Jussi-Pekka Parviainen ja Annuska Hannula. Kuvat: Teppo Järvinen

On helppo keksiä hyviä syitä mennä katsomaan Niskavuoren nuori emäntä.

Yksi on se, että voi samalla tutustua Tampereen Teatterin päänäyttämön remontin onnistuneisiin tuloksiin.

Toinen on monille varmaan se, että madame Tuija Vuolle on palannut kotiestradille 83 vuoden vireässä iässä. Rooli Niskavuoren vanhana emäntänä ei ole suuri, mutta kyllä teatterineuvos vangitsee katseet joka kerta jotain tehdessään tai sanoessaan – mutta huipentaa iltansa sillä hetkellä, kun hahmo ei enää liiku eikä hengitä.

Kolmas luonteva motiivi lipun ostamiselle on tietysti se, että virolaissyntyisen Hella Wuolijoen Niskavuori-näytelmät ovat suomalaisen teatteritaiteen ehdotonta kivijalkaa. Onkin oikeastaan yllätys, ettei tämänkertaista kappaletta ole aiemmin esitetty talossa kertaakaan. Ja se on sentään julkaistu ennen kuin Vuolle syntyi.

Mutta lisätään tähän vielä neljäs ja tärkein syy. Se on se, että Antti Mikkola on ohjannut klassikosta version, joka on näytelmän idealle ja ytimelle uskollinen mutta joka myös kirkastaa sen sanoman myös uuden vuosituhannen katsojille, joita eivät välttämättä ensisijaisesti kiehdo mamsellit tai maalaisten mahtailut, mysteerit ja murheet.

Tuija Vuolle jatkaa ja jatkaa uraansa tamperelaisilla näyttämöillä, nyt Niskavuoren vanhana emäntänä. Taustalla Toni Harjajärvi (vas.), Katriina Lilienkampf ja Matti Hakulinen.

* *

Nuori emäntä on Wuolijoen viidestä Niskavuori-draamasta kronologisesti ensimmäinen, mutta julkaisujärjestyksessä vasta kolmas. Se sijoittuu hämäläiselle agraarialueelle ja suomalaisuuden aatteellisiin syntyvaiheisiin. Vallasta taistellaan ja kulttuurisotaa käydään melkeinpä yhtä suurella kiihkolla ja vähällä ymmärryksellä kuin tänäkin päivänä.

Vallasta on kyse yksittäisten pienten ihmisten suhteissakin. Mutta niin on myös intohimosta ja rakkaudesta. Mieleenpainuvin kohtaus ainakin allekirjoittaneelle oli päähenkilö Loviisan ja hänen miehensä rakastajan, meijerska Malviinan raadollisen riipaiseva välienselvittely. Siinä kaksi naista saavat lopulta todeta jääneensä kumpikin häviölle, kun toinen on saanut omakseen rahat sekä vallan ja toinen rakkauden.

Loviisaa esittää tunteiden skaalan kaikki ulottuvuudet läpi koluava Annuska Hannula, josta kauas ei jää ei-omistavaan luokkaan kuuluvaa piikaa tulkitseva Pia Piltz.

Talon isäntä Juhani Niskavuori (Jussi-Pekka Parviainen) puolestaan haluaa pitää mahdin ja mammonan lisäksi molemmat edellä mainitut kaksi naista. Kun kuvioissa on mukana myös Eeva Hakulisen jälleen vahvasti tulkitsema Juhanin sisar Heta eli niskavuorelaisten mamsellien mamselli, päätyvät kertomuksen keskeiset persoonat kaikissa hyväntahtoisissa tarkoituksissaankin tekemään pelkkää pahaa niin itselleen kuin kanssaeläjilleen.

Etenkin Parviainen päästelee itsestään energiat estradille niin hullunkiihkeissä kuin synninsyövereiden itsetuhoisimmat alhot tavoittavissa hetkissään.

Eeva Hakulinen on jo toisen kerran tällä vuosikymmenellä Hetana TT:n Niskavuori-sovituksessa. Taustalla Toni Harjajärvi (vas.), Jussi-Pekka Parviainen ja Annuska Hannula.

* *

Kieroon kutoutuneita elämänasetelmia symboloi oivallisesti Teppo Järvisen suunnittelema lavastus, jossa toisiaan rytmittävät vangitseva ja tiivis aita sekä talon lasiseinät, joiden läpi yhteisön kaikkien jäsenten tuskallisimmatkin epäonnet ja tuntemukset paljastetaan koko maailmalle.

Lavastus tukee Mikkolan ohjauksen ideaa, samoin tekee esityksen äänimaailma. Sen sijaan jotenkin irrallisiksi ja tarkoitukseltaan epämääräisiksi jäävät näytelmään ympätyt muutamat lyhyehköt progressiiviset performanssipalaset, kuten toisen puolison aloittava Vuolteen ja Parviaisen ”äänenavaus”.

Jälleen on tamperelaisella esitysareenalla vahvojen naisroolien teatterikappale. Hannulan, Hakulisen, Piltzin ja Vuolteen lisäksi paljon tilaa saa myös isännän toista sisarta, Kustaavaa näyttelevä Katriina Lilienkampf. Hän kuitenkin tuntuu paikoin sortuvan myös hysteeris-koomisen hahmonsa ylitulkitsemiseen. Naisten kavalkadissa on myös mielenkiintoista, että Tampereen Teatterin viime vuosien ykköstähdelle Mari Turuselle on liiennyt vain pari rutiinitason sivuroolia.

* *

Antti Mikkola on asettumassa kotimaisten klassikkojen kärkiohjaajaksi nykypolven sarjassa. Hän pyrkii yhdistämään tulkintoihinsa niin perinteisen kuin modernin tekotavan parhaita puolia. Tämänkertainen Niskavuoren nuori emäntä ei ole Mikkolan paras suoritus, mutta se ei tee esityksestä millään muotoa huonoa.

Matti Mörttinen

Niskavuoren nuori emäntä

• Käsikirjoitus Hella Wuolijoki
• Ohjaus Antti Mikkola
• Lavastussuunnittelu Teppo Järvinen
• Pukusuunnittelu Jaana Aro
• Valosuunnittelu Tiiti Hynninen
• Äänisuunnittelu Jan-Mikael Träskelin, Hannu Hauta-aho
• Kampausten ja maskien suunnittelu Riina Vänttinen
• Ensemblen äänisuunnittelija Niina Alitalo
• Rooleissa Annuska Hannula, Jussi-Pekka Parviainen, Eeva Hakulinen, Katriina Lilienkampf, Toni Harjajärvi, Tuija Vuolle, Pia Piltz, Elina Rintala, Matti Hakulinen, Mari Turunen, Jukka Leisti, Ville Mikkonen.

Ensi-ilta Tampereen Teatterin päänäyttämöllä 17.9.2025. Esityksiä 27.12. asti. Esityskalenteriin täältä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua