What in the Califlower. Kuva: Annamaria Palsi-Ikonen
HENKILÖ | Valokuvaajamestari Annamaria Palsi-Ikonen rohkaisee muitakin keski-ikäisiä naisia uskomaan unelmiinsa. Hänelle se on suuntautuminen taiteelliseen valokuvaukseen.
”Kerron kuvillani tarinoita. Sen osaan ja se on vahvuuteni.”
Päivi Vasara, teksti
Annamaria Palsi-Ikosen kuvissa on huumoria. Tästä on esimerkkinä tämän artikkelin pääkuva, jossa nuori kemisti yrittää valmistaa karkkia. Kuva leikittelee luovuuden, uteliaisuuden ja lapsenomaisen intohimon teemoilla.
Kuva on otettu Svenska Samskolanin fysiikan luokassa, koska siinä ympäristössä oli mielenkiintoisia esineitä.
– Voitin kemistikuvalla Most Creative Photo Awardin belgialaisessa Lens op de Mens -fotofestivaalissa. Olin käsittääkseni tapahtuman ainoa suomalainen osallistuja – ja vieläpä voittaja. Tämä voitto tuo mukanaan suuren kunnian: oman näyttelyosuuden seuraaville festivaaleille vuonna 2027.
Kaikki tämän jutun kuvat ovat Annamaria Palsi-Ikosen ottamia. Hänelle kuvien nimet ovat tärkeitä, joten ne ovat kuvateksteinä.

Annamaria Palsi-Ikonen. Omakuva.
Tähtäin omaan ilmaisuun
Marraskuussa Annamaria matkasi Lontooseen. Siellä hän oli finalistina arvostetussa International Print Masters -kilpailussa (BIPP International Print Masters), jossa voitti kategorian Advertising & Commercial.
Haastattelu tehtiin ennen Lontoon-reissua.
– Olen yksi vain kahdesta suomalaisesta, jotka ovat päässeet finaaliin.
Finaalitapahtuma järjestetään The Big Bash -tapahtuman yhteydessä legendaarisella Holborn Studiosilla, jossa finalistien teokset ovat esillä. Saan myös mahdollisuuden kuvata studiossa, kun siellä järjestetään valokuvaajien kuvausjamit.
– Vasta nyt olen todella uskaltanut fokusoida omiin unelmiini ja omaan taiteelliseen ilmaisuuni, joka on kytenyt vuosien ajan kaiken muun työn taustalla.

Lavastettuja hetkiä menneiden aikojen tapahtumista, perhekuva. Kuva: Annamaria Palsi-Ikonen

Golfterms explained hole in one. Kuva: Annamaria Palsi-Ikonen
Matka kohti unelmia
Annamarian työhuone on Pyynikintorin laidalla ja isot ikkunat antavat maiseman torille. Hieno paikka. Yhdellä seinällä on joulukuvauslavastus, ja haastattelun jälkeen on tulossa kaksi lemmikkikoiraa joulukuvaan.
Tilan hän sai kansainvälisen elokuvatuotannon kautta, puolivahingossa. Annamaria oli mukana kansainvälisessä elokuvassa avustavana kuvausjärjestelijänä ja lokaatioscouttina. Tuotanto sai tilan Pyynikintorin laidalta ja sitten Annamaria neuvotteli sen itselleen.
Annamaria on kotoisin Haaparannalta. Hän opiskeli visuaalista kommunikaatiota mainosalan koulussa Tukholmassa (Berghs School of Communicationissa). Mukana oli oma hevonen. Seurasi muutto takasin Haaparantaan ja medianomiksi opiskelu Kemi-Tornion ammattikorkeakoulussa.

Baby Bird being fed Amaryllis style / Hole in one. Kuvat: Annamaria Palsi-Ikonen
Annamaria Palsi-Ikonen on pitkän linjan elokuva- ja televisioalan ammattilainen sekä valokuvaajamestari. Vuosien varrella hän on työskennellyt monipuolisesti median parissa, ja tehnyt todellista moniosaajan työtä: still-kuvausta, rekvisitointia ja kuvausjärjestäjän tehtäviä.
– Se on ollut pitkälti muiden visioiden toteuttamista. Edesmennyt äitini oli kuvisope. Hän oli itsenäinen ja kriittinen sekä kokeellinen. Niin kokeellinen, että minulla oli välillä kulmakarvat lähellä hiusrajaa. Äidiltä sain kipinän, että voin tehdä asioita omalla tavallani.
Ensimmäisen kameransa Annamaria sai lukiovuosina. Se oli vanha järkkäri. Sillä hän harjoitteli. Annamaria oli vaihdossa Brasiliassa. Juuri ennen matkaa hän sai Canonin digijärkkärin. Rio de Janeiron pohjoispuolella hän sai paikallisilta ohjeen, että kameraa pitää kuljettaa muovipussissa pyyhkeeseen kiedottuna, jotta sitä ei varasteta. Konsti tepsi.

Tukkajumala. Kuva: Annamaria Palsi-Ikonen
Ruuhkavuodet
Annamarian esikoinen syntyi vuonna 2009. Hänellä on kaksi poikaa.
– Ne vuodet olivat aikamoista matalalentoa. Äitini sairastui vakavasti vuonna 2002. Hänelle annettiin elinaikaa viikko, mutta niin vain hän eli 13 ja puoli vuotta. Monet kerrat niinä vuosina oli tilanne, että annettiin tieto, että nyt on viimeinen mahdollisuus nähdä äiti elossa.
Hänen miehensä isä sairastui aivoverenvuotoon, kun esikoinen oli puoli vuotta vanha. Se toi mukanaan huolen myös miehen vanhemmista. Appiukko on edelleen hengissä.
Äidistään Annamaria teki medianomiopiskelujen aikana dokumenttielokuvan Räsynukke, joka kertoo äidin sairastumisesta ja siitä, miten elämä muuttui. Dokumenttielokuva on katsottavissa Youtubessa.
– Vei aikaa toipua äidin menettämisen suuresta surusta ja siitä päänsisäisestä vuoristoradasta, jossa elimme vuosien ajan. Vasta sen vaimennuttua on tullut henkistä tilaa tehdä uutta.

The Cat with pearl earring / Abstract Cat. Kuvat: Annamaria Palsi-Ikonen
Ystävällismielinen lauma
Unelmien saavuttamista edistää, jos onnistuu ympäröimään itsensä ystävällismielisillä ihmisillä.
Annamaria jatkoi opiskeluja. Lasten ollessa pieniä hän hankki ensin kuvallisen ilmaisun perustutkinnon ja sitten ammattitutkinnon. Nyt vasta viidenkympin rajapyykin lähestyessä hän opiskeli valokuvaajamestariksi.
– Keväällä valmistuin valokuvaajamestariksi VVI:n kautta. Opinnot ja erityisesti mentorini Tiina Kuhan ohjaus antoivat minulle rohkeutta tehdä oman näköistäni kuvaa – sellaista, joka on oivaltavaa, humoristista ja välillä myös rohkeasti kantaaottavaa. Tein opintojen alussa listan siitä, mitä minun pitäisi hallita ja luettelin ensin monia teknisiä ja kuvankäsittelyn taitoja. Sain vastauksen, että sinä osaat nuo asiat jo, mene eteenpäin, nainen.
– Mentorini Tiina Kuha ja oma opettajani Raija Kolehmainen ovat tukeneet ja vahvistaneet minua. Jokaisen olkapäällä istuu pieni epäilijä. Nämä kaksi vaikuttivat minulle, että olen itse edistymiseni suurin este.
Tietoisesti voi ympäröidä itsensä ihmisillä, jotka tukevat ajatuksia ja visioita.

Burnout isn’t an option Selfhelp is. Kuva: Annamaria Palsi-Ikonen

Caught with the hand in the cookie jar. Kuva: Annamaria Palsi-Ikonen
Kilpailuihin
Vuonna 2018 Annamaria osallistui Finnish Foto Awards -kilpailuihin ensimmäisen kerran. Ne ovat kuin kuvauksen SM-kisat. Sen jälkeen hän on ollut yksi finalisteista joka vuosi ja päässyt pari kertaa myös mitaleille.
– Se oli lähtölaukaus uskallukselle ja siihen, ettei siihen kuole.
Elokuva- ja televisioalan kokemuksista on hyötyä, kun haluaa tehdä taidetta. Siellä oppii aivan valtavasti esimerkiksi valaisemisesta, rekvisiitasta ja monesta muusta osa-alueesta, jotka tukevat tarinankerrontaa.
– On aikamoinen vyyhti asioita sen takana, että uskalsin ryhtyä tekemään itsennäköistä kuvaa.

War Madness. Kuva: Annamaria Palsi-Ikonen
Sotaa vastaan
– Yksi tärkeimmistä teoksistani on War Madness, sodan julmuuksiin kantaa ottava kuva, joka toimii brutaalina muistutuksena siitä, että sodan jaloissa kaikki kelpaa uhrattavaksi: sotilaat, naiset, lapset, koko inhimillisyys.
Kuva herätti kevään näyttelyssä paljon huomiota Image and Peace -tutkimusryhmän keskuudessa ja se valittiin myös FEP All Time Top 25 -galleriaan. Se on ollut osa Suomen maajoukkuetta World Photographic Cupissa vuosi sitten.
Tämän kuvan ympärille Annamaria on myös suunnitellut hyväntekeväisyyskampanjaa esimerkiksi Amnestyn hyväksi. Kuva on sellainen, että sillä ei voi tehdä rahaa.
– Kuva on pienen ihmisen maksimaalisen turhautumisen huipennus.
Kuvillaan Annamaria kertoo tarinoita. Sen hän osaa ja se on hänen vahvuutensa.
– Teen äidistä koskettavan 12 kuvan sarjan. Sillä sarjalla on tarkoitus osallistua QEP (Qualitified European Photographer) arvonimihakuun ensi kesänä.

Melkein kaikki minusta -teatterijuliste. Kuva: Annamaria Palsi-Ikonen
Barcan peliin
Lontoossa lopullinen finaali kisattiin printeillä. Kategorioita on useita. Annamaria pääsi finaaliin kategorioissa Fine Art & Digital Creation ja Advertising & Commercial, joista jälkimmäisen siis voitti.
Kansainväliseen kilpailuun voi osallistua ympäri maailman. Annamaria sai vinkin kilpailusta Suomen ammattivalokuvaajien kautta.
– Ensimmäinen vaihe on verkossa tapahtuva tuomarointi. Sain kolme kuvaa jatkoon ja niistä piti lähettää printit printtiarviointia varten. Sain tiedon, että olen kymmenen parhaan joukossa kahdessa kategoriassa, yhdelle kuvalla kummassakin. Suomesta on kaksi edustajaa Lontoossa.

Familyportrait. Kuva: Annamaria Palsi-Ikonen
Lontoosta Annamaria palaa kotiin mutkan kautta, koska hän vie poikansa katsomaan Barcan peliä Espanjaan. Kyseessä on joukkueen ensimmäinen peli Camp Noulla remontin jälkeen.
– Haaveet eivät maksa mitään, joten kannattaa unelmoida. Perhe on minulle tärkein, siihen suuntaan energiaani. Ammatillinen unelmani on olla omanlainen versioni Banksystä, onhan minulla kuvausjärjestelijän kokemusta asioiden järjestämisestä, oli sitten visiot ja tarpeet vaikka minkälaisia, Annamaria kertoo.
– Yllätykselliset pop up -näyttelyt ovat yksi haave. Unelmissani olen arvostettu taiteilija, joka pystyy vaikuttamaan ja elättämään itsensä taiteen kautta. Vaikuttaminen on tärkeää. Sanotaan, että jos tavoittelee tähtiä, yltää ainakin puun latvoihin, sanoo Annamaria Palsi-Ikonen.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Muumisäveltäjä Sumio Shiratori kävi Suomessa: ”En tiennyt Muumeista mitään, kun aloitin työn”
HENKILÖ | Liki jokainen suomalainen on kuullut jossakin Sumio Shiratorin melodioita, mutta juuri mitään ei kukaan tästä japanilaissäveltäjästä tiedä.
Emma Thompson vietti kuukausia Kolilla Sydäntalvi-elokuvaa kuvaten: ”Olette hyvin onnekkaita siitä, mitä teillä on”
ELOKUVA | Oscar-palkittu Emma Thompson ja hänen tyttärensä Gaia Wise kertoivat Kulttuuritoimitukselle elokuvan tekemisestä Suomen talven keskellä.
Säveltäjä Joel Vernerin musiikillisessa ilmaisussa kohtaavat tutkijan aivot ja runoilijan sydän
KUUKAUDEN SÄVELTÄJÄ | Säveltäjä Joel Vernerille musiikki ja liike ovat yhtä, ja yleensä hän tanssii työstäessään uutta musiikkia päässään.
”Ei tietty punkkari musta häviä mihinkään” – Liila Jokelin taitaa komedian keinot ja mustan huumorin
KENEN LAULUJA LAULAN | Muusikko-näytelmäkirjailija ja dramaturgi Liila Jokelin sovitti viimeksi Kalevalaan pohjautuvan Mauri Kunnaksen tarinan auringon ryöstöstä hilpeäksi musiikkinäytelmäksi.




