Kuvat: Into / Milla Sikala
KIRJAT | Nuori leski pyörittää maalaiskylässä majataloa. Laskujen maksamisesta tai lämmityskuluista ei hirveästi murehdita, ihmissuhteista sitten siitäkin edestä.
”Aika kevyttä ja leppoisaa hömppää tämä edustaa, eikä juttu vedä parhaiden viihdekirjasarjojen tapaan.”
ARVOSTELU

Eevi Iisakkila: Majatalo omenapuiden katveessa
- Into, 2025.
- 194 sivua.
Eevi Iisakkilan esikoisromaani Majatalo omenapuiden katveessa (Into, 2025) esittelee meille Kaunisjärven maaseutukylän, jossa Lila Kajo pitää majataloaan. Majatalo oli yhteinen haave Kaapo-puolison kanssa, mutta auto-onnettomuus jätti Lilan leskeksi selviytymään majatalonpitämisen vaikeuksista ilman Kaapoa. Kevättalvella pienessä majatalossa on pari pidempiaikaista asukasta: nuori valokuvaaja Pilvi ja nettishakkimestari Lasse.
Majatalo vaikuttaa oikein miellyttävältä paikalta, mutta hivenen kyllä ihmetyttää, kenellä on varaa ja halua maksaa pitkäaikaisesta majataloasumisesta niin paljon, että majataloa kannattaa pyörittää kahta vierasta varten. Kirjan lähtökohta on siis jotenkin kovin epäuskottava. Maija Kajannon viihdekirjasarjojen Kahvila Koivun ja Puistokadun pesulan liiketoiminnat tuntuvat uskottavammilta. Jos sen ei anna haitata, niin onhan majatalonpitäjän arki kovin sympaattista.
Kun maalaisromanttisessa viihdekirjassa ollaan, niin luonnollisesti mukana on romanttista viritystä. Lila on leskeydestään huolimatta nuori nainen. Mäenlaskuretkellä vastaan tulee vanha heila Henri, joka herättelee kauan uinuneita tunteita. Majataloon tulee vieraaksi salaperäinen biologi Noel ja käypä Lila kuumansorttista kirjeenvaihtoakin erään herran kanssa. Tunteiden lämmittelyä siis riittää moneen suuntaan.
Majatalo omenapuiden katveessa on Kaunisjärvi-viihdesarjan avausosa. Aika kevyttä ja leppoisaa hömppää tämä edustaa, eikä juttu vedä läheskään parhaiden viihdekirjasarjojen tapaan. Iisakkilan kirjoitustavassa on kuitenkin hyvätkin puolensa, varsinkin satunnaiset vanhahtavan tyyliset sanat erottuvat tekstistä edukseen. Kovin jännittäviä juonenkäänteitä tai vetävää romantiikkaa tarinassa ei kuitenkaan ole.
Otan nopealukuisen kirjan nyt sarjan aloitusosana, hahmojen ja puitteiden esittelynä, ja annan keväällä 2026 ilmestyvälle kakkososalle vielä mahdollisuuden. Sen on sitten oltava vähän vetävämpi juttu, muuten sarjan lukeminen jää tähän.
Mikko Saari
@msaari
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Miksi Venäjää on vaikea käsittää ja ymmärtää – arviossa Mihail Šiškinin Tulevaisuus
KIRJAT | Jos oli Viktor Jerofejevin Suuri Gopnik hyytävä kuvaus nyky-Venäjästä, on Mihail Šiškininin teos toisenlainen esseeanalyysi arvaamattomasta naapurimaastamme.
Jotta emme unohtaisi – Anne Sebban Auschwitzin orkesteri on tärkeä muistutus
KIRJAT | Historioitsija Anne Sebba kirjoitti yleisesityksen Auschwitzin keskitysleirin tyttöorkesterista.
Uusi romaanisarja palvelijattarien elämästä – arviossa Niina Niskasen Harakanmuna
KIRJAT | Palvelijattaret-sarjan ensimmäisen osan loppuessa Suomessa riehuu sisällissota, joka koskettaa molempia päähenkilöitä.
Herman Liikasen elämäkerta perustelee vakuuttavasti, miksi eteläsavolainen torpanpoika ansaitsee muistomerkin Villa Lanten puistossa Roomassa
KIRJAT | Pirkko Liikasen ja Nouri Mikko Werdin teos Vapaustaistelija suomalaisuusliikkeessä vie lukijan lähes kosketusetäisyydelle maailmaan, jota ei enää ole.







