Suvi Ermilän äitiyspäiväkirjamainen sarjakuva toimii – arviossa Äidit

Kuvat: Suuri Kurpitsa

Edellisellä sarjakuvateoksellaan Vastaanottokeskus (Suuri Kurpitsa, 2021) Sarjakuva-Finlandian voittanut Suvi Ermilä sukeltaa uutuusalbumillaan Äidit (Suuri Kurpitsa, 2026) äitiyteen, synnytysprosessiin, äitiyden iloihin ja pelkoihin sekä omaan äitisuhteeseensa. Vuonna 1985 Tampereella syntynyt helsinkiläinen sarjakuvantekijä ja kuvataiteilija loistaa harmaanruskealla vesivärimaalauksellisella tyylillään, mutta todistaa neljännellä albumillaan jälleen kykynsä myös tarinankertojana.

Päiväkirjamaiset tuokiot ja hetken näkökulmat raskauden aiheuttamiin ajatuksiin, tunteenpurkauksiin, riemuun ja jännitykseen omasta ja lähipiirin näkökulmasta antaa vertaistukea niin vanhemmuuden kokeneelle kuin siihen valmistautuvalle. Uuteen perheenjäseneen valmistautuminen vaatii jokaiselta henkistä valmistautumista ja käytännön toimia. Ermilän sarjakuvan arkinen tunnelma tekee yhden ihmisen päiväkirjasta lukijalle helposti lähestyttävän. Sarjakuvan henkilöiden nahkoihin on helppo hypätä.

Vaikka Suomessa synnytykseen saa lähtökohtaisesti ensiluokkaisesti tukea – niin raskauden kuin synnytyksen aikana sekä lapsen syntymän jälkeen – on kyse yhdestä elämän käänteentekevimmistä myllerryksistä. Jokainen synnytys on erilainen, jokainen tulee tilanteeseen erilaisesta tilanteesta ja taustoista ja jokaisella on omat odotuksensa asioiden etenemisestä ja tulevasta.

Ermilä kuvaa rehellisesti niin riemuja, vaikeampia hetkiä kuin tylymmänkin tuntuista kohtelua. Äitiyspäiväkirja avaa omakohtaisen kokemuksen kautta, millainen prosessi synnytys on ja millainen se on hänen omassa lapsuudessaan ollut. Synnytyspelot ja synnytyksen jälkeinen selviytymismoodi saavat inhimilliset luvut. Oman lapsen tuottama ilo tuntuu silti vahvimpana. Ermilä osaa maalata intiimit hetket ja tunteet lukijan ihon alle.

Omien synnytykseen liittyvien pelkojen analysoiminen suhteessa omiin lapsuuskokemuksiin ja menneiden vuosikymmenten antama vertaiskuva nykypäivän synnytysprosessiin tuovat lisää verta ensivanhempien ja syntyvän lapsen ytimen ympärille. Isän rooli ja omat tavat tukea synnyttäjää ja yhteyden luominen omaan lapseen käydään läpi. Isovanhempien odotus ja ilo sekä heidän antamansa tuki tuodaan myös toimivasti esille.

Tekstiä on albumin tuokiokuvissa suhteessa vähemmän ja tunnelmallisia kuvia enemmän, eikä hetkiin aina tarvita sanoja lainkaan. Maalauksellisen tyylin pehmeät varjot tai tunnetiloihin reagoivien ruutukaavojen terävämmät kulmat korostavat hienosti tilanteita. Ermilä osaa upeasti tiivistää ihmisten ilmeitä pelkistetyllä viivan käytöllään. Kaunis ja koskettava kokonaisuus, jossa ainutkertainen elämys jaetaan liikoja värittämättä kaikille lukijoille.

Ilkka Valpasvuo

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua