The AfricaMuseum. Kuva: Marja Heinonen

1

Kun me suljemme Suomen juhannuksesta heinäkuun loppuun, muu Eurooppa ryntää lomailemaan vasta elokuussa. Silloin massat lähtevät liikkeelle ja turistikohteet ovat tungokseen asti täynnä uteliaita. Tässä tungoksessa ovat mukana tuhannet EU-virkamiehet, jotka pakenevat työpaikaltaan Brysselistä. Siksi elokuu on mitä mainioin aika tehdä reissu juuri Brysseliin. Kadut eivät ole täynnä autoja, ravintolat eivät ole täynnä virkamiehiä eikä kaupunki pursua turistejakaan Pariisin, Rooman, Berliinin tai Lontoon tapaan. Silti ja eritysesti sen vuoksi Bryssel on ehdottomasti hyvä kesäretken kohde.

2

Belgialainen Réne Magritte (1898–1967) oli surrealismin suuria hahmoja. Hän eli suurimman osan elämästään Brysselissä, missä on taiteilijan elämänkaarta ja tuotantoa laajasti esittelevä museo, The Musée Magritte Museum. Kävin siellä ja pidin kovasti näkemästäni.

Vuonna 1898 Lessinesissä Belgiassa syntynyt Magritte kohosi nopeasti surrealismin keskeiseksi hahmoksi. Taiteellisena suuntauksena surrealismi lähti liikkeelle vuonna 1924, jolloin ilmestyi Surrealismin manifesti. Kirjallisuudesta nopeasti muihin taidemuotoihin levinneen surrealismin sydän oli Pariisissa, mutta sen kaikuja ulottui Brysseliin asti. Magritte teki ensimmäisen surrealistisen työnsä vuonna 1926.

Viiteen kerrokseen ulottuvassa museossa on maailman laajin kokoelma Magritten töitä. Esillä on 230 teosta sekä laajasti taiteilijan elämäntyötä esittelevä arkisto. Museossa näin piirustuksia, maalauksia, veistoksia, mainosjulisteita, valokuvia ja elokuvia. Näyttelyssä saa hyvän kuvan taiteilijan elämänvaiheista ja urasta. Se seuraa kronologisesti Magritten elämää ja taiteilijuuden kehitystä alkuvaiheista aina taiteilijan kuolemaan asti..

3

Jos Magritte-museo on itsestäänselvä kohde Brysselissä, tuntemattomampi, mutta ehdottomasti vierailun arvoinen on The AfricaMuseum, Afrikka-museo Tervurenissa. Alunperin propagandatarkoituksiin kuningas Leopold II:n 1800-luvun lopulla vihkimä museo on kantanut vuosikymmenien aikana monta nimeä. Se on muuttunut kolonialismin näyteikkunasta esittelemään Afrikkaa nykypäivän linssien läpi.

Museon viimeisin suuri muodonmuutos tapahtui joulukuussa 2018, jolloin se avattiin viiden vuoden restauroinnin jälkeen. Alkuperäiseen palatsiin on liitetty saumattomasti uusia moderneja osia. Sisällöllisesti näyttely laitettiin uusiksi esittelemään aidommin nykypäivän käsitystä historiasta sekä sitä, mitä Afrikka on tänä päivänä. Afrikka-anti ei jää vain menneisyydestä kertomiseen, vaan museo esittelee vaihtuvin näyttelyin afrikkalaista nykytaidetta sen eri muodoissa

Museon pääkerros jakaantuu viiteen temaattiseen alueeseen, jotka esittelevät keskisen Afrikan historiaa, luontoa, kulttuuria ja ihmisten arkea nykypäivänä. Museota ympäröi upea puisto, jossa voi käydä rauhoittumassa kaupungin melusta.

Afrikka-museo havahduttaa siihen, miten huonosti me suomalaiset tunnemme Afrikan historiaa ja nykypäivää, sen kulttuuria tai yhteiskuntamuotoja. Silmät avautuvat myös sille, miten paljon meidän länsimainen hyvinvointimme ja elintasomme rakentuu kolonialismin ja erityisesti juuri Afrikan maiden rikkauksien hyödyntämiseen ilman että antaisimme juuri mitään takaisin.

Eikä tässä vielä kaikki. Ehdoton osa museoelämäystä on saapuminen sinne ratikalla numero 44. Kyytiin voi nousta Montgomeryn metroasemalta ja jatkaa matkaa ratikkalinjan päätepysäkille asti. Vaunu kulkee osan matkaa metsän halki luonnon keskellä.

Atomium iltavalaistuksessa. Kuva: Marja Heinonen

4

Vuoden 1958 maailmannäyttelyyn rakennettu Atomium on Brysselin nähtävyyksien ykköskohde.

Paikallinen oppaani halusi viedä minut Atomiumin juurelle ehdottomasti vasta myöhään, kun ilta oli jo pimentynyt. Kun pääsin perille, ymmärsin miksi.

Tämä 102 metriä korkea, raudan kiderakenteen 165-miljardikertainen suurennos näytti iltavalaistuksessa avaruudesta pudonneelta valtavalta tähdenlennolta. Yöhön tuli futuristinen tunnelma, kun tuijotin absurdia tekelettä edessäni ja mietin tekijöiden mielenliikkeitä.

En huomannut ihastella insinööri André Waterkeyn enkä arkkitehtien André ja Jean Polakin neroutta, jolla yhdeksän halkaisijaltaan 18-metristä palloa on liitetty toisiinsa putkilla, joissa ihmiset kulkevat. Yhdessä putkessa on jopa hissi, joka vie asiakkaat korkeimpaan palloon, jossa on ravintola.

Mitä ihmisen insinööritaito saakaan aikaan vilkkaaseen mielikuvitukseen yhdistettynä, hämmästelin. Pitkästä aikaa kokemus, joka loksautti leukani auki.

5

Nyt kun Euroopan johtajat ovat lentäneet joukolla Yhdysvaltoihin puolustamaan Euroopan ja Ukrainan etuja, vierailu EU-päätöksenteon sydämessä tuntuu entistä merkityksellisemmältä. Espace Léopold ei ole vain Brysselin sydämessä sijaitseva rakennuskompleksi, jossa tehdään EU:ta koskevia päätöksiä. Se edustaa myös eurooppalaisia arvoja ja demokratiaa. Turistina ei tarvitse varata aikaa kiertokäynnille tai kuunnella esitelmiä EU-parlamentin päätöksenteosta. Minulle ainakin tunnelman kohottamiseen riitti se, kun kävelin keskusaukiolla.

Kun luin aukion reunaa kiertävää tekstiä ”Democracy in Action”, tunsin olevani eurooppalaisempi kuin aikoihin. Tunsin ylpeyttä eurooppalaisista arvoista, sivistyksestä ja kulttuurista. Puutteineenkin se näyttäytyy maailman mittakaavassa arvokkaammalta ja inhimillisemmältä kuin moni muu.

Espace Léopold on hyvä paikka käydä muistuttamassa itseään siitä, että demokratia ja sivistys eivät ole itsestäänselvyyksiä. Niiden eteen on tehtävä jatkuvasti työtä. Ja sitä työtä tehdään.

Marja Heinonen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua