Meri Luukkanen ja Anna Böhm. Kuva: Emil Virtanen
TEATTERI | Kun kaikki tuntevat tarinan käänteitään ja loppuratkaisua myöten, kannattaa esittää se kiinnostavasti, kuten Paavo Westerbergin Shakespeare-sovituksessa.
”Tässä esityksessä vitun hokeminenkin saa sonetin suloisen maun.”
ARVOSTELU

Romeo ja Julia
- Sovitus ja ohjaus: Paavo Westerberg
- Ensi-ilta: Tampereen Teatteri 29.10.2025
Mitä tehdä, kun pitää esittää yleisölle kenties maailmanhistorian esitetyin ikoni näytelmäksi? Kun useimmat tuntevat juonen jokaista käännettään myöten, puhumattakaan legendaarisesta loppuratkaisusta?
No, silloin pitää esittää se niin kiinnostavasti, että katsojan mielenkiinto pysyy yllä vaikka kolmen ja puolen tunnin ajan. Ja niin, että tämä keskittyy odottamaan aina seuraavaa tyylivalintaa tai visuaalista oivallusta.
Paavo Westerbergin ohjaamassa Shakespeare-ultraklassikossa ei ole heikkoa lenkkiä. Ketju on melkeinpä kultaa alusta loppuun. Vain pieni pohdinta jää takaraivoon siitä, onko ketjun oltava näin pitkä. Tai menköön. Tässä nykyisessä kymmensekuntisten somevideoiden ajassa on hyvä istua vähän pidempäänkin paikallaan ja keskittyä taiteeseen.

Mikko Saastamoisen lavastuksessa on muun muassa vastakkainasettelun kuvastoa. Estradilla näyttelijät Lasse Viitamäki (vas.) Tybaltina, Ville Mikkonen Mercutiona ja Katriina Lilienkampf Benvoliona. Kuva: Heikki Järvinen
* *
Tampereella on viime vuosina vedetty mestari Williamin luomuksia muun muassa rockmusikaalina ja tanssinäytelmänä. Westerberg tavallaan jatkaa sarjaa, mutta ei ole tyytynyt valitsemaan vain yhtä leimaa sovituksensa tyylilajiksi.
Uusi Romeo ja Julia on paikoin traditionaalista itseään, tragediaa. Välillä se tuntuu tavoittelevan slapstick-komedian keinoja, välillä impressionismia, välillä ties mitä.
Toinen puolisko avataan musikaalinomaisesti. Ja yksi ehdottomia hengennostatuksia alkupuoliskolla on Ville Mikkosen räppääminen Mercutiona. Shakespeare olisi varmaankin hymyillyt tyytyväisenä ainakin sisäänpäin, jos olisi nähnyt ja kuullut.
Myös kielenkäyttö on tuotu lähemmäs tätä päivää, mutta toteutettu alkuperäisen tekijän hengessä. Tässä esityksessä vitun hokeminenkin saa sonetin suloisen maun.

Romeon ja Julian ensemblen kokemusosastoa: Mari Turunen (oik.), Arttu Ratinen, Elisa Piispanen ja Mikko Nousiainen. Kuva: Heikki Järvinen
* *
Veronaan sijoitettu tarina on 1500-luvun kuvausta sukupolvien välisestä kuilusta. Tampereen Teatterin uusitulla näyttämöllä asetelma on säilytetty näytelmän hengen mukaisena, mutta onneksi näyttelijäkaartin välillä ikäerottelua ei koe, vaikka lavalla on leimallisesti kahden eri sukupolven esiintyjiä.
Ja niistä se kokeneempi kerros on kieltämättä väkevää tekoa. Etenkin Esa Latva-Äijön veli Lorenzo ja Mari Turusen imettäjä ovat vangitsevaa katsottavaa. Mikko Nousiainen ei turhan tiheään ole viime vuosina täkäläisillä estradeilla esiintynyt, mikä tekee hänen suorituksensa Capuletin roolissa erityisen tervetulleeksi.
Mutta ennen kaikkea tämä teatterikappale on nuorten taiteilijoiden juhlaa. Anna Böhm Juliana ja Meri Luukkanen Romeona ilmaisevat vasta aikuistuvien ihmisten tunnemyrskyjä riipaisevan uskottavasti.
Samalla he ilman sen kummempia alleviivauksia tuovat näkyville sanomaa monimuotoisuudesta. Ihminen on muutakin kuin mies ja nainen. Rakkaus on muidenkin kuin nainen–mies-parien.

Esa Latva-Äijö vangitsee veli Lorenzona. Oikealla Meri Luukkanen. Kuva: Heikki Järvinen
* *
Ja kuitenkin: Romeo ja Julia ei välttämättä ensisijaisesti ole rakkaus- vaan murhenäytelmä. Siksi sen viesti on tälläkin hetkellä tärkeä, etenkin kun ihmiskunta kaikkien näiden vuosisatojen jälkeenkin haluaa ehdoin tahdoin ajaa itseään tuhoon rakentamalla vastakkainasetteluja ja ruokkimalla vihan tunteita.
Kun voisi ihan oikeasti ajatella, että make love, not war. Eikä vain ajatella vaan myös toimia sen mukaan.
Matti Mörttinen
Romeo ja Julia
- Pohjautuu William Shakespearen näytelmään ja Lauri Siparin 1981 suomennokseen siitä
- Sovitus ja ohjaus Paavo Westerberg
- Rooleissa Meri Luukkanen, Anna Böhm, Mikko Nousiainen, Elisa Piispanen, Mari Turunen, Esa Latva-Äijö, Katriina Lilienkampf, Ville Mikkonen, Lasse Viitamäki, Arttu Soilumo, Arttu Ratinen, Elina Rintala
- Lavastussuunnittelu Mikko Saastamoinen
- Pukusuunnittelu Anna Sinkkonen
- Valosuunnittelu Raimo Salmi
- Sävellys Sanna Salmenkallio
- Äänisuunnittelu Hannu Hauta-aho
- Kampausten ja maskien suunnittelu Jonna Lindström
- Läheisyyskoreografi Sara-Maria Heinonen
- Koreografi Natasha Lommi
Ensi-ilta Tampereen Teatterin päänäyttämöllä 29.10.2025. Esityksiä 30.4.2026 asti. Esityskalenteriin täältä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kotiin ei päästy milloinkaan – arviossa Kansallisteatterin Muistopäivä
TEATTERI | Elli Salon Muistopäivä-näytelmä Kansallisteatterissa kertoo suomaisloikkarien loputtomasta matkasta Neuvostomaassa.
Ääntä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita – arviossa Maria Ylipään kabaree-esitys Poikkisahattu nainen
MUSIIKKITEATTERI | Maria Ylipään loistava lauluääni taipuu laulelmista hevirokkiin. Poikkisahattu nainen on kabaree naisen elämästä lasten, miehen ja koiran kanssa.
Elämän moniosaajat kimpussamme – arviossa Tukkateatterin kantaesitys Haittaako, jos kysyn?
TEATTERI | Tukkateatterin pikkujoulukabaree Haittaako, jos kysyn? on syntynyt näyttelijöiden omista kokemuksista.
Waltteri Torikan baritoni soi kaikki tunteet rintamien välissä – arviossa Ihminen parhaan kykynsä mukaan
OOPPERA | Joel Järventaustan ja Tommi Kinnusen pienoisooppera päästää kokemaan sotilaan kauhun ja kaipuun. Turun Saaristo-ooppera vieraili Kansallisoopperan Alminsalissa.




