Marita Liulia syleilee universumia – METEOR-näyttely Galleria Saskiassa

Yksityiskohta teoksesta The Garden (in August). Kuvat: Marita Liulia

Marita Liulia: METEOR. Tampereen Galleria Saskiassa 27.8.2025 asti.

Alkuvoimainen, pirskahteleva, mystinen. Näillä sanoilla kuvailisin Marita Liulian (s. 1957) maalauksia, jotka levittäytyvät tamperelaisen Galleria Saskian seinille heijastamaan kesän viimeisiä auringonsäteitä.

Maalaukset on tehty akryyliväreillä, osassa on lisäksi aitoa kultaa ja laavaa. Alkuaine kulta on taiteilijan lempimateriaali, ja maan tulisesta ytimestä nouseva laava toinen suosikki.

Näyttelyssä on kymmeniä teoksia, ja jokainen niistä tuntuu olevan oma maailmansa, jota voisi tarkastella loputtomiin. Ensin huomio kiinnittyy hallitsevaan väriin ja yleissommitelmaan, sitten katse alkaa hakea kiinnostavia sävyjä ja niiden yhdistelmiä sekä vaihtelevia pintarakenteita. Kokemus on niin täyttävä, että sen sulattelemisessa menee aikaa.

Kaikkien teosten äärellä ei kuitenkaan ole tarpeen tehdä syväanalyysiä. Tietyt teokset kutsuvat heti luokseen, kun taas toiset jäävät etäisemmiksi.

The Core (Akryyli, kulta ja laava kankaalle, 180 x 180 cm, 2025).

Syviä tasoja ja hiljaista keskustelua

Joistakin Liulian maalauksista tulee mieleen Reidar Särestöniemi. Tuntuu hieman oudolta verrata näitä kahta taustaltaan erilaista ja osittain eri aikakaudella elänyttä taiteilijaa toisiinsa, mutta tämä oli spontaani ajatus heti, kun astuin Saskian isoon saliin. Teosten visuaalinen samankaltaisuus syntyy rohkeista ja ajoittain jopa hurjista väriyhdistelmistä, villistä siveltimen jäljestä, pinnan kerroksellisuudesta ja monissa teoksissa esiintyvistä kaartuvista muodoista.

Tällaisia hyvin intensiivisiä teoksia katsellessa tulee tunne, että taiteilija on ollut maalatessaan syvällä luovuuden tilassa ja omassa sisäisessä maailmassaan. Teoksissa on syvempiä tasoja; mystiikkaa.

Liulian teokset tuntuvat keskustelevan äänettömästi sata vuotta sitten syntyneen, jo edesmenneen Särestöniemen teosten kanssa, mutta ennen muuta ne kommunikoivat keskenään. Minua viehättää erityisesti lähes kaksi metriä korkean ja leveän The Coren ja A4-paperiarkkia vain hieman suuremman Elektran välille syntyvä yhteys, kun dramaattiset, tummanpuhuvat ja muotokieleltään samankaltaiset teokset on ripustettu kulmittain liki toisiaan.

Kaksi Fata Morgana -nimistä teosta tuntuvat puolestaan huutelevan toisilleen eri huoneista. Vierekkäin ripustetut, keskenään samankokoiset ja vastaväreissä hehkuvat maalaukset The Fountain (of Love) ja The Garden (in August) tuntuvat kuljettavan Kaukoidän tunnelmiin. Näissä teoksissa on vaikutteita Japanista, johon Liulian työmatkat ovat viime vuosina suuntautuneet.

Teossarjasta Postikortteja katsojat voivat etsiä tuttuja kasvoja.

Ainutlaatuisia idolikuvia

Teossarja Postikortteja on Liulian kunnianosoitus omille esikuvilleen. Teoksista välittyy lämmin ja arvostava suhtautuminen ihailun kohteeseen. Pienissä sekatekniikkatöissä tunnettuihin muotokuviin ja niitä ympäröivään akryyliväriin on yhdistetty erilaisia materiaaleja kuten tekstiiliä ja metallia. Materiaali ei jää pelkästään kuvan pinnalle, vaan sukeltaa paikka paikoin sen läpi. Teokset ovat toteutustavaltaan kiinnostavia, mutta vielä kiinnostavampia ovat niiden sisältämät viittaukset henkilöiden persoonaan ja elämään.

Sarjassa on yhteensä neljäkymmentäyksi teosta. Oman ”postikorttinsa” ovat saaneet esimerkiksi kuvataiteilijat Louise Bourgeois ja Touko Laaksonen, muusikko Iggy Pop, fyysikko Albert Einstein, intiaanipäällikkö Istuva Härkä ja kahlekuningas Harry Houdini, vain muutamia mainitakseni. Limittäin ja lomittain ripustettuna vapaamuotoisena ryhmänä teossarja muistuttaa postikorttikokoelmaa.

Touko Laaksonen (Tom of Finland) on yksi Marita Liulian idoleista.

Taiteilija ja tuottaja

Suurin osa METEOR-näyttelyn teoksista on tehty 2020-luvulla. Liulia on aina ollut todella tuottelias, ja uransa aikana hän on myös sukkuloinut sujuvasti eri taiteenalojen välillä. Tutustuin Liulian tuotantoon ensimmäisen kerran vuosituhannen vaihteessa, kun hän kehitti ikivanhasta tarot-elämäntaitopelistä vuorovaikutteisen mediataideversion. Liulia ei ole koskaan pelännyt tarttua haasteisiin.

Tälläkin hetkellä Liulialla on monta rautaa tulessa. Saskian näyttelyn avajaisten yhteydessä julkaistiin hänen uusin kirjansa, Marita Liulian opas taiteilijalle ja tuottajalle. Kirjan kustantaja on tamperelainen Vastapaino. Kulttuuritoimituksen Päivi Vasara tarttui kirjaan tuoreeltaan ja kirjoitti aiheesta jutun. Itsellänikin kirja on hankintalistalla, sillä vastaavaa suomenkielistä teosta ei ole julkaistu aiemmin.

Syyskuussa Marita Liulia on jälleen uuden edessä, kun hän avaa Helsinkiin nimeään kantavan gallerian. Taidenäyttelyiden ohella galleriassa on tarkoitus järjestää teemallisia tapahtumia ja keskusteluja. Ajatuksena on luoda yhteisöllisyyttä. Marita Liulia Galleryn ensimmäisenä näyttelynä nähdään METEOR, joka matkaa Tampereen Amurista suoraan Kallion sydämeen.

Katja Hynninen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua