Kuorolaisen kova ja opettavainen kesä kiven sisässä – sopraano Stella Tähtinen laulaa Oopperajuhlakuorossa

Stella Tähtinen. Kuva: Anne Välinoro

Kenen lauluja laulan – nuoret suomalaiset oopperan ja musiikkiteatterintekijät näyttämöllä

Tässä juttusarjassa kulttuuritoimittaja-ohjaaja Anne Välinoro kertoo Kulttuuritoimituksen lukijoille laulajista, ohjaajista ja säveltäjistä, joiden taidoilla ja intohimolla oopperaa ja musikaaleja tehdään. Sarjan jutut julkaistaan heinäkuun ja joulukuun 2025 välillä. Anne Välinoro kirjoittaa Kenen lauluja laulan -sarjaa Alfred Kordelinin säätiön työskentelyapurahalla. Lue kaikki juttusarjan artikkelit täältä.

* *

Anne Välinoro, teksti

Oopperajuhlakuoro on se äänellinen valas, jota ilman Savonlinnan kivimuurien ympäröimää lavaa on vaikea kuvitella.

Kuoron äänimassa on pehmike ja vastavoima solistisille liitelyille ja orkesterin pauhulle. Kuoro kommentoi tapahtumia ja reagoi juonenkäänteisiin, paljastaa salatun rakkauden ja valmistautuu sotaan.

Kuoro voi olla myös lavastuksen osa tai koreografinen lisä.

Mutta ennen kaikkea oopperakuoro on noin kahdeksallekymmenelle laulun ammattilaiselle vaativa kesätyö, jossa tehdään yli kaksikymmentä esitystä kuukauden aikana. Pestiin haetaan koelaulun kautta vuosittain ja harjoitukset kesän tuotantoihin alkavat jo tammikuussa Helsingissä viikonloppuleireillä.

Savonlinna kutsuu kesäkuun alkupuolella. Harjoitukset alkavat paikallisilla kouluilla ja festivaalilavalle Olavinlinnaan siirrytään vasta reilut pari viikkoa ennen juhlien alkua. Orkesteri tulee mukaan viikkoa ennen.

Sopraano Stella Tähtinen tietää jo kahden edellisen kesän kokemuksella, mikä Savonlinnassa odottaa. Mutta silti untuvatakki, pipo ja villainen alusvaatekerta jäivät Helsingin kotiin. Linnassa on joko tukahduttavan kuuma tai viheliäisen kosteaa, tänä kesänä kosteuden lisäksi myös kylmää.

– Mutta tämä on tosi hyvä ja opettavainen kesätyö. Covidin jälkeen ajat ovat vaikeutuneet ja varsinkin esittävässä taiteessa. Nuorten laulajien on yhä vaikeampaa löytää paikkansa. Ei solistista työtä vain ole kaikille, Tähtinen sanoo.

Kuoro on varsin kilpailtu työpaikka. Hakijoita on ulkomaita myöten. Tämän vuoden kuorolaiset saavat mahdollisuuden koelaulaa jo tämän kesän aikana ensi vuotta nähden, mutta yleiset koelaulut järjestetään lokakuussa Helsingissä.

Tämän vuoden tuotannot Turandot, Macbeth, Boris Godunov ja Viimeiset kiusaukset ovat todellisia kuoro-oopperoita.

Kuorolaiset ovat paljon lavalla ja satsia riittää, on isoja kuorokohtauksia ja paljon sisäistettävää. Vaikka kuoronjohtaja Jan Schweiger käytti kevään neljä harjoitusviikonloppua tehotreeneihin, Savonlinnan kolmen viikon ohjauksellinen loppupuristus on kuorolle iso fyysinen ja äänellinen urakka, jossa kotitehtäviä riittää vielä jokaiselle.

Savonlinnan Oopperajuhlien Turandot–oopperassa kuoroa käytetään myös lavastuksen ja tanssillisen elementin tapaan. Kuoron keskellä tataarikuningas Timuria tulkitseva Matti Turunen. Kuva: Toni Härkänen

Venäjän kieli lisähaasteena

Ammattikuorossa laulajien pitää osata stemmansa ulkoa ennen yhteisharjoitusten alkua. Lunttilaput sallitaan aluksi, mutta sitten kuohut vievät mennessään ja homma pitää oikeasti osata.

Tähtinen on mukana Puccinin Turandotissa, Verdin Macbethissa ja Musorgskin Boris Godunovissa.

– Ekstrahaasteena itselleni on venäjän kieli, jolla Boris Godunov lauletaan. Olen kyllä laulanut venäjäksi, mutta siinä saa kyllä tehdä paljon enemmän työtä rakenteiden ymmärtämiseksi kuin italian, ranskan tai saksan, jotka ovat omassa systeemissä jo valmiina.

Kuulostaa siltä, että kuorolaiset tekevät isomman työn kuin yksittäiset solistit.

– Meillä on enemmän omaksuttavaa ja päivät ovat pitempiä, mutta meissä eivät ole ihmisten katseet samalla tavalla kuin solisteissa. Kuorolaisuus antaa erilaista vapautta ja paineettomuutta, mutta työ on periaatteessa samanlaista kuin solisteilla. Määrät, joita lauletaan ovat valtavia, eikä tekniikassa pysty fuskaamaan, Tähtinen kuvailee.

– Rankimmalla harjoituskaudella aamun ja illan kolmen tunnin harjoitusten välissä ja jälkeen jaksaa vain syödä ja levätä. Sitten esityskaudella ehtii jo vähän nauttia Savonlinnasta ja Saimaasta, kun ei tarvitse aamulla herätä aikaisin.

Juuri juhlakauden alkuun (5.-12.7.2025) on kuitenkin osunut vielä rankka ”härkäviikko”, jolloin esityskausi käynnistyy Turandotin ja Macbethin tuotantojen osalta. Myöhemmin ensi-iltaan tulevia harjoitellaan vielä aamuharjoituksissa.

Kahden kesän kokemuksella Tähtinen sanoo viisastuneensa siinä, ettei käytä ainakaan sunnuntaita tai taukoja harjoitteluun. Työviikko on kuitenkin kuusipäiväinen.

– Riippuu paljon ohjaajasta, miten hän haluaa käyttää kuoroa ja miten liikunnalliseksi kuoron tulkinta on ajateltu. Turandotissa kuoro on jaettu osiin ja ryhmillä on tarkkoja iskuja, Macbethissa esimerkiksi noitakuoro tekee paljon tanssillisia liikkeitä, mutta Boris Godunovissa ohjaaja on toivonut, että olisimme aika yksinäisiä, vaikka toimimme ryhmänä.

– Ja kun tehdään nopealla aikataululla, saa ja pitää olla itseohjautuva. Kun ohjaaja toivoo vaikka kansaa sekasorron vallassa tai juhlatunnelmaa, ne täytyy itse sinne luoda.

Tänä vuonna 550 vuotta täyttävä Olavinlinna on haastava esiintymispaikka. Alkukesän kosteudessa villaiset alusvaatteet ovat harjoituksissa tarpeen, kun välillä mennään näyttämölle vaikka pitkäkseen, tietää Stella Tähtinen. Kuva: Anne Välinoro

Miten käy kuorolaisen?

Sibelius-Akatemiasta valmistuneella Stella Tähtisellä on juuri nyt onnellinen tilanne työn suhteen. Hän laulaa Kansallisoopperan kuorossa vielä marraskuulle asti sijaisuuden myötä.

Sijaisuus alkoi vuosi sitten elokuussa ja tuli jatkoksi Kansallisoopperan lisäkuorossa laulamiseen. Kun Oopperakuoron pesti päättyy heinäkuun lopulla, työt jatkuvat kuukausipalkalla Kansallisoopperassa.

Kansallisoopperassa ei ole enää erikseen solistikuntaa. Nykyisen työehtosopimuksen mukaan kaikki ovat oopperalaulajia ja työn kuva on monimuotoinen, joka mahdollistaa kaikenlaiset tehtävät.

– Itse nautin sekä kuoro- että solistityöstä ja on ihanaa, että on mahdollisuus tehdä molempia. Mutta luulen, että se myös kuormittaa eri tavalla riippuen siitä, miten tuotannot ajoittuvat. Itse en ole ollut Kansallisoopperassa solistitehtävissä.

Olisiko mahdollista, että työsi Kansallisoopperan kuorossa jatkuisi marraskuun jälkeenkin?

– Hyväksytty koelauluni sinne on edelleen voimassa ja jos tarvetta olisi, työni voisi jatkua. Mutta on myös mahdollista, ettei se jatku. Toivotaan parasta, naurahtaa Tähtinen.

Macbeth-oopperassa Savonlinnan Oopperajuhlilla noitakuorolla on ilmeikästä ja vahvaa näyttelemistä ja liikekieltä mukana esiintymisessään. Kuva: Toni Härkänen

Annan paljon, mutta mitä saan?

Stella Tähtisen tavoin moni pitkän koulutuksen hankkinut oopperalaulaja elää epävarmuudessa. Vaikka lahjakkuutta ja taitoja on huikeasti, työpaikkoja ja työtilaisuuksia on harvassa tai ne pitää itse luoda.

– En väitä, ettenkö olisi miettinyt onko tässä mitään järkeä. Tämä ei todellakaan ole helppoa. Parhaimmillaan on tosi ihanaa ja pahimmillaan tosi ahdistavaa ja varsinkin nuorempana tunsi suurta epävarmuutta. Kyllä, haluan tehdä tätä, mutta mitään ei voi ottaa itsestäänselvyytenä, Tähtinen sanoo.

– Monenlaisia ajatuksia on saanut käydä läpi vuosien varrella. Miksi tätä tekee ja mikä se motivaatio tähän on? Kun antaa itse paljon, se myös ottaa paljon. Tässä saa uhrata itseään ja välillä tuntuu, että antaa paljon enemmän kuin mitä saa.

Kymmenvuotias Stella, joka lähetti perheensä kanssa Italiaan muuttaessaan rakastamalleen Luciano Pavarottille ihailijakirjeen, on nyt seitsemän vuoden perusteellisten ja erinomaisesti suoritettujen lauluopintojen, Manchesterin Northern Royal College of Musicin kandin tutkinnon ja Sibelius-Akatemian maisterintutkinnon jälkeen tienhaarassa.

– Ei tätä tehdä välttämättä järkisyistä ja hullua on, että olen itse järjen ihminen. Vaikka on aina itselle sanottu, ettei muusikon ja taiteilijan elämä ole helppoa, silti valmistumisen (2022) jälkeen itselle oikein toden teolla valkeni, että tämä on vielä paljon haastavampaa kuin mitä osasi odottaa, Tähtinen kertoo.

– Varmuutta ei kiinnitysten ulkopuolella juuri ole. Töitä on kyllä monenlaisia, mutta niitä on vähän. Opiskeluaikana ei näitä asioita juuri ajatellut, oli vain intoa täynnä, mutta nyt työn varmuus tuntuisi tosi kivalta. Tiettyjä asioita ymmärtää vasta kun ne todella kohtaa.

Ihanat ja pelottavat ajatukset

Stella Tähtisen lapsuudenperheessä ei ollut mallia muusikon uralle, ei käytännön tietoa alan epävarmuuksista tai työn pätkittäisyydestä.

– Eräskin muusikkoperheestä oleva ystäväni, joka soitti tosi pitkälle, päätti kuitenkin, ettei missään nimessä halua muusikoksi. Itsellä on säilynyt tietynlainen optimismi omista mahdollisuuksista.

Mikä sitten tulevassa pelottaa?

– Se, että kantavatko tutkinnot ja ammattitaito, kun nyt olisi juuri mahdollista fly away, liitää eteenpäin. On sentään tehnyt hirveästi töitä ja opiskellut. Toisaalta tämähän on hirveän jännittävää ja monenlaisia asioita voi tapahtua, mutta sekin on samalla sekä ihana että pelottava ajatus, kolmekymppinen Tähtinen pohtii.

Sopraano Stella Tähtinen pääsi semifinaaliin Lappeenrannan valtakunnallisessa laulukilpailussa vuonna 2023 ja finaaliin Kangasniemen laulukilpailussa vuonna 2022. Tänä keväänä Lappeenrannassa kisatie katkesi alkueriin. Kuva: Oona Seppänen

Kolmevuotiaan viulutoive

Stella Tähtisen vanhemmat ovat luonnontieteilijöitä, mutta perheessä on aina kuunneltu paljon oopperaa, klassista ja muuta musiikkia ja käyty konserteissa. Stella halusi jo pienenä muusikoksi ja kolme sisarusta soittivat yhdessäkin paljon.

Stellan äidinäidinisä, satakuntalainen hammaslääkäri oli työnsä ohella mieskuoroaktiivi, minkä kautta Stella uskoo perineensä rakkauden musiikkiin.

Turun konservatorion muskaria käyvä kolmevuotias Stella toivoi äidiltään pientä viulua. Viuluopinnot hän aloitti kuitenkin ”vasta” viisivuotiaana. Viulunopettajakin sai pian kuulla Stellalta tämän tahtovan oopperalaulajaksi tai kapellimestariksi.

– Olihan se vahva kutsumus, kun viisivuotiaana tuollaisia puhuu. Myöhemmin kävin kyllä monet ammatit ajatuksissani läpi, Tähtinen muistelee.

Tavoitteelliset viuluopinnot jatkuivat parikymppiseksi asti, mutta laulu oli tullut sivuaineena mukaan opintoihin viisitoistavuotiaana. Näinä tärkeinä vuosina oli Turun konservatoriossa opettajana Sirja Multamäki.

Viulun ja laulun ohella Tähtinen oli kokeillut myös selloa ja pianoa. Kaikki vapaa-aika meni soittamiseen soolona ja orkestereissa, teoriaopintoihin ja harjoitteluun.

– Soitin myös Sinfoniaorkesteri Vivossa. Orkesterityö oli tärkeintä ja ihaninta muusikkoudessa.

Lukion jälkeen hän sai opiskelupaikan Manchesterin Royal Northern College of Musicissa pääaineenaan laulu. Polku oopperalaulajaksi oli auennut.

Mutta miksi Englantiin?

– Halusin pois Suomesta. Lapsena olimme asuneet pari vuotta Italiassa isän työn takia. Se oli niin hyvä kokemus, että halusin asua ja tehdä opintoja ulkomailla. Iso-Britannia oli eräänlainen pakkomielteeni, olisinko ehkä katsonut liikaa periodidraamoja. Ei se ollut kovin syvällistä, Tähtinen huvittuu.

Lopulta aika Briteissä venyi viiteen vuoteen. Viimeiseksi vuodeksi hän muutti Lontooseen tulevan puolisonsa kanssa ja sieltä Helsinkiin, kun molemmat pääsivät jatkamaan opintoja Sibelius-Akatemiaan.

Opinnot Manchesterissa hän päätti neljän vuoden jälkeen parhain arvosanoin. Aika Englannissa antoi lauluteknisesti ja laulajaksi kasvamiseen paljon enemmän kuin mitä hän osasi odottaa.

– Kasvoin siellä aikuisemmaksi, asuin kämppisten kanssa ja tein töitä opintojen ohella, olin tarjoilijana, opetin laulua ja yhdelle italialaiselle pojalle englantiakin. Tein musiikkikeikkojakin, mutta niiden palkkioista ei ollut tulonlähteeksi. Tein myös kaikki kesät töitä.

Kandiopinnoissa Manchesterissa Tähtistä tukivat myös jonkin verran Waldenin säätiö sekä TOP-säätiö ja Sibelius-Akatemian maisterinopinnoissa Oopperakoulutuksen kummit ry sekä Sibelius-Akatemian tukisäätiö. Tukijoiden joukossa ovat myös Selim Eskelinin säätiö ja Emil Niemelän rahasto.

– Opiskelun aikana ja vielä tutkinnon jälkeenkin ulkopuolinen taloudellinen tuki on ensiarvoisen tärkeää, koska momentumin hyödyntääkseen täytyy käydä paljon koelauluissa ja kilpailuissa ja valmistella ohjelmistot näihin opettajien ja pianistien tuella, Tähtinen muistuttaa.

Roolit Uljas Pulkkiksen Tshernobyl-oopperassa All the Truths We Cannot See olivat Stella Tähtiselle voimaannuttavaa työtä Sibelius-Akatemian oopperakoulutuksessa. Kuva: Sakari Viika

Itsevarmuuden lisääjät

Mitä avainkokemuksia näet urallasi?

– Kyllä yksi on tuo Kansallisoopperan kuorotyö, että oikeasti on päässyt tekemään oman alan duunia pitemmän ajan niin korkealla tasolla. Oopperakoulutuksessa Sibelius-Akatemiassa taas roolit Uljas Pulkkiksen oopperassa All the Truths We Cannot See: A Chernobyl Story oli sellainen kokemus, jossa oli tosi voimakas olo. Se sai maailmanensi-iltansa sekä Helsingissä että Los Angelesissa.

– Koko oopperakoulutuksen aika ja erityisesti tuo produktio lisäsi itsevarmuutta. Toki kaikki tutkinnot ja kilpailut vievät eteenpäin, kuten aina se iso juttu, johon satsaa.

Pian Sibelius-Akatemiasta valmistumisen jälkeen Tähtinen pääsi tekemään Porin Sataoopperassa Lepakon Adelen roolin. Koelaulu meni nappiin ja työ ohjaaja Anu Hälvän vetämässä tuotannossa saattoi alkaa keväällä 2022.

– Olin aivan onnessani. Adele on hauska tyyppi ja roolissa on paljon laulettavaa. Tuotannossa oli paljon opiskelukavereita ja tuntui, että se oli jatkoa juuri päättyneille opinnoille. Pääsin vielä asumaan isovanhempieni luona ja esityksissä kävi Satakunnassa asuvia sukulaisiani, Tähtinen muistelee.

– Adelen roolissa pääsi ihanasti etsimään eri puolia itsestä ja suomennokseen lisäilimme uusia täkyjä yleisölle. Sitä oli tosi hauska tehdä. Tein roolia vuorotellen toisen Adelen kanssa. Siihen liittyvä kiertue tosin peruuntui ja esitykset jäivät omalta osaltani kolmeen.

Elokuussa Stella Tähtisen kuorotyö jatkuu Kansallisoopperassa. Kuva: Anne Välinoro

Kisojen armottomuus

Tähtinen on ollut semifinalistina Lappeenrannan valtakunnallisessa laulukilpailussa vuonna 2023 ja finalistina Kangasniemen laulukilpailussa vuonna 2022. On aina kunnioitettava saavutus päästä itse kilpailuun mukaan, kun hakijoita on useita kymmeniä.

– Kaikki opettelevat kilpailuun saman määrän ohjelmistoa, mutta toiset pääsevät esittämään sen kaiken, ja toiset vain osan. Se tuntuu hirveän raa’alta. Putoaminen tuntuu aina pahalta, ei sitä voi kieltää. Tänä keväänä Lappeenrannan laulukilpailussa putosin alkueristä. Olin tehnyt hirveän määrän työtä enkä päässytkään esittelemään osaamistani välieräohjelmassa, jota itse rakastin. Toisaalta tehty työhän ei ikinä mene hukkaan, Tähtinen sanoo.

– Aina sen lopulta koettaa kääntää kiitollisuuteen, että okei, tämä oli sitten tämmöinen kokemus. Välillä siihen hyväksymiseen menee kyllä enemmänkin aikaa. Laulunopettajien, korrepetiittoreiden ja kollegojen kanssa keskustelu on näissä tilanteissa tosi tärkeää eikä sitä voi olla

Kisoissa edellytetään ehdotonta teknistä taitoa, ilmaisun herkkyyttä ja persoonassa haavoittuvuuttakin, mutta silti pitäisi olla riittävän kovanahkainen selvitäkseen karsintarumbasta.

Siinäpä paradoksia kerrakseen.

Kamarineito Adelen rooli Johann Strauss nuoremman Lepakko-operetissa Porin Sataoopperassa oli Stella Tähtiselle ensimmäinen iso tehtävä Sibelius-Akatemiasta valmistumisen jälkeen. Kuva: Eetu Salmi

Esiintyvän asiantuntijan palkka

Puhutaan hetki rahasta, palkoista ja palkkioista, vaikkei niistä laulajapiireissä yleensä puhuta. Tähtinen toivoisi, että puhe olisi avoimempaa. Ammatissaan aloitteleva laulaja on pulassa miettiessään mitä vaikkapa keikastaan kehtaa pyytää, 150 vai 1 500 euroa?

Maakuntaoopperat pystyvät maksamaan solistille vähemmän kuin Kansallisooppera tai Oopperajuhlat, kuorolainen saa vähemmän kuin solistitehtävissä oleva, mutta toisaalta työnkuvassa on enemmän varmuutta. Ulkopuolelta kiinnitetyn tähden kanssa palkkiota veivataan haluttavuuden ja roolin koon mukaan.

Stella Tähtinen saa Kansallisoopperan kuorolaisena alan työehtosopimuksen mukaista palkkaa, johon hänen osaltaan tulee yksi kokemuslisä loppututkinnosta. Palkka on suunnilleen sama kuin peruskoulun luokanopettajan peruspalkka ilman lisiä. Kansallisoopperassa peruspalkan lisäksi maksetaan esityspalkkioita. Jos esityksiä on kuukaudessa paljon tai erityiskorvattavia erityistehtäviä, palkka nousee mukavasti.

Oopperajuhlilla palkka on kuorolaiselle pienempi. Korkean luokan asiantuntemusta ja taitoa vaativasta työstä korvaus tuntuu vaatimattomalta.

– Tämä on monimutkainen asia. Näitä töitä ei tehdä pelkästään rahan takia ja silti olen sitä mieltä, että totta kai kunnon työstä pitää maksaa kunnon palkka. Koen olevani kuitenkin etuoikeutettu, kun saan kuukausipalkkaa. Itselläni ei ole palkasta valittamista, Tähtinen sanoo.

– Kansallisoopperassa on tosi kiva olla töissä. Siellä kollegat ovat kannustavia ja ilmapiiri hyvä. Nämä ovat tosi arvokkaita asioita.

Stella Tähtisen kotisivuilla on pyyntö yhteydenottoon, jos lukija kaipaisi laulutunteja. Välillä hän vetää Helsingin aikuisopistossa laulun intensiivikursseja.

– Nautin opettamisesta ja saan siitä itse paljon.

Tähtisen mielestä oopperalaulajan työ on väistämättä monimuotoista ja elanto koostuu monista puroista. Hyvin pieni osa ammattikunnasta, ehkä prosentin verran, pystyy elättämään itsensä pelkästään freelance-solistina.

VIDEO: Stella Tähtinen kertoo oopperalaulajan työstään. Kuvaus: Anne Välinoro

Kun Pavarotti vastasi

Sopraanoja on äänialoista eniten markkinoilla. Ylitarjonta hankaloittaa väistämättä työnsaantia.

– Minulla on se ääni mikä minulla on ja sen kanssa on elettävä ja tehtävä töitä, huumorintajuinen Tähtinen nauraa.

– Vaikka pääasiassa koen olevani laulaja ja haluan olla laulaja, minua kiinnostavat tosi paljon muutkin asiat kuten tuotannollinen puoli.

Äskettäin Tähtinen valittiin Martti Rousin vetämän kansainvälisen Cellofestin toiminnanjohtajaksi. Se järjestetään syksyllä, mutta Tähtisen sähköpostiin tipahtelevat viestit pitävät hänet jo nyt tapahtumasta valppaana.

– Koen tosi tärkeäksi, että saan oman taiteilijuuden lisäksi opetella tätäkin, huslata muualla.

Luciano Pavarotti muuten vastasi yksitoistavuotiaalle Stella Tähtiselle.

Italian-kotiin tuli kiemuraisella, jännittävällä käsialalla kirje, jossa luki italiaksi: ”Kaikki laulun eteen nähty vaiva on sen arvoista”.

– Tuota usein ajattelen. Vaikka toisaalta en kannata romantisoitua näkemystä siitä, että taiteelle pitää antaa ihan kaikki, tuo Pavarottilta tullut lause on vienyt minua eteenpäin.

Lue Turandot-oopperan arvio täältä. Lisää Savonlinnan Oopperajuhlien esityksistä täältä.

#kordelininsäätiö #kordelininsäätiöntuella

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua