Kuva: Louis Goldman
ELOKUVA | Restauroidun Tappajahain katseleminen isolta kankaalta palauttaa tehokkaasti mieleen sen, miksi elokuvat kannattaa ylipäätään katsoa elokuvateatterissa.
”Joskus uitettiin pelkkää selkäevää.”
Tappajahain (1975) katsomiseen ei tarvita tekosyitä, onhan se klassikko. Paras syy nähdä se on visuaalinen nautinto. 50-vuotisjuhlavuoden kunniaksi elokuvateattereihin on tullut nyt Tappajahain restauroitu versio. Kuva onkin ihmeellisen kirkas.
Tarinahan on tuttu: jättimäinen hai hyökkäilee Amityn saaren lähistöllä veteen uskaltautuneiden uimareiden ja veneilijöidenkin kimppuun. Kolme miestä, vettä ja uimista kammoksuva poliisipäällikkö Brody (Roy Scheider), meribiologi Hooper (Richard Dreyfuss) ja vanha merikarhu Quint (Robert Shaw), uskaltautuu hainmetsästykseen kiikkerällä veneenrähjällä.
1970-luvulla Tappajahai tuli elokuvana sikäli kuin tyhjästä, että Steven Spielbergiltä ei kukaan odottanut paljonkaan. Vain vähän tv-töitä tehnyt nuori ohjaaja oli tehnyt vasta ensimmäisen oikean elokuvansa Sugarland Expressin (1974) ja hänestä oli vasta tulossa se Spielberg, joka tekee menestyviä ja lapsekkaita seikkailuelokuvia ällistyttävän hyvin.
* *
Spielberg ei elokuvassaan juurikaan sympatisoi Amityn kalastajia ja pienyrittäjiä, jotka hän näyttää hyvää tarkoittavina mutta massahysterialle alttiina kapeakatseisina juntteina. Ainahan voi ajatella niin, että Tappajahain ei ole varsinaisesti tarkoituskaan kertoa murhanhimoisesta haista, vaan pikkukaupunkilaisen mentaliteetin riittämättömyydestä ylivoimaisten ongelmien selvittämisessä.
Vuoden 1975 Tappajahai-elokuvasta on kerrottu niin monta anekdoottia, että niitä sietää kertailla vieläkin. Elokuvan tuotannossa oli määrättömästi ongelmia.
* *
Tappajahain tuottajat Richard D. Zanuck ja David Brown päättivät elokuvan tekemisestä heti Peter Benchleyn kirjan luettuaan. Nopea aikataulu toi pulmia, jollaisia ei tule perusteellisemmin valmistelluissa tuotannoissa.
Mekaaninen hai, jota kutsuttiin kuvauksissa nimellä Bruce, ei ollut paras mahdollinen esiintyjä, koska kumilla päällystetty hai upposi mereen. Kun se lopulta saatiin takaisin pinnalle, se oli mennyt epäkuntoon eikä enää toiminut vaaditulla tavalla. Koska elokuvaan oli käytettävissä vain rajallinen määrä rahaa, Spielberg kuvasi osan kohtauksista leikkaajansa uima-altaassa. Se, että valmis elokuva näyttää niinkin hyvältä kuin näyttää, on pieni ihme.
* *
Spielbergin pakon sanelema ratkaisu oli rajoittaa haikuvien määrää, mikä johti tarinan ja elokuvan tiivistymiseen. Koska niin iso osa elokuvasta on hain odottelua, se vain lisäsi jännitystä. John Williamsin parin sävelen muunteluna toistuva tunnusmusiikki toimii nerokkaasti.
Väistämätön tietokilpailuluonteinen kysymys on: kauanko Tappajahaissa nähdään kuvia itse haista? Elokuvan koko kestosta haita nähdään neljän minuutin ajan, mikä on noin kolme prosenttia 2 tunnin 4 minuutin kokonaiskestosta.
Kuvia todellisesta, aidosta elävästä haista elokuvassa on vain kohtauksessa, jossa hai käy sukellushäkin kimppuun. Niiden kuvien saaminen oli silkkaa tuuria, koska hain pää sattui juuttumaan häkin kalterien väliin, mistä seurasi villiä rimpuilua, josta kuvattua materiaalia elokuvassa käytettiin.
* *
Elokuva kuvattiin Yhdysvaltain itärannikolla Atlantin rantamaisemissa Martha’s Vineyard -saarella, pienessä Menemshan kylässä.
Koko tuotanto oli kuvausten alussa tiettävästi täysin levällään: pääosanäyttelijöihin kuulunut Richard Dreyfuss kertoili James Liptonin Inside the Actors Studio -ohjelmassa, että kuvausten alkaessa käsikirjoitus ei ollut valmis, eikä kaikkia näyttelijöitäkään ollut kiinnitetty – ja mekaaninen haikin oli vasta tekeillä.
Rantakaupunki Amityn poliisipäällikkö Brody (Roy Scheiderin) uransa kiperimmässä tilanteessa. Kuva: Louis Goldman
* *
Kuvauksissa kului kolme 7,6-metristä useiden kymmenien kilojen painoista haikalaa. Niihin käytettiin yhteensä 9 miljoonaa silloista dollaria – rahamäärä, jolla euroiksi muunnettuna tuotettaisiin nykyään muutamia suomalaisia elokuvia.
”Hai-malleilla” oli tapana mennä epäkuntoon, sillä merivesi syövytti niiden rakenteita, kun päällysteenä ollut kumi repeili. Jos hai ei ollut kuvauskunnossa, Spielberg joutui improvisoimaan, tiivistämään juonta ja muuntelemaan kohtauksia niin, ettei koko hain läsnäolo ollut tarpeen. Joskus uitettiin pelkkää selkäevää.
* *
Vielä tänäänkin Tappajahaita katselee mielikseen, koska se on enemmän kuin onnekkaasti tehty kauhuelokuvan klassikko. Spielbergin kiistämätön taito on synnyttänyt iskevän kuvan omahyväisestä, mahtailevasta pienyhteisöstä, siis vinkeän pilakuvan Amerikasta.
Antti Selkokari
Tappajahain 50-vuotisjuhlavuoden kunniaksi restauroitu alkuperäinen tekstittämätön versio nyt elokuvateattereissa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Every Note You Play tallensi musiikkia, joka muuten olisi hävinnyt – arviossa Mika Kaurismäen dokumenttielokuva
ELOKUVA | Mika Kaurismäki tallensi kolmen päivän aikana soittoa ja muusikoiden mietteitä Monheim Triennalen improvisaatiofestivaalilla.
Jodie Fosterin esittämä psykiatri heittäytyy murhatutkijaksi voimallisen kiihkon vallassa – arviossa Yksityinen elämä
ELOKUVA | Rebecca Zlotowskin ohjaama Yksityinen elämä yhdistelee elokuvien lajityyppipiirteitä niin vilkkaasti, ettei sen oma luonne näy.
Kamerat, käy! Elokuvamies Ilkka Rahkosen mukaan Finlaysonin alue Tampereella on filmiväen unelma
TILAUSJUTTU | Tampere ja Tokio yhteen sopii, kun tekeillä on suomalais-japanilainen rikosdraama. Sarja julkaistaan vuoden 2026 keväällä.
Olivatko Lalli ja Elina sittenkin lihaa ja verta, kysyy Mikko K. Heikkilä teoksessaan Taruissa on totta
KIRJAT | ”Tasokas tiede on kuin puolueeton oikeudenkäynti, jossa vain näyttö ratkaisee”, perimätietoon perehtynyt dosentti esittää ja lyö pöytään todisteet, joita on vaikea väittää palturiksi.