Kuva: Matti Kuusela
KUUKAUDEN LEHTI | Maailman Kuvalehti on vuosi vuodelta tärkeämpi lehti maassa, jossa lehtien ulkomaanosastot alkavat näyttää huonoilta vitseiltä.
”Entä jos alkaakin jääkausi, voisivatko ihmiset perustaa siirtokuntia avaruuteen, miksi piirrämme Afrikan liian pieneksi, mitä edes Rinna Kullaa ei ymmärrä Venäjästä?”
Maailman Kuvalehti on hieno ja osuva nimi lehdelle, joka pyrkii pelastamaan kauniin kotimme, siis maapallon. Omien sanojensa mukaan lehti tekee sen rohkeudella ja rakkaudella.
Katsotaan.
Tuorein painettu Maailman kuvalehti ilmestyi 18. helmikuuta. Sen lisäksi nettiin ilmestyy koko ajan uusia juttuja. Ne ovat luettavissa täällä.
Mennään ensin Guyanaan. Tuntuu ihmeen kotoisalta ja lämpimältä lukea preesensissä paikan päällä kirjoitettua juttua, jossa koulun rehtori Valterine McLeod kertoo mitä puuhailee, murehtii ja pohdiskelee luokkahuoneessa lapsia odotellessaan.
Tänään on kuukauden raskain päivä, lukukausimaksupäivä.
* *
Kello tulee 7.30, lapset saapuvat, rehtorin on saatava lapsille tekemistä, joten hän aloittaa kansallislaulun ”Rakas Guyana, jokien ja tasankojen maa.”
Lapset jäävät laulamaan, rehtori livahtaa käytävään kuulemaan, kuinka vaikeaa rahojen kokoaminen vanhemmille on.
Jutun on kirjoittanut Fabian Federi ja suomentanut lehden päätoimittaja Anni Valtonen. Jo 11 vuotta Maailman Kuvalehteä vetänyt Valtonen ansaitsisi ilman muuta kaikki mahdolliset journalistipalkinnot.
Maailman Kuvalehdellä on printissä noin 5 000 lukijaa. Kokonaisuudessaan lehti tavoittaa vuosittain yli 120 000 lukijaa Maailman Kuvalehti on vuosi vuodelta tärkeämpi lehti maassa, jossa lehtien ulkomaanosastot alkavat näyttää huonoilta vitseiltä. STT:n kuihtuminen on viimeinen niitti journalismille – maailma karkaa meiltä Sanoma- konsernin monistetuille mukauutisille ja samalla katoaa ymmärrys siitä mitä meillä edessä on.
* *
Niin, Guyana. Käsi ylös kaikki, jotka tietävät, missä Guyana sijaitsee. Aivan, siellä Venezuelan vieressä, Brasilian yläpuolella.
Maailman Kuvalehteä lukiessa kannattaa ottaa karttakirja vierelle. Seuraavaksi sieltä pitää etsiä aivan väärin piirretty Afrikka.
Meille on pienestä pitäen opetettu rujo maailmankartta. Esimerkiksi Afrikka näyttää samankokoiselta kuin Grönlanti. Kyseessä on ruma vääristymä: oikeasti Afrikka on 14 kertaa Grönlantia suurempi.
Ilmeisesti kukaan ei ole kertonut Donald Trumpille tästä perspektiiviharhasta…
Virhe johtuu niin sanotusta Mercator-maailmankartasta, jonka flaamilainen kartantekijä Gerardus Mercator piirsi 1500-luvulla. Siitä olemme oppineet maapallon maat aivan pieleen ja niin oppivat yhä koululaiset.
Kartan suurin puute on, että se pienentää päiväntasaajan lähellä olevia alueita ja paisuttaa napojen lähellä olevien alueita.
* *
Todellisuudessa (niin, se leijuu yhä jossain, todellisuus) Afrikka on maailman toiseksi suurin manner heti Aasian jälkeen. Sen alueelle mahtuvat Yhdysvallat, Kiina, Intia, Japani, Meksiko ja suuri osa Eurooppaa kaupan päälle.
Yhdysvallat hukkuu kokonaan Saharan autiomaahan ja vielä jää hiekkaa ylikin.
Jutun kirjoittaneen Percy Machairen mukaan koolla on väliä.
”Kun Afrikka esitetään kartalla pienempänä kuin Eurooppa tai Pohjois-Amerikka, manner syrjäytyy ja sen maantieteellistä, taloudellista ja kulttuurista merkitystä maailmassa aliarvioidaan. Historiallisesti Afrikan kuvaaminen pieneksi mantereeksi on estänyt maailmaa näkemästä siirtomaa-ajan väkivaltaa.”
Nyt Afrikan unioni ajaa voimakkaasti uutta virallista maailmankarttaa. Siitä kävisi ilmi sekin, että Kongon demokraattinen tasavalta peittää yksinään Ruotsin, Norjan ja Suomen sekä kaikki Baltian maat.
* *
No hyvä, siirrytään petollisella kartalla pohjoiseen, Atlantille.
Siellä virtaa suomalaisille maantiedosta niin tuttu Golf-virta, joka ihanasti ja pyyteettömästi Suomeakin lämmittää.
Mutta kuinka pitkään? Juttu on otsikoitu raflaavasti ”Entä jos alkaakin jääkausi?” Tutkijat ovat jo pitkään nähneet ilmastonmuutoksen yllättävät vaikutukset jotka voivat pysähdyttää Golf-virran.
Joidenkin tutkijoiden mukaan se voi tapahtua jo vuoteen 2100 mennessä. Se on turhan lähellä – lapsenlapseni saattavat tallustella vielä silloin tällä pallolla.
Jutun tehnyt Karoliina Knuuti on haastatellut kiitettävän useaa tutkijaa. Monesta asiasta ollaan eri mieltä, mutta kaikki ovat huolissaan.
Entä mitä Suomessa tapahtuu, jos Golf-virta pysähtyy?
”Talvista tulisi ihan pirun kylmiä”, sanoo tutkija Joonas Merikanto.
Pirun kylmä tarkoittaa 50 pakkasta, lumi sataa syyskuussa, routa sulaa toukokuussa – Lapissa ei ehkä koko kesänä.
Meteorologi Kerttu Kotakorven mukaan jyrkkä viileneminen olisi katastrofaalista melkein kaikkien yhteiskuntamme osa-alueiden kannalta.
”Jotenkin olen ajatellut, että tämä on sellainen viimeinen asia, minkä pitäisi herättää myös täällä.”
* *
Maailman Kuvalehti on tosiaan nimensä veroinen – maapallon lisäksi mennään avaruuteen.
Teija Laakso on jututtanut avaruusfysiikan professori Emilia Kilpuaa ja avaruusetiikan tutkija Oskari Sivulaa avaruusbuumin vaaroista ja mahdollisuuksista.
Molemmat pohtivat, voisimmeko perustaa siirtokuntia avaruuteen.
Kilpuan mukaan suunnitelmia voisi tehdä jossain vaiheessa Hän toteaa hieman hätkähdyttäen, että ”aina voi jokin maailmanlopun skenaario, kuten asteroidi tai supertulivuori toteutua. Tietenkin on tärkeää pohtia, miten se tehdään eettisesti ja kestävästi”.
Sivula on eri mieltä: ”Vastaus kysymykseen siitä, pitäisikö meidän yrittää etsiä avaruudesta toista asuinpaikkaa siltä varalta, että maapallo muuttuu elinkelvottomaksi, on selkeä ei.”
Sivulan mielestä ”ratkaisu on, että teemme kaikkemme, jotta tämä planeetta pysyisi elinkelpoisena ja kukoistavana”.
* *
Lehdessä on myös useampikin mielenkiintoinen henkilöhaastattelu: Rinna Kullaa, Samira Pokharel, Jani Toivola, Bella Forsgren…
Televisiosta tuttu Rinna Kullaa on sekä globaalihistorian apulaisprofessori Tampereen yliopistossa että vieraileva professori Kiovan yliopistossa. Hän puhuu suomen lisäksi englantia, saksaa, tanskaa, serbiaa, kroatiaa, ukrainaa sekä vähän italiaa, arabiaa ja kreikkaa.
Siitä huolimatta hänkään ei ymmärrä kaikkea.
”Olen yllättynyt myös siitä, että Venäjä on tässä sodassa menettänyt enemmän ihmisiä kuin Yhdysvallat toisessa maailmansodassa eikä sillä ole mitään merkitystä Putinin kannatuksen ja ilmapiirin kannalta. Siinä on jotain, mitä en ymmärrä.”
Outi Neuvonen on ottanut Rinna Kullaasta uskomattoman kauniit kuvat. Johannes Roviomaan ja Heidi Piiroisen upea kuvareportaasi Kreikan puuvillaviljelmiltä näyttää, että lehti tosissaan haluaa kunnianhimoisesti olla Maailman Kuvalehti.
* *
Lopuksi vielä sitaatti Teija Laakson mainiosta kolumnista Voisivatko aikuiset jättää nuoret hetkeksi rauhaan.
Laakso kirjoittaa:
”On maailman helpoin temppu päivitellä nuorten hirveyttä ja verrata heitä 30 vuoden takaiseen aikaan, kun maailma ja ehkä se oma ikääntyminen ahdistaa muutenkin.”
Kyllä. Maailman Kuvalehteä tehdään rohkeudella ja rakkaudella.
Matti Kuusela
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Loppuvatko sodat ja pelastuuko maailma, jos naiset lopettavat seksin miesten kanssa?
KUUKAUDEN LEHTI | Tulva-lehti pohtii feminismin tilaa ja tulevaisuutta monipuolisesti ja tosissaan. Syöksykierteessä oleva ihmiskunta kaipaa naisten viisautta ja kokemusta enemmän kuin koskaan ennen.
”Ehkä se ei olekaan lapsen vaan vanhemman älypuhelimen käyttö, joka vaikuttaa lapseen häiritsevästi”
KUUKAUDEN LEHTI | Tieteessä tapahtuu -lehti on monipuolisesti ja terävästi ajan hermolla ja kehottaa viisaasti hylkäämään sanan narratiivi.
Mitä Jeesus ostaisi ja miksi Puolustusvoimat on Suomessa median supersankari – Voima-lehti uskaltaa kysyä vaikeita
KUUKAUDEN LEHTI | Voima-lehteen on ihmeen nihkeä tarttua. Ehkä se johtuu siitä, että lehti on niin helposti saatavilla sekä rautatieasemilla että muissa yleisissä tiloissa – ja vielä ilmaiseksi!
Saako Jumala turvautua karkeisiin valheisiin, koska sattuu olemaan kaikkivaltias?
KUUKAUDEN LEHTI | Vartija tutkii uskontoa ja filosofiaa kiehtovan moniulotteisesti ja löytää jopa Matti Nykäselle ja Simon Kyreneläiselle yhteisen mission.