Emi Gennis kertoo karsitun tositarinan naisesta tynnyrissä – arviossa Niagaran kuningatar

Kuva: Kimmo Ylönen, piirros Emi Gennis

Laskea Niagaran putous tynnyrissä – pähkähullu konsepti tuli tutuksi jo lapsena Aku Ankan sivuilta. Mielikuvitellussa maailmassa kaikki hullutus on mahdollista. Ensimmäisen putouksesta hengissä selvinneen uskalikon tositarinan kertoo toinen sarjakuva. Emi Gennisin teoksessa Niagaran kuningatar – Tositarina Annie Edson Taylorista (suom. Harri Filppa; Zum Teufel / Oulun Sarjakuvaseura, 2025) itse suunnittelemaansa koskenlaskutynnyriin ahtautuu 63-vuotias, omaa paikkaansa hakeva amerikkalainen nainen.

Se, että itsellisen naisen paikka oli tynnyrissä, kertoo paljon ajasta. 1900-luvun alussa jokaisen naisen määräsatama oli avioliitto. Onnellisenakin se merkitsi lähes väistämättä asettumista kodin piiriin ja elämään, jonka rajat paalutti mies.

Annie Edson Taylor torjui kosijat. Hän hapuili otetta omasta urasta, jonka turvin välttäisi köyhäintalossa vietetyt vanhuudenpäivät. Tarvetta ei tyydyttänyt opettajan työ, yksi harvoista naisille avoimista urapoluista. Arvatenkin epätoivoinen Annie antautui virran vietäväksi.

Emi Gennis on toisenlaisen ajan tytär. Reilussa sadassa vuodessa on tasa-arvon saralla kamppailtu ainakin sen verran toteutumista kohti, että naiseksi oletettu voi hankkia elantonsa sarjakuvia piirtämällä. Gennis on julkaissut useita sarjakuvakirjoja, joiden toistuvia teemoja ovat menetys, omapäinen ajattelu ja uhkarohkeat seikkailut. Lisäksi Keskilännessä asuva Gennis opettaa kotikaupunkinsa Columbuksen College of Art and Design -koulussa.

Gennis piirtää äärimmäisen selkeää viivaa. Mustavalkoisen kirjan kuvista on jätetty pois melkein kaikki paitsi päähenkilö ja muutama välttämättömäksi katsottu sivuhenkilö, kuten tynnyrin vesille työntävät miekkoset. Historiallista tositarinaa kertovassa kirjassa puolityhjät ruudut vaikuttavat keskeneräisiltä. Olisipa huolellisesti piirtävä Gennis pannut paukkuja myös taustoihin. Puiden silhuetteja rikkaampi miljöökuvaus olisi kiinnittänyt kiehtovan tarinan kuvattuun aikaan.

Taloudellinen piirros piristyy kosken kuohuissa. Pyöritys on hienoa. Veden kohinan taustalla kumisevat rannalle jääneet äänet. Kuplissa toistuvat sanat voisivat olla viimeisiä päähenkilön kuulemia.

Kohtalon hetket kosken viskomassa tynnyrissä.

Kuvan lailla myös sana on kirjassa karsittua. Päähenkilön elämäntarina kulkee lyhyellä lauseella koskenlaskua kuvittavien ruutujen takana. Puhekuplissa kerronta on muutaman sanan mittaista. Niukkojen lauseiden suomennos töksähtää muutaman kerran ikävästi kiville.

Amerikassa alun perin vuonna 2016 ilmestyneen kirjan englanninkielinen nimi The Plunge eli syöksy, sukellus, mikä osuu paremmin tarinan ytimeen kuin toteutunut suomennos.

Annie Edson Taylor, ensimmäinen Niagaran putouksen laskenut ja tempauksesta hengissä selvinnyt ihminen jäi kruunua vaille. Tuon ja tämän päivän naistyypillisten esteiden lisäksi menestyksen eväitä söi laiska ja petollinen manageri. Myös sellaisia lieroja tiedetään edelleen mönkivän viihdetaiteilijoiden ympärillä.

Emi Gennisin kirja on kuin pieni historian tunnilla jaettava opetusvihkonen. Se nostaa esiin mieltä kutkuttavan tarinan ja ohjaa pohtimaan kertomuksen taustalla vaikuttavia suurempia kysymyksiä. Sympaattinen taskukirja kasvaa kokoa, kun lukija tekee oman sukelluksen tiedon lähteeseen. Verkossa virta vie Niagaran putouksilla tehdyistä tempuista viihdeteollisuuden historiaan, viime vuosisadan alun elämään ja sitä kautta mitä jännittävimmille sivupoluille.

Kimmo Ylönen

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua