Haiharan taidekeskus esittelee lähiluontoa ja Lähi-itää – ”Ei tällaista kokoelmaa palestiinalaista kansanperintöä löydy oikein mistään muualta”

Tatreez on satoja vuosia vanhaa kirjontataidetta. Kuvat: Eli Harju

Eli Harju, teksti ja kuvat

Haiharan taidekeskuksen Tallin alakerran näyttely on matkustanut kaukaa ja pitkän aikaa. Tatreez-kirjonta, jota se esittelee, on vuosisatoja vanha palestiinalainen taidemuoto. Tatreez on ollut osa myös UNESCOn aineettoman kulttuuriperinnön luetteloa vuodesta 2021.

– Ennen vanhaan jokaisella palestiinalaisella kaupungilla ja kylällä oli omat kuviot ja värit, joita kirjonnassa käytettiin. Varsinkin naiset tunnistivat vaatteiden kirjailuista toistensa kotipaikan. Vähän niin kuin Suomessakin oli kansanpuvut, kertoo näyttelyn järjestäneen Watan ystävyysseura ry:n puheenjohtaja Sadek Elwan.

– Kirjonta on kuitenkin taidemuoto, joka myös ylittää rajoja ja yhdistää kansoja. Joitakin samoja kuvioita löytyy esimerkiksi palestiinalaisesta ja karjalaisesta kirjonnasta. Palestiinalaisessa kirjonnassa näkyy myös vaikkapa lohikäärmeitä, jotka ovat kotoisin Aasiasta.

Watan ystävyysseura ry on palestiinalaisen kulttuurin tapahtumiin keskittynyt yhdistys. Se esittelee tapahtumissaan palestiinalaista runoutta, ruokakulttuuria ja musiikkia. Yhdistyksellä on kolmessa eri kaupungissa myös viikoittaisia käsityökerhoja, joissa opetetaan kädentaitoja. Seura ei keskity niinkään yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, vaan palestiinalaisen kulttuurin pitämiseen elossa ja näyttämiseen myös muille kuin palestiinalaisille.

– Ajattelen itse toiminnan merkityksen niin, että mielikuva Palestiinasta on helposti pelkkää sotaa, ristiriitaa ja ihan hirveää. Ja se mitä tällä hetkellä tapahtuu Gazassa ja Länsirannalla on aivan katastrofaalista, mutta meidän kulttuurimme ei ole vain sotaa, vaan siinä on monta kaunista asiaa, Elwan sanoo.

Näyttelyn kokoelmaa on kunnostettu ja jatkettu Watan ystävyysseura ry:ssä.

Tatreez-näyttely on kiertänyt nyt kolmessa eri kaupungissa. Sen pohjana oleva kokoelma on Jordaniassa asuneen ja Lähi-idässä matkailleen Tuulikki Haddadinin elämäntyö.

Palestiinalaisen perinteen mukaan nainen, joka sai tiedon puolisonsa tai perheenjäsenensä menehtymisestä sodassa, repäisi heti uutisen kuultuaan asunsa rinnuksen rikki, Sadek Elwan kertoo, ja asu heitettiin sen jälkeen pois. Haddadin keräsi näitä pois heitettyjä vaatteita vuosikymmenten ajan ja ja teki niistä taidetta.

– Jokainen puku tässä näyttelyssä on ollut jonkun palestiinalaisen naisen päällä. Joistakin näkee, mistä kohtaa ne on repäisty auki, Elwan sanoo.

Haddadin lahjoitti kokoelmansa Watan ystävyysseura ry:lle, koska oli kuullut heidän toiminnastaan poikansa kautta. Kokoelmaa on kunnostettu ja sen tilkuista on tehty uusia teoksia myös Watan ystävyysseuran käsityökerhoissa.

– Ei tällaista kokoelmaa palestiinalaista kansanperintöä löydy oikein mistään muualta. Koetamme vapaaehtoisvoimin säilyttää sen ja saada sille ansaitsemansa huomion.

Esittävää ja abstraktia lähiluonnosta

Tallin yläkerran teokset taas on tehty kirjaimellisesti nurkan takana. Ne ovat syntyneet Düsseldorfista saapuneen Simon Ertelin asuessa Haiharan residenssissä tänä kesänä. Residenssin ympäristö vaikutti hänen työskentelyynsä vahvasti.

Ertel työskentelee musteella piirtäen ja maalaten, toisinaan myös kollaasitekniikalla. Eyes in the Bark -näyttelyn teokset ovat eri kokoisia mustavalkoisia tussitöitä. Niiden kaikkien taustateemana on luonnon ja ihmisen välisen suhteen uudelleen ajatteleminen.

Simon Ertelin töissä on näkymiä Haiharaa ympäröivästä luonnosta.

– Luonto on aina yksi elementti työssäni. Tämän näyttelyn teoksissa keskityn luonnon ja ihmisen vuorovaikutukseen, jota olen nähnyt täällä ollessani, Ertel kertoo.

Esimerkiksi Haihara Hex -niminen teos kuvaa noin viidensadan metrin päässä sijaitsevaa paikkaa, jossa joku on asettanut katkaistun puun latvaan liikennekartion. Toisessa teoksessa taas esiintyy Ertelin työhuoneen ikkuna ja siinä öisin lentelevät yöperhoset.

Nähtyään Haiharan tallin näyttelytilan Ertel tiesi heti, että halusi esitellä siellä myös kookkaita töitä. Ne syntyivät maalaamalla läheiseltä Tokmannilta ostettuja lakanoita residessin pihanurmella.

Isoissa lakanatöissä näkyy hyvin myös Ertelin tapa sekoittaa esittäviä ja abstrakteja elementtejä sekä antaa kemiallisten reaktioiden ja sattuman vaikuttaa lopputulokseen.

– Teen toisiaan työn ensimmäisen kerroksen sekoittamalla vettä ja mustetta, ja piirrän siihen limettimehulla. Näissä näkyy, miten vesi, muste ja mehu reagoivat auringon, tuulen ja ruohon kanssa, Ertel kertoo.

– Tällä hetkellä kokeilen, millaisia reaktioita saan aikaan limettimehulla, suolalla ja musteella.

Ertel viettää residenssissä vielä elokuun. Loppuajalla hän aikoo uusien teosten työstämisen lisäksi kierrellä Suomessa hiukan laajemmin.

Ertel ei ole Suomessa ensimmäistä kertaa, vaan kävi täällä ensimmäisen kerran jo kymmenisen vuotta sitten lomailemassa. Hän kävi viime vuonna myös Tampereella tapaamassa paikallista taiteilijaa Sirkku Rosia, jonka tapasi tämän ollessa taiteilijavaihdossa Düsseldorfissa.

– Olen Suomen fani, pidän sen luonnosta, saunakulttuurista, ruuasta ja taiteilijoista. Kerroin residenssihakemuksessanikin, että haluaisin tutustua Suomeen ja Tampereeseen lisää.

Haiharan taidekeskuksen näyttelyt ovat avoinna 24.8.2025 saakka ja niihin on vapaa pääsy. Kartanossa nähtävillä myös museomestareiden Plusmiinus-kollektiivin näyttely. Lisätietoja täältä. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua