Kuvat: Jonne Räsänen / Otava
KIRJAT | Romaani kertoo myös universaaleista aiheista: lapsuudesta ja nuoruudesta, perheestä, ystävyydestä ja rakkaudesta, väkivallasta kotona ja sen ulkopuolella.
”Pakolaisuus on yksi jakso jonkun elämässä, ei mikään ominaisuus.”
ARVOSTELU
Amani Al-mehsen: Hayati, rakkaani
- Otava, 2025.
- 298 sivua.
Aluksi Hayati, rakkaani (Otava, 2025) vie lukijansa 1960-luvun varakkaaseen Irakiin, jolloin maa oli hyvin erilainen kuin tänään. Vanhoissa perhekuvissa naiset olivat pukeutuneet minihameisiin, ja heidän hiuksensa liehuivat vapaasti. He kävivät vapaa-aikoinaan kahviloissa ja elokuvissa ja heillä oli myös miespuolisia ystäviä.
Sitten tuli presidentti Saddam Husseinin valtakausi: sota sodan perään, opposition vainoaminen, ja väkivalta omia kansalaisia kohtaan. Amal ja hänen perheensä joutuivat pakenemaan, päätyivät pakolaisleirille Saudi-Arabiaan ja sieltä ajan mittaan kiintiöpakolaisina Suomeen.
Hayati, rakkaani on kirjoittajansa Amani Al-mehsenin äidin tarina arkisella ja selkeällä kielellä kerrottuna. Teksti ei surkuttele eikä säälittele, kerronta on toteavaa. Teos antaa paljon ajattelemisen aiheita – erityisesti aikana, jolloin inhimillisyys ja hädänalaisten auttaminen ei ole oikein huudossa.
Romaani kertoo myös universaaleista aiheista, joita lukija saattaa tunnistaa omastakin elämästään: lapsuudesta ja nuoruudesta, perheestä, ystävyydestä ja rakkaudesta, väkivallasta kotona ja sen ulkopuolella.
Kirjan tapahtumat sijoittuvat paljolti hyvin erilaiseen maailmaan kuin mitä omamme on, mutta samalla sen henkilöissä on hyvin paljon tuttua. Samastuminen helpottaa ymmärtämistä ja laajentaa maailmankuvaa.
Lisäksi Hayati, rakkaani muistuttaa hienolla tavalla siitä, että ”pakolaisuus” on yksi jakso jonkun elämässä, ei kenenkään ominaisuus.
Teos on Amani Al-mehsenin ensimmäinen romaani. Toivottavasti hän jatkaa kirjoittamista, sillä yhteiskunta tarvitsee monikulttuuristen perheiden kasvattien näkökulmia voidakseen pysyä ajassa mukana.
Äänikirjan lukija on kirjailija itse, mikä on ollut oiva valinta.
Leena Reikko
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Veri ei kaipaa varjoja – Agatha Christien Surma suviyössä hylkää nordic noirin synkkyyden
KIRJAT | Pokkarina julkaistu novellikokoelma on klassinen, englantilaisen rikoskirjallisuuden taidonnäyte, jossa korostuvat älyllinen päättely sekä arvoituksen ratkaisijan rooli.
Seinillä voi olla korvat, mutta osaavatko ne puhua? Arviossa Pirkko Soinisen taiteilijakotiteos Siellä missä sydän on
KIRJAT | Kirjailija Pirkko Soininen vieraili kahden vuoden aikana aistimassa tunnelmia museoiduissa taiteilijakodeissa. Näistä kokemuksista syntyi kirja Siellä missä sydän on.
Mitä suren, kun suren purettua rakennusta? Arviossa Pelastakaa talot! Purkuvimmaa purkamassa
KIRJAT | Iida Kalakoski ja Riina Sirén avaavat purkuhuoli-käsitteen avulla moninaisia tunteita, joita rakennuksen purkaminen meissä herättää.
Nelikymppisen naisen suunnanmuutos – arviossa Maija Kajannon Tilinpäätös
KIRJAT | Puistokadun pesula -sarjan toisessa osassa tasaista elämää elävä nainen joutuu lomautetuksi ja päätyy pyyhkimään pölyjä paitsi isoisänsä kuolinpesästä myös omasta elämästään.