Kuva: Alba Records
LEVYT | Tampere Filharmonian uudella levyllä liikutaan Jouni Kaipaisen sävelin niin länsiafrikkalaisissa kuin pohjoisissakin maisemissa.
”Hurja, runsas ja rönsyilevä, täynnä värejä ja voimaa, äkillisiäkin käänteitä ja viehkeyttä.
ARVOSTELU

Jouni Kaipainen: South by Northeast
- Juhani Lagerspetz, Tampere Filharmonia, Hannu Lintu.
- Alba Records, 2025.
- Kuuntele: Spotify
Tampere Filharmonian South by Northeast -levyllä (Alba, 2025) kuullaan orkesterin edesmenneen nimikkosäveltäjän Jouni Kaipaisen (1956–2015) pianokonsertto op. 55 (1997) sekä teokset North by North-East (2000–2001) ja Aubade beninoise – Beniniläinen aamulaulu (2008–2009).
Orkesteria johtaa kapellimestari Hannu Lintu ja pianokonserton solistina soittaa Juhani Lagerspetz, jonka pianismia kuultiin myös konserton kantaesityksessä Helsinki Biennalessa vuonna 1997. Radion sinfoniaorkesteria johti tuolloin kapellimestari Sakari Oramo.
* *
Eräässä 1990-luvun alussa Jouni Kaipaisen kanssa käymässäni keskustelussa hän kielsi puhumasta ”Kaipaisen tyylistä”, sillä sellaista ei hänen mukaansa ole olemassa: elämänkokoisesta tuotannosta ei voi suoriutua yhdellä tyylillä. Hänen mukaansa ”Kaipaisen tyylejä” on useita, mutta aina on kuitenkin olemassa jokin seikka, josta hänen musiikkinsa tunnistetaan: tietynlaisten harmonioiden suosiminen, tapa kirjoittaa melodioita, yleinen kehkeytymistapa tai musiikin jatkuvuusominaisuudet. Tampere Filharmonian South by Northeast -levyn ohjelma ilmentää tätä tyylien kirjoa ja antaa siitä hyvän käsityksen.
Pianokonsertto op. 55 on suuri ja sankarillinen, taituruutta vaativa, ja siinä on sekä prokofjevmaista liikkuvaa energiaa että viiltävän kauniita, muhkeita melodialinjoja. Vaikka konserton ensimmäinen osa noudattaa perinteistäkin muotoilua, se on hurja, runsas ja rönsyilevä, täynnä värejä ja voimaa, äkillisiäkin käänteitä ja viehkeyttä. Vyöryvästä pianismista ja uhkeasta orkesterinkäytöstä huolimatta Lagerspetzin piano ja Linnun johtama Tampere Filharmonia keskustelevat kaiken aikaa kauniissa tasapainossa.
Miltei ylenpalttisen ensimmäisen osan jälkeen Largo – Larghetto misterioso käynnistyy eteerisesti, impressionistisia tunnelmia henkien. Tummasävyisten orkesterisointien keskeltä pianisti kehrää heliseviä, leijailevia ja unenomaisia säveliä. Levollisen pianismin pinnan alla kytee vähitellen voimistuva ja räjähtäväksi kasvava jännite. Monikerroksinen ja musiikillisia viittauksia sisältävä finaali toteutuu säkenöivästi niin pianistin kuin orkesterinkin osalta.
Tampere Filharmonian, Hannu Linnun ja Juhani Lagerspetzin yhteistyö konserton vaiheissa on tarkkaan analysoitua ja iskevää, mutta myös sielukasta ja kiehtovaa. Myönnän kuunnelleeni konserton toistamiseen heti ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen sekä teoksen loistokkuuden että tulkinnan vangitsevuuden vuoksi.
* *
Latautuneen äänimaiseman luo myös North by North-East, jonka hienosti soivien orkesterikudosten seassa kasvaa myös kirkkaita yksityiskohtia. Vaikka sävellyksen pohjoisen ulottuvuuden takana on arkisesti se, että sen kantaesittäjänä piti alun perin olla yhteispohjoismainen nuoriso-orkesteri Orkester Norden, luontosuhde ja -elämykset kannattelevat teosta. Tampere Filharmonian ja Linnun tinkimätön tulkinta tarjoaa kuulijalle mahdollisuuden upota mielikuvituksellisiin pohjoisiin seikkailuihin.
Aubade beninoise – Beniniläinen aamulaulu on saanut ensimmäisen sykäyksensä Kaipaisen työskennellessä Villa Karo -kulttuurikeskuksessa Beninissä vuonna 2000. Minulla oli ilo haastatella Kaipaista pian tuon matkan jälkeen. Haastattelun ulkomusiikillisesta sisällöstä jäi mieleen Kaipaisen kuvailu siitä, miten hänen säveltäessään illan ja yön pimeydessä valo ja valkeat paperit houkuttelivat huoneeseen valtavia hyönteisiä. Nuo vaaksanmittaiset seuralaiset eivät kuitenkaan siirtyneet enää nuottikuvaan, vaan Beniniläinen aamulaulu sai innoituksensa Atlantin auringonnoususta. Seesteisin soinnin ja miltei veistoksellisen selkein linjoin levyllä etenevän tulkinnan jännite tihenee ja kantaa teoksen sekä syvetessä että kirkastuessa vähitellen. Leveälle linjakkuudelle kiehtovaa vastakkaisuutta luovat länsiafrikkalaisten djembe-rumpujen rytmit.
* *
Jouni Kaipaisen musiikista ja elämästä kiinnostuneen kannattaa tarttua myös Maritta Hirvosen kirjaan Hämäränmaassa valon syvyys – Jouni Kaipainen 1956–2015 (Stresa, 2020). Teos kertoo säveltäjän tarinaa tämän perheen, ystävien ja kollegoiden sekä tämän teoksia tulkinneiden muusikoiden muistojen kautta ja sisältää antoisan annoksen Kaipaisen omia musiikkia ja taidetta käsitteleviä tekstejä.
Kirjan arvion voit lukea täältä.
Kikka Holmberg
Suomen Kulttuurirahaston Pirkanmaan rahasto on tukenut kirjoittajan työtä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Joni Ekman svengaa raukean raikkaasti – arviossa Joko saa laulaa?
LEVYT | Tamperelaisartistin seitsemäs levy tiivistää rock-kaihoa toimivan ytimekkäästi. Joni Ekmanin rock-pohjainen svengi ei ole tunkkaista vaan vaivattoman koukukasta.
Ei pöllömpää – Pelle Miljoonan varhaisia singlejä pitkästä aikaa vinyylikokoelmalla
LEVYT | Suomalaisen punkin ja uuden aallon singleistä kasattujen kokoelmalevyjen sarja jatkuu. Vuorossa ovat Pelle Miljoonan eri yhtyeiden 7-tuumaiset vuosilta 1978–1981. CD-versio ulottuu vuoteen 1989.
Riittävän synkkää marraskuuhun? Skepticism-yhtyeen lajityyppiklassikko Stormcrowfleet jälleen vinyylinä
LEVYT | Jos hevirokkia ei voi viedä kirkkoon, ehkäpä kirkkourut voi viedä hevibändille, mietti Eero Pöyry 1990-luvun alussa. Pohdinta johti kokonaisen musiikkityylin kehitykseen.
Levykatsaus: Laura Netzel, Niillas Holmberg & Pauli Lyytinen, Esa Pietilä, Ville Matvejeff
LEVYT | Marja Mustakallion levylautasella on ollut hengellistä kuoromusiikkia, jousikvartettoja, nykysävellyksiä sekä runojen, joikun ja äänitaiteen yhdistelmää.




