Suvi West. Kuva: Susanna Kekkonen

1

Elokuvistaan tunnetun Suvi Westin dokumentit Eatnameamet – Hiljainen taistelumme ja Máhccan – Kotiinpaluu ovat molemmat vaikuttavia katselukokemuksia. Tartuinkin mielenkiinnolla Westin tänä vuonna ilmestyneeseen esikoisromaaniin Syntien kummun naiset (S&S, 2025), joka on tyylilajiltaan hyvin erilainen.

Westin teoksessa on sekä autofiktiivisiä elementtejä että maagista realismia. Veijariromaaniksikin sitä voisi kuvata, sen verran hulvattomia piirteitä saavat Westin kommellukset pitkin maita ja mantuja. Teoksen minäkertoja ja päähenkilö on nimeltään Suvi West, mutta hänen rinnallaan esiintyy myös nuori Teini-Suvi sekä kiimaisiin seikkailuihin päätyvä Flow-Suvi.

Tarinan alussa Suvi West kirjoittaa kustannussopimuksen tietokirjasta, joka kertoo vahvoista saamelaisnaisista. Kommelluksia syntyy, kun luvattu käsikirjoitus ei etene. Syntien kummun naiset tuo mieleen Antti Holman romaanin Kaikki elämästä(ni) (Otava, 2020; lue Leena Reikon arvio täältä), jossa myös kirjailijan kanssa samaa nimeä kantava henkilöhahmo koettaa kirjoittaa kustantamolle lupaamaansa kirjaa. Myös itseironinen ote yhdistää teoksia. Samankaltaisesta lähtöasetelmasta huolimatta Westin ja Holman teemat ovat muuten erilaisia.

West piehtaroi häpeässä ja muissa tunteissa, mutta lyö homman niin lekkeriksi, että siitä lukee ilolla. Huumorin kautta käsitellään myös monia kipeitä ja vaikeitakin aiheita. West käsittelee saamelaisuutta, sukupuolirooleja ja seksuaalisuutta. Sitä miten erilaiset ulkoapäin tulevat roolit muodostavat keskenään ristiriitaa. Suhteessa valtakulttuuriin romaanin kertojaa väsyttävät ei-saamelaisilta tulevat vaatimukset esittää eksoottisen toisen roolia. Suhteessa vähemmistökulttuuriin taas syntyy painetta olla oikeanlainen saamelainen.

Kirjan loppuun liitetyissä kiitoksissa West kertoo, että kirjoitti romaania samaan aikaan siskonsa Helga Westin tehdessä ensimmäistä esseekokoelmaansa Puhu Nukke (Otava, 2025). Westin sisarusten tänä vuonna ilmestyneet kirjat on ollut iloa lukea!

Lue arvio Helga Westin esseekokoelmasta täältä.

2

Underground-runoilija J. K. Ihalaisen pyörittämä Palladium Kirjat julkaisi suomeksi harvainaista herkkua eli kurdirunoutta.

Runoilija ja kääntäjä Abdullah Pashew syntyi vuonna 1946 Erbilissä, Irakin Kurdistanin pääkaupungissa. Erinäisten mutkien kautta Pashew päätyi asumaan vuonna 1995 Suomeen, jossa hän asuu yhä tänä päivänä. Välissä hän muun muassa luki itsensä kielitieteen tohtoriksi Neuvostoliitossa ja toimi professorina Libyan yliopistossa.

Kurdistanissa niin runoilijana kuin runonlausujana suosittu Pashew on julkaissut kymmenen runoteosta. Synnynnäinen rakastaja (2025) sisältää valikoiman hänen runoja vuosikymmenten ajalta. Teoksen on suomentanut Minna Torppa yhteistyössä Pashewin itsensä kanssa. Kirjaan on liitetty runojen alkuperäinen kirjoitusaika ja -paikka. Käy ilmi, että runoja on kirjoitettu lähemmäs 20 eri maassa. Vaikka runot kytkeytyvät myös vahvasti Kurdistaniin, käsittelevät ne myös siirtolaisuuden ja diasporan kokemuksia.

Pashewin runoudessa välähtää tuokiokuvia kotimaasta, suurista tunteet rakkaudesta ikävään ja yhteiskunnallisista kulmista. Teoksen aloittaa jo vuosina 1970–1971 Kurdistanissa kirjoitettu monisivuinen runo Kaksitoista opetusta lapsille. Runo oli ilmestyessään niin räjähtävää materiaalia, että Pashewin piti lähteä maanpakoon, kun hän uhmasi varoituksia lausua sitä julkisesti. Teoksen päättävä runo Yö Odessassa taas on kirjoitettu vuonna 2018 Helsingissä. Kirjaan mahtuu Pashewin runoutta siis viidenkymmenen vuoden ajalta.

3

Turhauduttuani suoratoistopalveluiden rahoitus- ja ansaintamekanismeihin olen viime aikoina pyrkinyt löytämään katsottavaa muualta, kuten verorahoilla tuotetusta mainiosta Yle Areenasta. Varsinkin dokumentteja on tullut viime aikoina katsottua.

Portugalin diktatuurin kaatamisesta kertova dokumenttielokuva Neilikkavallankumous ja Espanjaa diktaattorina hallinneen Francisco Francon elämästä kertova kaksiosainen Franco ja diktatuurin aika kannattaa katsoa jo yleissivistyksen vuoksi. Myös Yle Areenan laajahko teemakokonaisuus Israelista ja Palestiinasta sisältää kiinnostavaa katsottavaa, kuten jo aiemmin elokuvajuhlilla näkemäni dokumentin Tuomiopäivän saarnaajat.

4

Espanjan ja Portugalin diktatuureista dokumentteja katsellessa tuntuu häkellyttävältä ajatella, että äärioikeisto on vuonna 2025 uudelleen nousussa maailmanlaajuisesti. On surullista ajatella, että 1900-luvun synkän historian opetukset eivät vaikuta kantavan tätä pidemmälle.

Helsingissä on nähty itsenäisyyspäivänä jo vuosikymmenen ajan äärioikeiston marsseja, jossa on myös puhunut hallituspuolue perussuomalaisten kansanedustajia. Onneksi myös tuhannet ihmiset ovat käyttäneet ääntään äärioikeistolaisten voimien vastustamiseksi.

Tulevana itsenäisyyspäivänä 6.12.2025 suosittelen käyttämään meille jokaiselle suotua ääntä inhimillisyyden ja vapauden puolesta osallistumalla Helsinki ilman natseja -mielenosoitukseen. Tarkemmat tiedot tapahtumasta löytyvät mielenosoituksen kanavilta ilmannatseja.com. Tapahtuman jatkoilla Bar Lepakkomiehessä soittavat Kissa, Moshimoshi, Kristiina (soolo) ja Kukkatalo.

Juho Narsakka
Instagram: @juhonarsakka | Bluesky: @kteksti.bsky.social

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua