Kuva: Kimmo Ylönen

1

Taidemaalari Isaac Sofer kitkuttaa nuoruudenrakastettunsa Alicen kanssa halvassa pariisilaisessa luukussa. Pikku vilpillä, toisen taiteilijan maalausta omanaan esitellen, nuorukainen saa lupaavan työtarjouksen ja joutuu samalla itse isomman kuprun uhriksi. Työhaastatteluun seilaava laiva lähteekin ylittämään Atlantin valtamerta ja työnantajaksi paljastuu merirosvokapteeni.

Ranskalaisen Christophe Blainin sarjakuvakertomus Maalari ja Merirosvo kuljettaa tarinaa Karibian kautta Antarktiksen vesille. Kun Isaac lopulta palaa kotiin, nousee Alice toisen miehen tuoreena aviovaimona Intiaan purjehtivaan laivaan. Monisärmäisen pääparin lisäksi sarjassa seikkailee koko joukko kokonaisinhimillisiä hahmoja. Vietit vievät ja kunnianhimo kuljettaa. Sattuma, hullaantuminen ja päähänpistot sekä silkka typerä sekoilu johtavat usein julmiin tilanteisiin kohtalokkain seurauksin.

Blainin piirros on jotain vallan merkillistä. Pökkelöiden ukkelien kulmikkaista naamoista törröttävät monenmoiset nokat. Suita vääntävät liioitellut virnistykset ja lukijaa toljottavat tyhjät silmäpallukat. Kuitenkin on kaikki se karu, kuin luonnostellen huitaistu viiva juuri kohdallaan. On kuin Blain osaisi piirtää tavalla, joka jättää katsojan aivoille tilaa tuottaa lopullinen, täysi ja elävä kuva. Tässä ollaan piirtämisen ihmeen äärellä.

WSOY on julkaissut kaikki viisi, Ranskassa vuosina 1999–2005 ilmestynyttä osaa Saara Pääkkösen suomentamana.

Yhdenlainen yhteisötaiteilija. Piirros, Christophe Blain.

2

Vuonna 1787 sullottiin puolitoista tuhatta ihmiselämää laivoihin, joiden määränpää oli maapallon toisella puolella. Amiraali Arthur Phillip kipparoi 11 aluksen laivaston Portsmouthista kohti vastikään löydettyä, 24 000 kilometrin päässä sijaitsevaa Botany-lahtea. Englannin kruunu pyrki lyömään kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Täpötäysiin vankiloihin tehtäisiin tilaa, kun tuomitut toimitettaisiin toisaalle. Samalla perustettaisiin siirtokunta, joka sitoisi kaukaisen maan oman sinipunavalkoisen lipun alle.

Vaikean matkan jälkeen – kaikki ne olivat vaikeita siihen aikaan – laskettiin lopulta ankkurit nykyisen Sydneyn paikkeille. Ranskalaiset peijakkaat päihitettiin niukasti. Pantiin pystyyn asutus ja perustettiin yhdyskunta, jonka johdossa väänsivät kättä hallinto ja hirmuhallinto. Monien rangaistuksen määrä oli muutamia vuosia, mutta ne muuttuivat käytännössä elinkautiseksi, kun kyytiä kotiin ei ollut. Eipä aikaakaan, kun rangaistussiirtolan piti perustaa kaikkein kurittomimmille kansalaisille rangaistussiirtola vielä kaukaisempaan saareen.

Valtava maa maailman laidalla ei ollut tyhjä. Sitä asuttivat pelottavan toisenlaiset ihmiset, joiden kanssa oli vaikeaa olla edes napit vastakkain. Oudot olennot eivät käyttäneet vaatteita. Näiden tavat tuntuivat raaoilta siinä missä oman väen ripustaminen hirteen oli oikeudenmukaista ja perusteltua.

Käsikirjoittaja LF Bollée ja piirtäjä Philippe Nicloux uurastivat yhdessä viiden vuoden ajan. Syntyi yli 500-sivuinen sarjakuvajärkäle Terra Australis (SelfMadeHero, 2013). Kirja kertoo nykyisin Australiana tunnetun, jo Aristoteleen paikalleen arveleman, suuren eteläisen maan historiasta siitä alkaen, kun kaukaa paljon pienemmältä veden ympäröimältä maakaistaleelta seilanneet valloittajat alkoivat sitä muistiin kirjoittaa.

Tutkittuun tietoon perustuva teos piirtää kokonaisia ihmisiä nimien taakse. Luonnontilasta ja ikivanhoista rituaaleista alkava tarina kulkee kabinettien kautta, pitkin kivettyjä katuja, läpi vankilan muurien ja yli merten. Maailman toiselle puolelle siirretään paitsi ihmisten ruumiit, myös mieli ja kieli.

Tyrskyinen aukeama. Piirros, Philippe Nicloux.

3

Carla, yhdysvaltalaisen äidin ja meksikolaisen isän parikymppinen tytär haluaa tutustua juuriinsa. Reppu selässään ja muutama satalappunen taskussaan hän materialisoituu entisen heilan ovelle Mexico Cityyn. Kirjailijuutta haeskeleva tai kirjoittamista teeskentelevä Harry ryyppää ja rällää varakkaiden vanhempien tuella esikuviensa Jack Kerouacin ja William S. Burroughsin malliin. Carla taas jalkautuu etsimään meksikolaisuutta oman ikoninsa Frida Kahlon kotimuseosta.

Harry pettyy, kun kyläily muuttuu asumiseksi. Carla pettyy, kun huomaa nuorukaisen pyörivän vain kaltaistensa ulkomaalaistaustaisten porukoissa. Carla näyttää tavalliselta turistilta, mutta kokee itse tulleensa kotiin. Hän haluaa omiensa pariin. Hän haluaa elää kuin tavallinen meksikolainen.

Kulmilta löytyykin aitoa seuraa. Nätti poika Oscar myy pössyä ja haaveilee dj-urasta vaikka ei omista edes soitinta, jolla pyörittää muutamaa levyään. Memo on omatekoinen vasemmistolainen muka-intellektuelli ja äärimacho naistenkaataja. Paikalliset eivät ota uskoakseen latina-Carlaa. Heille merkitsevä on tytön verenkuvan pohjoisamerikkalainen puolikas. Oscarille myös tytön vieraileva veli näyttäytyy uraporttina yli rajojen.

Nuoren naisen lähes lapsellinen viattomuus, tulinen kiihko ja pääkköys vievät vaaralliseen veteen, jota mutaa alamaailman pohjavirta ja sitä hallitseva iso monni El Gordo. Pelottava syöksy alkaa kuin vaivihkaa muutamasta huolimattomasta sanasta.

La Perdida (Pantheon Books, 2006) on palkitun ja paljon töitä tehneen Jessica Abelin sarjakuvateos. Mustavalkoiset sivut ovat täynnä karheaa viivaa. Piirros on paikoin yhtä hengästyttävän täynnä kuin kuvittelisi Mexico Cityn katujen olevan.

Kirjan ensimmäisessä luvussa espanjankieliset puhuvat kuplissaan espanjaa. Ruutujen alta löytyy tekstitys englanniksi. Myöhemmin, kun valtaosa puhutusta kielestä on espanjaa, se on käännetty jo kupliin ja englanninkielinen puhe on merkitty nuolen muotoisin sulkumerkein. Ratkaisu alleviivaa sitä, miten pihalla vasta kieltä opiskeleva Carla on vieraassa ympäristössä, ja tarjoaa lukijalle tilaisuuden opetella meksikolaisen katukielen räävittömyyksiä.

4

Keum Suk Gendry-Kim kertoo sarjakuvakirjassa The Waiting (Drawn & Quarterly, 2021) tavallisen korealaisen naisen tarinan. Kirjan fiktion taustalla on Gendry-Kimin oman perheen piilottama salaisuus. Hän sai vasta aikuisena kuulla pohjoiseen jääneestä tädistä.

17-vuotiaan Gwijan vanhemmat pelästyvät pahanpäiväisesti, kun kuulevat japanilaisten miehitysjoukkojen sieppaavan nuoria naimattomia naisia lystikseen rintamalle. Tytär naitetaan kaikessa kiireessä toiseen kylään, miehelle jota tämä ei ole koskaan tavannut.

Japani häviää maailmansodassa ja Korea saa itsenäisyytensä, mutta ei rauhaa. Kiinan ja Neuvostoliiton tukema Kim Il-Sung tekee vallankumousta. Hallituksen joukot panevat hanttiin Yhdysvaltojen avustuksella. Levottomuudet ajavat nuoren perheen maantielle. Pakolaisvirran pyörteissä isä ja vasta kävelemään oppinut poika kulkeutuvat pois Gwijan näköpiiristä. Nainen jatkaa tyttövauva selkänyytissä kohti etelää. Perheen erosta tulee pysyvä, kun Korea sodan jälkeen jaetaan kahtia.

70 vuotta myöhemmin tarinan kertoja Jina, tytär toisesta liitosta, yrittää auttaa äitiään tapaamaan pohjoiseen jääneen poikansa. Koreat ovat kolmen vuosikymmenen aikana järjestäneet sarjan tapaamisia kahteen maahan jaetuille perheille. Etelä-Korean punaisen ristin mukaan halukkaita osanottajia on maassa rekisteröitynyt yli 130 000. Koska kuhunkin tapaamiseen arvotaan mukaan vain parisataa ihmistä kummaltakin puolelta, on yli puolet odottajista jo ehtinyt kuolla vanhuuteen.

Gendry-Kimin mustavalkoinen piirros soljuu sujuvin vedoin. Tyynet kuvat ja väljät sivut tummuvat tuskaiseen kaaokseen. Vanhan ihmisen hidas arki rinnastuu pommikoneiden ja kiitävien pakolaisjunien vauhtiin.

Elämäniloa ennen Koreoiden jakoa. Piirros, Keum Suk Gendry-Kim.

5

Biskajanlahden nurkassa, Pyreneiden pielessä sijaitsee ikivanhan kansan asuttama maa, joka ei ole koskaan ollut itsenäinen. Sen seitsemästä provinssista kolme sijaitsee Ranskassa ja neljä Espanjassa.

Mark Kurlanskyn kirja The Basque History of the World (Jonathan Cape, 1999) tarjoaa viihdyttävän ja vivahderikkaan näkymän erityisen eurooppalaisen kansan historiaan.

Baskit ovat olleet monessa mukana. Turskan ja valaiden perässä he seilasivat Pohjois-Amerikan vesillä. Maissakin he saattoivat poiketa toisena Atlantin ylittäneenä porukkana viikinkien jälkeen. Suurten tutkimusmatkojen aikaan osaavat merenkulkijat olivat kovassa huudossa. Magalhãesin mukana seilannut Juan Sebastian de Elcano oli ensimmäinen maailmanympäripurjehdukselta kotiin palannut. Kapteeni itse menehtyi jo puolimatkassa Filippiineillä. Kolumbuksen laivoilla purjehti useita baskeja.

Merten takaa tuotiin tuliaisia. Baskit olivat Euroopan ensimmäisiä maissin, tupakan ja chilipippurin viljelijöitä. Heidän suussaan suli myös eksoottinen suklaa. On jopa uskallettu olettaa, että baskit olivat ensimmäisiä eurooppalaisia pallopelien harrastajia. Myöhempinä vuosisatoina he toivat Pohjois-Euroopasta Iberian niemimaalle kapitalismin, teollisuuden ja modernin pankkijärjestelmän.

Baskin kielen, euskeran, sukulaisuutta mihinkään toiseen kieleen ei ole tänä päivänäkään pystytty varmasti osoittamaan. Se saattaa olla viimeinen jäänne maanosassa ennen indoeurooppalaisten kielten tuloa puhutuista kielistä. Kirjan julkaisun jälkeen DNA-tutkimus on sentään tuonut uutta valoa pitkään eristyksissä eläneen kansan alkuperään.

Kurlanskyn kirja antaa paljon tilaa baskien tasapainottelulle alueen vaihtuvien vallanpitäjien ja itsenäisyyspyrkimyksien kanssa. Muinaisten roomalaisten kanssa kyllä pärjättiin, mutta suhde Espanjaan on ollut ongelmallinen. Aurikorannikkojen leppoisa mañana-maa on syyllistynyt ihmisoikeusrikoksiin ja järjestänyt vankiloissaan järjestelmällistä kidutusta paljon Francon diktatuurin jälkeenkin. Sivuja käännellessään on hyvä pohtia mikä on kansallisvaltio, mistä aineksista semmoinen rakennelma kasataan ja kuka päättää mitä se sisäänsä sulkee.

Kimmo Ylönen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua