Pöyristyttävä huijaus – arviossa saksalaissarja Toisten rahat

Kuva: Yle

Toisten rahat -sarjan alussa todetaan yksikantaan, että se perustuu tosiasioihin – valitettavasti.

Heti alkuun vanhempi yrityslakimies paljastaa sarjan hengen neuvoessaan nuorempaansa: ”Jokea ei kukaan omista. Mutta jos laittaa sen vettä pulloon, pullon voi myydä ja siitä tulee omaisuutta. Meidän tehtävämme on keksiä pulloja. Finanssimaailmassa me juristit luomme oikeudelliset puitteet pääoman kasaantumiselle.”

Sarjan saksalaiset ex-verojuristit Hausner ja Lebert kehittävät pommivarmalta ja jopa lailliselta vaikuttavan huijausmallin. Se perustuu veronpalautusten maksamiseen kahdesti monimutkaisten järjestelyjen avulla ja tunnetaan nimellä cum-ex. Kankean alun jälkeen homma alkaa toimia ja liiketoiminta levitä yli rajojen.

Muutamia vuosia myöhemmin Tanskassakin huomataan, että veronpalautuksia on alettu maksaa hurjia summia. Samaan aikaan maan verovirastoa uudistetaan konsultin keksimän ”Enemmän palvelua, vähemmän valvontaa” -iskulauseen ohjaamana. Kokeneidenkaan verokarhujen huijausvaroituksia ei oteta tosissaan sen paremmin Tanskassa kuin Saksassakaan.

Tarvittiin ryhmä tutkivia toimittajia ennen kuin petkutukset alkoivat paljastua, ja silloin jo miljardeja oli mennyt kelmien taskuihin.

* *

Sarjan viehätys perustuu hyville roolihahmoille ja oivalle näyttelijäntyölle. Niin roistoista kuin heidän jahtaajistaankin löytyy inhimillisyyden koko kirjo; ihmismielen heikkoudet ja vahvuudet ovat läsnä talouskiemuroiden alla.

Ja onhan koko petosskandaali pöyristyttävä: vuonna 2017 yli kymmenessä EU-maassa havaittiin cum-ex-metodilla tehtyjä verohuijauksia, joissa valtiot menettivät kymmeniä miljardeja euroja. Paljastukset tehnyt toimittajakollektiivi Corrective on verranut huijausmetodia siihen, että perhe nostaisi lapsilisää kahdesta lapsesta, vaikka perillisiä on vain yksi.

Tällaiseen yksinkertaiseen selittämiseen sarjan tekijät eivät ole valitettavasti luottaneet, vaan sortuvat tämän tästä luennointiin. Ehkä olisi ollut parempi jättää teoriat sikseen ja keskittyä keplottelun moraalisiin aspekteihin, mitä myös käsitellään.

Kahdeksan osaa tuntuu pitkältä, tiivistäminen olisi varmasti tehnyt sarjasta paremman. Jotakuinkin turhaa oli mahduttaa kiinnostavan talousaiheen rinnalle pieniä ripauksia esimerkiksi maahanmuuttopolitiikkaa, suhteita kuoleviin vanhempiin tai rakastumisesta yleensä. Huijauksen voittokulussa olisi yksinäänkin ollut tarpeeksi ihmeteltävää.

Leena Reikko

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua