Kuvat: Matias Ahonen

Paholaisparturi Sweeney Todd tavattiin ensi kerran vuosina 1846–1847 ilmestyneessä englantilaisessa serial-kirjallisuudessa. Tarinassa The String of Pearls parturi Toddin asiakkaina olleet lontoolaiset putosivat tuolista kellariin, kun Todd veti vivusta kesken parranajon. Asiakkaista valmistettiin lihapiirakoita alakerrassa asuneen Mrs. Lovettin puotia varten. 

Musikaaliversio lontoolaisesta tarinasta nähtiin ensi kerran Broadwaylla Yhdysvalloissa vuonna 1979. Suomessa sitä on esitetty aiemmin vain kerran, Kansallisteatterissa vuonna 1997. Tuolloin kansallisoopperan johtajana toimineella Juhani Raiskisella oli musikaalin suomentamiseen vain kolme ehtoa: suomentajan piti ymmärtää musiikkia, hallittava suomen kieli ja oltava tamperelainen.

Kuinka ollakaan, musikaalin suomentajaksi päätyi manserockin kiistämätön kuningas Juice Leskinen. Leskisen sanoja kuullaan Tampere-talolla nytkin, kun Sweeney Toddia näytetään suomalaisilla lavoilla ensi kertaa vuosikymmeniin. 

Nyt esitetyn musikaalin laulu on ensiluokkaista. Sävyiltään se muistuttaa vuonna 2007 ilmestynyttä Tim Burtonin ohjaamaa elokuvasovitusta. 

Rakkaudesta, hulluudesta ja kostosta 

Sweeney Todd -musikaali kertoo useamman kuin vain yhden tarinan.

Nuori merimies Anthony Hope (Martti Manninen) auttaa 15 vuotta pakkotyövankeudessa olleen Sweeney Toddin (Ville Rusanen) takaisin Lontooseen. Todd hautoo kostoa tuomari Turpinille (Juha Pikkarainen), joka on tuominnut Toddin väärin perustein vankeuteen päästäkseen käsiksi tämän vaimoon Lucyyn (Essi Luttinen).

Todd oli entisessä elämässään parturi nimeltä Benjamin Barker. Nytkin hän vuokraa piirakkaleipomoa alakerrassa pyörittävältä Rouva Lovettilta (Maria Ylipää) entisen työhuoneensa. Sillä välin merimies Anthony Hope huomaa ikkunasta tuomari Turpinin ottotyttären Johannan (Marika Hölttä) ja rakastuu tähän.

Kun Johanna paljastuu Barkerin tyttäreksi ja kilpaileva parturi Pirelli (Dan Karlström) huijariksi, on soppa miltei valmis, s’il vous plaît. 

Seuraa kahden näytöksen mittainen oopperaa, orkesteria, kauhua ja komediaa yhdistelevä seikkailu. 

Musiikki toimii lavastuksesta huolimatta 

Tampere-talon permannolta katsottuna näytös vaikuttaa visuaalisesti pelkistetyltä, mutta soinniltaan pramealta. Pompöösien lavasteiden sijaan musikaali on turvautunut mimiikkaan ja äänten sointiin. Lavalla nähdäänkin oopperatyylisen laulun lisäksi kuoro ja orkesterikin. 

Erityisesti ensimmäisen näytöksen aikana näyttelijöiden vuorosanat miltei hukkuvat orkesterin soiton alle. Selkeys paranee huomattavasti toisen näytöksen alussa. Taustoiltaan rikas näyttelijä-laulajakuoro pääsee tuolloin oikeuksiinsa. 

Juice Leskinen vaikuttaa ehkä hieman yllättävältä vaihtoehdolta suomentajaksi, mutta jälki on taidokasta. Vaikka Stephen Sondheimin sävelet saattavat toisinaan koetella sanojen luonnollista asettumista, on Leskinen tasapainottanut viktoriaanista tunnelmaa löytämällä tilaa puhekielisyyksille ja pienille keveille pilkahduksille: 

”Sylje pois vaan se… lattialle… Kiltti poika.” 

Pientä lokalisointiakaan musikaalissa ei kaihdeta, Mrs. Lovett kun laulaa musikaalissa katselleensa merta ”varpuluudan kokoisena ylöjärveläistyttönä”. Vaikka sanoilla todennäköisimmin viitataan näyttelijä Maria Ylipään nuoruuteen, ei katselija voi kuin pohtia manserockin kuninkaan paluuta kotiseudulleen. 

Tyylipisteet näyttelijöille

Tyyliltään Sweeney Todd on uskollisempi Tim Burtonin vuonna 2007 ohjaamalle elokuvalle kuin Broadwaylla vuodesta 1977 esitetylle musikaalille. Se näkyy paitsi valotuksessa, myös puvustuksessa: parturi Pirellin puku muistutti suuresti elokuvaversion kirkasta klumeruulia. 

Tunnelma on niin ikään pikemminkin kolea kuin piirakantuoksuinen. Ville Rusasen Todd henkii goottilaista energiaa vahvimmin, kun Mannisen Hope ja Jukka Nylundin oikeusneuvos Beadle Bamford tuovat lavalle nuorekkuutta. 
 
Positiivisena voimana musikaalista erottuu Petrus Kähkösen näyttelemä Tobias Ragg: vaikka juoksupojan rooliin asettuukin näytelmässä aikuinen mies, on nuoruuden riemu ja into käsinkosketeltavaa. 

Ensimmäinen näytös tuntui hakevan paikkaansa. Toisen näytöksen alkaessa tarjolla oli jo ehtaa kauhua: lihapiirakoiden katkun saattoi tuntea nahoissaan. Ainakin allekirjoittaneella oli vaikeuksia pysyä nahoissaan, mikä kertoo paljon: musiikinkin keinoin voi siis kauhunväristyksiä herättää. 

Varjopuoliksi näyttää jääneen esityksen nopea tahti ja ajoittainen sekaannus: näyttelijöiden ja yleisön välinen vuorovaikutus oli aitoa, mutta häiritsi toisinaan keskittymistä. Välillä kuorokaan ei oikein ehtinyt tahtiin. 

Anni Kanniainen

Sweeney Todd

• Musiikki ja laulujen sanat Stephen Sondheim
• Libretto Hugh Wheeler
• Suomennos Juice Leskinen
• Ohjaus Tuomas Parkkinen
• Musiikinjohto Eeva Kontu
• Kuoron valmennus Heikki Liimola ja Kalle Ruusukallio
• Pukusuunnittelu ja visualisointi Anna Sinkkonen
• Valosuunnittelu Ville Syrjä
• Naamioinnin suunnittelu Johanna Vänttinen
• Tampere Filharmonia
• Tampereen Oopperan kuoro
• Alkuperäissovitus Christopher Bond
• Rooleissa Ville Rusanen, Maria Ylipää, Martti Manninen, Marika Hölttä, Juha Pikkarainen, Petrus Kähkönen, Essi Luttinen, Dan Karlström, Jukka Nylund
• Tuotanto Tampereen Ooppera

Esitykset Tampere-talossa 8.–10.1. Lisätietoa täältä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua