Kuvat: Myllylahti
KIRJAT | Metropoliitta Panteleimon siirsi rikostarinansa kaupunkimaisemiin, mutta poliisit hän kirjoittaa yhtä saamattomiksi kuin ennenkin.
”Hautausmaapuutarhuri Ilmari Tuomen on taas ryhdyttävä selvittämään rikosjuttua, koska hän on yksi epäillyistä morsiamensa sisaren murhasta.”
ARVOSTELU

Metropoliitta Panteleimon: Kaikki alkoi Viipurista
- Myllylahti, 2025.
- 245 sivua.
Metropoliitta Panteleimon alias dekkarikirjailija Petri Sarho on siirtynyt pienelle savolaispaikkakunnalle sijoittuneen Koskijärvi-sarjan jälkeen kaupunkimaisemiin. Tapahtumien pääpaikkakuntana on nyt Kuopio. Lisäksi piipahdetaan parissa muussa kirjoittajalle tutussa kaupungissa eli Helsingissä ja Oulussa.
Paikkakuvaukset ovat varsin viitteellisiä, eikä Panteleimon pyri luomaan tarkkoja kuvia esimerkiksi jossakin osoitteessa sijaitsevasta tietystä rakennuksesta. Vaikka kirjan kansikuvassa on Viipurin linna, ei tuolla iänikuisella kivirakennelmalla ole mitään roolia sisällössä.
Kirjoitustyyli ei ole kokenut yhtä isoa muutosta kuin tapahtumien keskuspaikka. Kaikki alkoi Viipurista (Myllylahti, 2025) on saman tapaista cozy crime -rikostarinaa kuin ennekin. Vanha mummo on surmattu, eivätkä virassa olevat poliisit tahdo millään edetä tutkimuksissaan. Ratkaisu löytyy tavisten kautta.
Elettävä ajanjakso on mukavan matkan takana menneisyydessä. Pari sukupolvea sitten maailma oli vielä yhteisöllinen ja yhtenäiskulttuuri voimissaan. Ei syöty pizzoja eikä burgereita vaan nautittiin kunnon illallisia ja juotiin kahvia. Viinikulttuuri oli vasta aluillaan.
Kun ajatellaan 1960-lukua, niin sodan päättyminen oli vain vajaan parin vuosikymmenen takana. Ajankuvaan sopii siinä mielessä hyvin, että kaikki alkaa Viipurista. Tarinan ihmisille oli vanhoilla asuinsijoillaan tapahtunut jotakin, joka heijastuu pitkälle tulevaan aikaan ja uuteen kotikaupunkiin.
* *
Kaikki alkoi Viipurista -teoksessa jatkavat Jussi Rannan tapaus -tarinassa (Myllylahti, 2024) esitellyt henkilöt. Hautausmaapuutarhuri Ilmari Tuomen on taas ryhdyttävä selvittämään rikosjuttua, koska hän on yksi epäillyistä morsiamensa sisaren murhasta.
Metropoliitta Penteleimon piirtää varmoin ottein lajityypin mukaista kertomusta. Ensimmäinen ruumis on selvillä jo alkukappaleessa, lisää tulee, ja viimeiset uhrit selviävät nippanappa murhayrityksestä hengissä. Juorut lentävät sitä hurjemmin, mitä vähemmän poliisit saavat asioita selville.
Johdonmukaisesti laadittujen käänteiden jälkeen päädytään viimein tilanteeseen, jossa on loppuselvityksen paikka. Murhaaja otetaan kiinni ja lukija saa tietää tekijän motiivit. Ratkaisu on sopivasti yllättävä, kuten odottaa saattaa.
* *
Ihmissuhteiden pontimiksi kirjailija on fiksusti valinnut rahan, rakkauden, muut kuohuvat tunteet ja kateuden eli kaikki ihmiselämän kantavimmat voimat. Kosto on aina suloinen – paitsi sen mentyä hieman liian pitkälle!
Lukija ei voi välttyä ajatukselta, että seurakuntien paimenilla on työnsä kautta oiva näköalapaikka. He kohtaavat kaiken kansan niin iloissa kuin suruissa, mikä epäilemättä kehittää psykologista silmää. Kertyneestä aineistosta on hyvä luoda uskottavia henkilöhahmoja tavallista elämää ymmärtäviin fiktiivisiin rikostarinoihin.
Aila-Liisa Laurila
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Sujuvan katsaus fysiikan löytöihin ja keksintöihin – arviossa Heikki Ojan Fysiikan sankareita viideltä vuosisadalta
KIRJAT | Professori Heikki Ojan esittelee tietokirjassaan henkilöhistorioiden kautta 42 fyysikkoa ja tieteen uudistajaa Blaise Pascalista Peter Higgsiin.
Suomalaisen runouden ihmeaikuinen Ilpo Tiihonen on saanut ehdottomasti ansaitun elämäkerran
KIRJAT | Pirkko Vekkelin erinomainen teos Mies, leikki ja ikävä avaa Suomen kolmanneksi parhaan runoilijan tarinaa.
Historia tulee eläväksi ja esitettäväksi – arviossa Lars Huldénin Kajaaninlinna 1636
KIRJAT | Tuomo Holopaisen ja Jaakko Salemaan suomentama Kajaaninlinna 1636 on yksi suomenruotsalaisen nykyrunoilijan Lars Huldénin vähemmän tunnetuista teoksista.
Polkuja on paljon, mutta riittääkö patikoijalle enää polttopuita? Arviossa neljä opasta päiväretkeilijöille
KIRJAT | Retkeilyn suosio tuottaa kirjoja, joissa reitit on esitelty huolella ja kiinnostavasti, mutta toisiin on ahdettu turhaa tavaraa.




