Kuvat: WSOY / Luis Miguel Palomares
KIRJAT | ”Tämä kirja ei kelpaa mihinkään. Se täytyy hävittää”, muistelevat edesmenneen kirjailijan lapset kahden vuosikymmenen viiveellä ilmestyneen teoksen esipuheessa.
”Rakkaus oli Márquezille tärkeä teema, jota hän käsitteli kirjoissaan tavalla tai toisella. Niin myös tässä.”
ARVOSTELU

Gabriel García Márquez: Elokuussa nähdään
- Suomentanut Jyrki Lappi-Seppälä.
- WSOY, 2025.
- 115 sivua.
Kun kirjailija on tunnettu, on hyvää bisnestä julkaista kirja hänen kuolemansakin jälkeen. Varsinkin, jos kirjailijan nimi on Gabriel García Márquez. Kesällä ilmestyi suomeksi Elokuussa nähdään -pienoisromaani (suom. Jyrki Lappi-Seppälä; WSOY, 2025), jonka Nobel-kirjailija kirjoitti 20 vuotta sitten. Kirjailija itse kielsi kirjan julkaisemisen.
Pienoisromaani käsittelee naimisissa olevaa vanhenevaa naista, joka käy saarella, jonne hänen äitinsä on haudattu ja jossa hän jokaisella vierailullaan haluaa viettää yön eri rakastajan kanssa. Alun perin Márquezin tarkoitus oli kirjoittaa kolmen kertomuksen kokonaisuus, joita kaikkia yhdistäisi ikäihmisten rakkaustarinat.
Elokuussa nähdään kertoo Ana Magdalena Bachista, joka kirjan alussa on 46-vuotias. Hän on ollut onnellisesti naimisissa 27 vuotta miehen kanssa, jota hän rakastaa ja joka rakastaa häntä. Ana Magdalenan äiti oli kolme päivää ennen kuolemaansa halunnut saada viimeisen leposijan saarelta, jolla kirjassa tytär käy joka vuosi viemässä elokuussa kimpun miekkaliljoja hänen haudalleen. Márquezmainen twisti tarinaan tulee siitä, että matkalla Ana Magdalena haluaa ottaa yhdeksi yöksi rakastajan, joka vuosi uuden.
Márquez työskenteli teoksen kanssa pitkään, ja siitä syntyi viisi erilaista versiota. Loppuvaiheissa kirjailija ei enää kyennyt hahmottamaan kaikkia viimeiseen versioon tehtyjä lisäyksiä ja korjauksia. Kirjan esipuheessa kuvataan, miten teoksen syntyprosessi oli kilpajuoksua ajan kanssa. Siinä vastakkain olivat taiteellisen täydellisyyden tavoittelu ja henkisten voimavarojen ehtyminen.
Márquez oli alkanut valmistella kirjaa vuonna 1999. Hän ei työstänyt käsikirjoitusta enää kesän 2004 jälkeen, joten matka siitä kirjan julkaisuun (2024) kesti 20 vuotta. Márquez kuoli vuonna 2014.
Kirjailija itse ei olisi halunnut julkaista teosta: ”Tämä kirja ei kelpaa mihinkään. Se täytyy hävittää”, muistelevat kirjailijan lapset Rodrigo ja Gonzalo García esipuheessa.
Silti he päättivät julkaista kirjan vastoin isänsä toivetta.
* *
Rakkaus oli Márquezille tärkeä teema, jota hän käsitteli kirjoissaan tavalla tai toisella. Niin myös tässä. Pienoisromaani sukeltaa Ana Magdalenan mukana matkalle itsensä löytämiseen ja tuo esille tuttuun tyyliin rakkauden monet kasvot.
Kirjan esipuheessa kirjailijan lapset tunnustavat, että teksti ei ole yhtä hiottua kuin heidän isänsä tärkeimmissä teoksissa. Siinä on aukkoja ja pieniä epäjohdonmukaisuuksia, mutta heidän mielestään ”ei mitään sellaista, mikä estäisi nauttimasta Gabon tuotannon säkenöivimmistä piirteistä, joita ovat mielikuvituksen lento, kielen runollisuus, vangitseva kerronta, ihmisluonnon syvällinen ymmärtäminen sekä hellä suhtautuminen omiin elämänkokemuksiin ja vastoinkäymisiin eri aloilla – mutta ennen kaikkea rakkaus”.
Olen tästä täysin samaa mieltä, mutta tieto kirjan julkaisemisesta vastoin kirjailijan tahtoa vei osan lukukokemuksesta. En voinut täysin nauttia kirjan sivuilta löytämästäni tutusta Márquezin lempeästä kyvystä tarkastella ihmisten inhimillisyyttä ja rakentaa mielikuvituksellinen tarina. Olisin toivonut, että kirjailijan tahtoa olisi noudatettu. Kunnianhimoinen ja tarinankerronnalleen korkeat standardit asettanut taiteilija olisi ansainnut sen, että hän itse voi määritellä tuotantonsa perinnön.
Pienoisromaaniin on liitetty näytteitä kirjan alkuperäisestä käsikirjoituksesta sekä kirjan toimittaneen Cristóbal Peran jälkisanat. Niissä valottuu kiinnostavasti Márquezin tapa työstää kirjojaan, kunhan suodattaa tekstistä jälkisanat kirjoittaneen toimittajan omahyväisyyden.
Koskettava yksityiskohta Márquezin elämän viimeisten vuosien traagisuudesta on häneltä esipuheeseen poimittu lause:
”Muisti on minulle samaan aikaan sekä raaka-ainetta että työväline. Ilman sitä ei ole mitään.”
Marja Heinonen
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Olivatko Lalli ja Elina sittenkin lihaa ja verta, kysyy Mikko K. Heikkilä teoksessaan Taruissa on totta
KIRJAT | ”Tasokas tiede on kuin puolueeton oikeudenkäynti, jossa vain näyttö ratkaisee”, perimätietoon perehtynyt dosentti esittää ja lyö pöytään todisteet, joita on vaikea väittää palturiksi.
Frans, joka ei ensin edes tiennyt olevansa Frans – arviossa Hannu Salmen Frans Leijon -elämäkerta
KIRJAT | Hannu Salmi kiinnostui 1800-luvun lopussa syntyneestä isosedästään vuosia sitten. Syntyi Finlandia-ehdokas köyhän piian aviottomasta pojasta, joka eli kuurona ja sokeana.
Hybridinen teos pohtii merkityksiä ja muutosta – arviossa Taneli Viljasen Glitterneste
KIRJAT | Taneli Viljasen Glitternesteessä muoto ja sisältö palvelevat taidokkaasti toisiaan. Queerbarokin haaste otetaan tosissaan.
Heti ensimmäisen roolin jälkeen Anthony Hopkins tiesi, ettei ryhtyisi leipuriksi – arviossa muistelmateos Hyvin sinä pärjäsit
KIRJAT | Jonkun sivun kirjaa luettuaan arvaa, ettei Anthony Hopkinsin maailmassa ole järkeä kirjoittaa muistelmia kertomatta totuutta.







