.2026): Ruusun nimi, Hyvästi Afganistan, Tähtiportti, Latinalaisen Amerikan historia, Kun yö saapuu Venezuelaan
Pasi Huttunen luki joululomalla ajankulukseen vanhoja kirjoja ja katsoi vanhaa tieteissarjaa.




