Päivi Röppänen

Jyväskylässä pistäytyvä voi käydä jakamassa marraskuiset unensa osaksi teoskokonaisuutta.

Tanssiteatteri Krampin Heijastuksia on esitys, jonka aiheina ovat unet, mielen kerrokset ja alitajunta. Työryhmä valikoi esitystilaksi Jyväskylän vanhimman kivirakennuksen, 1851 valmistuneen viljamakasiinin, jossa tällä hetkellä toimii uniteemaan sopien hostelli ja kahvio.

Esitystila ja katsomoasetelma vahvistaa alitajuntaan liittyvää tarkkailun, näkyvyyden ja piiloutuvuuden tematiikkaa. Yleisö on aseteltu pienen, mutta korkean kahvilahuoneen ehdoilla kahdeksi päällekkäiseksi piiriksi alakertaan ja sitä ympäröivälle parvelle. Tilan keskellä on vuode. Asetelmasta tulee mieleen observatorio ja jonkinlainen mielenavaustapahtuma, unien purku.

Vuoteeseen asettuu arkitoimien kautta nukkuja (Laura Korhonen). Unihahmoina toimivat tanssijat (Kaisa Jaakonaho ja Erkki Makkonen) seuraavat, heijastavat ja suurentavat toimintaa vapauttavan sumealla logiikalla. Arkisen ruumiillisuuden näytteille asettaminen muistuttaa performanssia, jonka ympärille tanssi- ja ääniteos rakentuu. Tanssijoiden liikekieli perustuu improvisaatioon.

Esiintyjät liikkuvat monipuolisesti ympäri tilaa. Kuva: Kaisa Naukkarinen

Unitunnelmat vaihtelevat lempeistä kohtaamisista painajaismaisiin kuviin, joita vahvistaa teoksen äänimaisema. Elävä musiikki vaihtelee santurin, viulun, laulun, äänimaljan ja erilaisten rumpujen leijailevasta matosta elektroniseen musiikkiin ja hulvattoman jättiläiskanin karjuntaan. Kokonaisuuden ohjauksesta vastaa Minna Myllymäki, joka toimii myös yhtenä esityksen muusikoista.

Esiintyjät liikkuvat ympäri tilaa, ja istumapaikasta riippuen katsoja näkee vain osan esityksen tapahtumista. Katse merkityksellistyy paikoin myös toisista katsojista. Nurkan taakse jääviä tapahtumia voi vain tulkita toisten huomion suunnista ja ilmeistä. Tämäkin sopii esityksen teemoihin – jotain jää aina osittain piiloon ja tulkinnan varaan.

Heijastuksia-teoksessa osaa jää aina katsojalta piiloon, istumapaikasta riippuen. Kuva: Kaisa Naukkarinen

Heijastuksia kuvaa unen ja valveen tilojen välistä yhteyttä sanallistetun sijaan ruumiillisena, tanssin kaltaisena vuoropuheluna. Draamannälkäisenä olisin kaivannut esitykseen lisää unimaailman yllätyksellisyyttä ja jännitteitä, mutta toisaalta uniin sopii myös Heijastuksissa painottuva läsnäoleva liike ja symboliset kohtaamiset tilassa. Sellaisena esitys on varsin immersiivinen, upottava katsomiselämys.

Tanssiteoksen rinnalla toimii myös kahvilassa esillä oleva valokuva- ja uninäyttely dokumenttina teoksen työprosessista. Näyttely täydentyy hiljalleen marraskuun edetessä, sillä katsojat saavat halutessaan kirjoittaa unensa paperille, osaksi teosta.

Päivi Röppänen