Riina Tanskanen. Kuva: Maarit Saarelainen
KOLUMNI | Tampereen Kirjafestarit on teosten suurhyöky, jonka pyörteissä voi iskeä ahdistus, Maarit Saarelainen kirjoittaa kolumnissaan.
”Mikä on tässä hetkessä vetävintä, fakta vai fiktio, sadut vai runot. Ketä olisi hyvä kuunnella ja kenelle tärkeä antaa ääni.”
Tampere-taloon sisään astuessa vyöryy vastaan loppumaton kirjojen vuo. Tampereen Kirjafestareille (29.–30.11.2025) kerätty uskomaton määrä sanomisen halusta kirjoitettuja uusia teoksia, vanhoja antikvaarisia klassikoita, runoja, satuja, säkeitä, lausuntaa, sarjakuvia ja levyjä. Uusimman tiedon mukaan tapahtumassa oli kävijöitä viikonlopun aikana yli 8 800.
Tampere-talon saleihin on sijoitettu keitaita, joissa pääsee kuuntelemaan mielenkiintoisia kirjailijoita, keskustelemaan eri kirjallisuuden lajien ominaispiirteistä, teosten taustoista ja syntyhistoriasta. Mansikkapaikka kirjallisuuden rakastajille ja lukemisen suurkuluttajille.
Reilun puolen tunnin harhailun jälkeen iskee ahdistus. Miten voin valita jonkun tai jotkut näiden kaikkien teosten joukosta. Näiden antaumuksella, innolla ja ammattitaidolla kirjoitettujen kirjojen laarista.
Mikä on tässä maailmassa tärkeintä. Mikä on tässä hetkessä vetävintä, fakta vai fiktio, sadut vai runot. Ketä olisi hyvä kuunnella ja kenelle tärkeä antaa ääni. Mitä nostaa framille.
Päätän hengähtää.
* *
Tulenkantaja-palkintoehdokkaat. Kuva: Maarit Saarelainen
Viisi naista lauteilla
Valitsen Tampere-talon pienen saliin ja kaunokirjallisuuden. Siellä ovat Tulenkantaja-kilpailun palkintoehdokkaat kertomassa omista teoksistaan. Ehdolla on viisi tänä vuonna julkaistua kotimaista kaunokirjallista teosta, joilla on kilpailun esiraadin mielestä vientipotentiaalia.
- Elli Salo: Keräilijät (Otava, 2025). Omaääninen esikoisromaani ihmisistä ja eläimistä itäisellä rajaseudulla (lue Kati-Annika Ansaksen arvio täältä).
- Vera Vala: Kaksoissotilas (WSOY, 2025). Valheita vaarallisempaa on vain totuus. Salla Kotka etsii vastauksia äitiään koskeviin arvoituksiin.
- Maija Kajanto: Pyykkipäivä (WSOY, 2025). Kolmekymppinen Inka Hakaniemi palaa Australiasta kotikaupunkiinsa ja perustaa 1950-luvun tyyliin sisustetun pesulan.
- Satu Erra: Tällainen tunne (Tammi, 2025). Abivuosi on täynnä ratkaisemattomia kysymyksiä. Mitä ihminen uskaltaisi haluta elämältä ja tulevaisuudelta?
- Riina Tanskanen: Tympeät tytöt – Luokkakipuja (Into, 2025). Talousneuvotteluita ei käydä kokoushuoneissa. Ne käydään tympeiden tyttöjen sydämissä ja heidän ihollaan (lue Eli Harjun arvio täältä).
Iida Turpeinen (vas.), Vera Vala, Maija Kajanto, Satu Erra ja Riina Tanskanen. Kuva: Maarit Saarelainen
Tulenkantaja on Aamulehden ja tamperelaisen Tulenkantajien kirjakaupan vuonna 2012 perustama kirjallisuuspalkinto, joka keskittyy edistämään suomalaisen kirjallisuuden vientiä. Se myönnetään edellisenä vuonna ilmestyneelle kaunokirjalliselle teokselle. Palkintoon kuuluu 5 000 euron rahapalkinto ja Kirjallisuuden vientikeskus FILIn vientivalmennusohjelma.
Tämän vuoden voittajan valitsi Tulenkantaja-palkinnon vuonna 2024 saanut kirjailija Iida Turpeinen, joka on jo aloittanut teoksellaan Elolliset maailmanvalloituksen (lue Mikko Saaren arvio romaanista täältä). Käännösoikeudet on tähän mennessä myyty jo 28 kielialueelle, kuten Saksaan, Viroon, Englantiin, Ranskaan, Ruotsiin, Italiaan ja Espanjaan.
Vaikka kyseessä on kilpailu, koko ehdokasporukka on innostunut toistensa kirjoista. (Elli Salo ei päässyt paikalle sairastumisen vuoksi). Kaikkien ehdokkaana olevat kirjat ovat täyttäneet palkinnon kriteerit. Heitä kuunneltuani uskon, että esiraati on valinnut oikein.
* *
Syrjäseudun romanttinen pätkätyökomedia
Tulenkantaja-palkinnon voitti Riina Tanskasen sarjakuvateos Tympeät tytöt – Luokkakipuja. Seitsemässä sarjakuvassa talous näyttäytyy romanttisena pätkätyökomediana rapistuvalla syrjäseudulla, joka vie hyvinvoinnin ja myy sen takaisin self-caren nimellä. Kuvat ovat olennainen ja tärkeä osa kirjan tunnelmaa.
Luin kirjan yhdellä istumalla. Se on täyttä asiaa; yhtä aikaa liikuttava ja poskettoman hauska.
Riina on hyvä kirjoittaja ja oivaltava piirtäjä. Ennen muuta hänellä on asiaa, eikä hän pidä älykkyyttään vakan alla.
– Yhdistän tutkitun tiedon siihen näkymättömään tietoon, jota jokainen ihminen eläessään kerää. Liikun korkeasta matalaan, antiikin filosofeista 2000-luvun popkulttuuriiin, talousteorioista tyttöjen huoneisiin. Ja luotan lukijaan, Riina Tanskanen kiteyttää.
Peruskysymyksen ”miltä nyt tuntuu” Riina vastaa:
– Olen onnellinen. Nyt haluan hetken vain olla ja kellua tässä tunteessa.
Riina on imatralais-tamperelainen kuvataiteilija ja yhteiskuntakriitikko, joka on saanut tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon. Hänen esikoisteoksensa Tympeät tytöt – Aikuistumisriittejä (2021; lue Eli Harjun arvio täältä) oli Sarjakuva-Finlandia-ehdokas.
Kiitospuheellaan Riina saa yleisönsä itkemään, koska hän on tosissaan.
* *
Sanna Marin. Kuva: Meeri Koutaniemi
Mitä yhteistä on Riinalla, 27, ja Sannalla, 40?
Seuraavana ohjelmassani on Tampere-talon Iso sali, jonka entinen pääministeri Sanna Marin on vetänyt täyteen. Tampereen pormestari Ilmari Nurminen haastattelee Marinia hänen muistelmateoksestaan Toivo on tekoja (lue Saana Saarisen arvio täältä ja Kari Pitkäsen kolumni täältä).
Suomen kaikkien aikojen nuorin pääministeri johti maatamme historiallisten kriisien keskellä. Hän kuvaa kirjassa urapolkuaan ja pääministerikauden haasteita: koronapandemia, Venäjän hyökkäys Ukrainaan, julkisuuskohut.
Yksi Sanna Marinin perusteemoista on, että ihmisillä olisi yhtäläiset mahdollisuudet elämiseen. Marin korostaa, että vuonna 2025 naisten oikeudet ovat ottaneet takapakkia ympäri maailman. Maapallomme tuntuu tällä hetkellä olevan melko vihamielinen paikka.
Tässä kohtaa tulee déjà vu.
Näkökulmissa ja retoriikassa saattaa olla hiuksenhienoja eroja, mutta on ilmiselvää, että Sanna Marin ja Riina Tanskanen puhuvat samoista asioista. He kantavat huolta tyttöjen oikeuksista ja tasa-arvosta. He puhuvat yhteiskunnasta ja toimijuudesta ja siitä, miten myös talous on tekoja, jotka koskettavat meitä kaikkia.
Kyse ei ole siitä kuka sinä olet tai mitä sinä olet, jos pystyt sanoittamaan sen mitä haluat viestiä. Tanskanen ja Marin tuovat rohkeasti esille omat arvonsa, yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden puolesta.
Kyynikot joutuvat pettymään, sillä kun kuuntelee näitä naisia, tietää että heidän intohimonsa ja herkkyytensä saa yleisön kuuntelemaan.
Ja muuttamaan maailmaa, pala kerrallaan.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Sanna Marin ei pelkää omakehuja, ja se on miehille liikaa
KOLUMNI | Sanna Marinin Toivo on tekoja ei ole hyvä tai huono kirja. Se on hyvä tai huono sen mukaan, mitä mieltä lukija on Sanna Marinista.
Voisiko kulttuurin kello näyttää toisenlaista aikaa?
KOLUMNI | ”Kaikesta, mikä ei ole ihmisille arjessa taloudellisesti mahdollista, muodostuu ’luksusta’”, Jari Paavonheimo kirjoittaa kolumnissaan.
Anneli Jussilan kolumni: ”Viihdyttävästä Pentti Linkola -näytelmästä jää puuttumaan tärkeä taso”
KOLUMNI | Yli 30 vuotta Pentti Linkolan läheisesti tuntenut Anneli Jussila kirjoittaa Valkeakosken kaupunginteatterin Vain lintuja rakastanut -näytelmästä.
Bileistä Riadissa
ESSEE | Oletko valmis myymään itsesi satasesta? Riittäisikö tonni? Mikko Lamberg kirjoittaa kolmesta tusinasta koomikosta, jotka astelivat saudiarabialaiseen ansaan.