Moderniin musiikkiin ja improvisaatioon erikoistunut We Jazz on ehkä turhankin runsas runsaudensarvi

Darius Jones. Kuvat: Marita Nyrhinen

We Jazz Festival Helsingin Korjaamolla 29.11.2025.

We Jazz Festival on vakiinnuttanut paikkansa alkutalven jazzfestivaalikalenterissa. Monipuolinen ohjelma jakautuu yksittäisiin konsertteihin ja huipentuu päätöspäivän isoon konserttirupeamaan Korjaamon useilla areenoilla.

Moderniin musiikkiin ja improvisoituun musiikkiin erikoistunut We Jazz on runsaudensarvi. Konsertteja on paljon, ja ne limittyvät toinen toisensa kanssa niin suvereenisti, että on mahdoton kuulla kaikkea. Siinä mielessä We Jazz eroaa selvästi esimerkiksi Tampere Jazz Happeningistä, jossa pääkonserttien välissä ehtii piipahtaa Telakan klubikeikoilla, jos mieli halajaa. On siis valittava, ja mitä pienempi oli esiintymisareena, sitä aikaisemmin keikalle piti mennä jopa jonottamaan sisäänpääsyn varmistamiseksi.

Aki Rissanen Trio.

Tutulla ja turvallisella Aki Rissasen trion konsertilla oli hyvä aloittaa. Kohtuullisen pienessä Kulmasalissa tunnelma oli leppoisa, kun Rissanen istuutui pianonsa taakse ja esitteli syyskuussa ilmestyneen albuminsa Imaginary Mountainsin (lue arvio) materiaalia.

Tunnelmoimassa olivat trion rumpali Teppo Mäkynen ja basisti Antti Lötjönen. We Jazzin keikka oli trion levynjulkaisukeikkojen päätös. Rissasen unenomaisessa maailmassa on herkkiä maisemakuvia, enemmän tosin mielenmaisemaa kuin maantieteellistä. Kevyesti ja hienostuneesti soitettu konsertti oli ihastuttava avaus omassa konserttipaketissani.

Amerikkalaispuhaltaja Jonah Parzen-Johnson ja suomalainen elektroniikkataiteilija Lau Nau tunnelmoivat.

Herkkyyttä tarjoili myös duo Jonah Parzen-Johnson ja Lau Nau elokuvateatterissa soittamassaan konsertissa. Suomalaissäveltäjä ja elektroniikkalaitteilla ääniä toteuttava Lau Nau eli Laura Naukkarinen ja amerikkalainen baritonisaksofonisti Jonah Parzen-Johnson esittivät improvisoitua musiikkia, jossa Parzen-Johnsonin hillitty, jokseenkin kiihkoton soitto ja Lau Naun sähköiset live-sämpläykset yhdistyivät ambient-vaikutteiseksi äänelliseksi taideteokseksi.

Erityisesti Parzen-Johnsonin tyylikkäästi hallittu kiertohengitystekniikka ilman äänekkäitä sisäänhengityksiä viehätti.

Darius Jonesin trio otti tilan ja yleisön haltuunsa Korjaamon isossa hallissa.

Meno muuttui täysin Korjaamon isossa Vaunusalissa, jossa alttosaksofonisti Darius Jonesin trio otti tilan haltuunsa. Oli rytmin ja melodian juhlaa, kun Jones ja hänen soittokumppaninsa Chris Lightcap bassossa ja Gerald Cleaver rummuissa panivat jazzrytmit järjestykseen. Soundi oli vahva, ja musiikki eteni dynaamisesti kappaleesta toiseen.

Jones on lahjakas ja nokkela puhaltaja, joka osaa yhdistää tunteet ja tekniikan. Erityisen hienoa, rytmikästä ja kekseliään tehokasta soittoa tarjosi rumpali Cleaver, jonka soittoa oli myös mukava katsella. Tämä trio edusti We Jazzilla kuulemistani kokoonpanoista parhaiten jazzin perinteistä ponnistavaa tyyliä.

Rumpali Paal Nilssen-Love ja saksofonisti Ken Vandermark sekä kokeelliseen elektronimusiikkiin erikoistunut Tommi Keränen irrottelivat free jazzin hengessä.

Yli kaksikymmentä vuotta yhdessä soittaneet rumpali Paal Nilssen-Love ja saksofonisti Ken Vandermark sekä heidän kanssaan kokeelliseen elektronimusiikkiin erikoistunut Tommi Keränen toivat Korjaamon Vintille todellisen free jazz -pakkauksen – hulvattomalla noise-asenteella. Saksalaissaksofonisti Peter Brötzmann, joka oli yksi merkittävimmistä eurooppalaisista free jazz -muusikoista, tuli väistämättä mieleen, eikä ihme, sillä ovathan sekä Nilssen-Love että Vandermark myös työskennelleet Brötzmannin kanssa.

Raivokkaassa musiikissa oli selvästi lähtökohtana soittamisen vapaus, joka sai kuulua sekä ideoissa että volyymissa. Myös yleisö tuntui arvostavan tätä vapautta ja sillä oli hauskaa.

Muriel Grossmann.

Samaan mutta paljon hillitympään sarjaan voidaan laskea Muriel Grossmann Quartet, jonka johtaja saksofonisti Muriel Grossmann on ihastuttavan ilmeikäs puhaltaja. Melodiset kappaleet saivat välillä kyytiä, kun Grossmann innostui improvisoimaan puhaltaen torvestaan kaiken minkä pystyi.

Yhteistyökumppaneidensa kitaristi Radomir Milojkovicin, kosketinsoittaja Abel Boqueran ja rumpali Uros Stamenkovicin kanssa Grossmann hallitsi Vintin intiimiä estradia. Yleisö oli mukavan lähellä ja bändin kanssa samalla tasolla. Vuorovaikutus oli välitön.

Kotimaisen nykymusiikin eräs ilmentymä on ollut rumpali Olavi Louhivuoren luotsaama Oddarrang, jonka muusikot ovat Ilmari Pohjola pasuunassa, Osmo Ikonen sellossa, Lasse Sakara kitarassa ja Lasse Lindgren bassossa. Yhtye ilmoitti soittavansa viimeisen kerran. Oli siis kurkattava, miten konsertti sujui. Kulmasali oli täynnä tämän jo lähes ikoniseksi muodostuneen bändin ottaessa lavan haltuunsa.

Circus/Citadel II kokosi lavalle melkoisen joukon soittajia.

Nimikkeellä Circus/Citadel II koottu ilottelu oli basisti Antti Lötjösen vetämä musavinttikokemus, johon oli kutsuttu jokseenkin kaikki kynnelle kykenevät muusikot soittamaan yhdessä. Kesän Odysseus-festivaalilla aloitettu jamisessio toistettiin yhtä hillittömänä ja iloisena. Session aloittivat Lötjösen kanssa musisoineet rumpali Joonas Riippa ja kitaristi Raoul Björkenheim, ja pian trio kasvoi ja kasvoi. Mukana improvisoivat muun muassa erilaisten saksofonistien joukko: Sami Pekkola, Heli Hartikainen, Otto Eskelinen, Mikko Innanen ja Jonah Parzen-Johnson. Rumpalit vaihtuivat, kosketinsoittajia riitti ja oli basisteja – parhaimmillaan useita yhtä aikaa. Loppuilta oli vapaan improvisaation juhlaa.

We Jazzin ohjelma on tiukka, oikeastaan liian tiukka. Ja festivaalin kotisivuja, eritoten ohjelmasta kertovaa osuutta, kannattaisi kehittää.

Marita Nyrhinen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua