Kuva: Kuopion kaupunginteatteri

Marie Antoinette Kuopion kaupunginteatterissa on kuin tummasävyisen popkappaleen musiikkivideo. Se on räpsähtelevä, visuaalisesti upea ja äänimaailmaltaan riittävän oivaltava. Tanssi läpäisee koko teoksen tyylikkäällä tavalla. Sitä luonnehditaan ennakkotiedoissa anarkistiseksi epookkidraamaksi, johon on lisätty street dance -koreografiaa. Anarkismia en löytänyt, mutta muuten lupaus lunastetaan.

Ohjaaja Taava Hakalan tulkinta on nihilististä ja synkkää maagista realismia. Mielivaltaisesti ohjailtu kansa on pakotettu lampaiksi, mutta kun tilaisuus tulee, muuttuu se susiksi. ”Hyvettä ei voi olla ilman terroria”, toistetaan useampaan kertaan.

Asetelman raskauteen ei lopussakaan tuoda kevennystä eikä mitään yhteiskunnallista tai muutakaan oivallusta ole tarjolla.

* *

Meri Parkkinen luonnehtii kirjassaan Veronica Francon syntinen työ (Johnny Kniga, 2024) kuinka 1500-luvulla elänyt venetsialainen kurtisaani on hyvin tunnistettava hahmo: tuttu meidän aikamme popkuvastosta, vaikka sitä ei silloin vielä edes ollut.

Näytelmän Marie Antoinette on samalla tavalla tunnistettava: ihailtu, rakastettu, vihattu, halveksittu ja ylistämällä alistettu muoti-ikoni. Hoviseurapiirien kuplassa hän elää irrallaan arkisesta yhteiskunnallisesta todellisuudesta. Hänen kipuilunsa ylikulutuksestakin on vain kipuilua sen suhteen, miltä hän näyttää. Se, että kaduilla ja maaseudulla kuollaan nälkään, on lopulta vain sivuseikka. Toisaalta esiin nostetaan kysymys oliko hänellä koskaan mitään valinnanvaraa.

Kuva: Kuopion kaupunginteatteri

Näytelmän ihmiskuva on sikäli tasa-arvoinen, että sekä susi että lammas pyrkivät esiin jokaisesta ihan riippumatta yhteiskunnallisesta asemasta. Tiukan paikan tullen kuninkaallistenkin etiketti murtuu ja kielenkäyttö muuttuu hetkessä huomiota herättävän törkeäksi. Karkea kielenkäyttö selvästi häiritsi osaa katsojista. Se lienee tarkoituskin.

Kansa esitetään verenjanossaan kyltymättömänä ja katkeruudessaan kostonhimoisena. Demokratian hapuilevat alkupään askeleet olivat toki hapuilevia ja kaoottisia, mutta näytelmässä koko ajatusta kansanvallasta keskitytään katsomaan hyvin elitistisen linssin läpi. Katse pysyy alusta loppuun poptähdessä ja yhteiskunnallinen konteksti on sille vain kehystä. Sanottavaa esityksellä ei juuri ole.

* *

Santeri Niskasen esittämä Ludvig XVI on suorastaan raivostuttavan heikko ja kyvytön hahmo. Se, että roolihahmo jää kovin pinnalliseksi, on enemmän ohjauksen kuin Niskasen syytä. Niskanen pelaa erittäin hyvin niillä korteilla, mitä hänelle on jaettu.

Lotta Vaattovaara tekee paneutuvaa ja heittäytyvää työtä Marie Antoinettena. Hän siirtyy luontevasti ja hetkessä rekisteristä toiseen. Hänen olemuksensa riittää tarpeen tullen täyttämään lavan. Vaattovaaran ja Niskasen dynamiikka on hioutunut hyvin kohdalleen ja lapsellinen sanailu ja kinastelu tuntuvat luontevalta. Kummankin työskentely on kouriintuntuvan fyysistä.

Kovin jänteväksi ei esityksen dramaturgia muodostu. Huiput ja aallonpohjat latistuvat jatkuvassa visuaalisessa vyörytyksessä. Harkitumpaa rytmien ja tempojen vaihtelua esitys olisi kaivannut. Laahaava alku ei sellaisesta oikein käy. Tällä en tarkoita sitä, että visuaalisuuden kanssa olisi pitänyt himmailla, mutta syvyyttä ja ajatusta olisi tarvittu enemmän.

Kuva: Kuopion kaupunginteatteri

* *

Pukudraamaa ja epookkiahan tässä silti tietystä ajanmukaistamisesta ja katu-uskottavuuden hakemisesta huolimatta tehdään. Lopulta kaikkein olennaisinta on Sanaz Hassanin kiinnostava ja kontekstiin hyvin asettuva koreografia, Timo Pönnin taidokkaasti nykyisyyttä ja aikalaisuutta yhdistelevä äänisuunnittelu ja Marie Antikaisen mahtava työ lavastus- ja pukusuunnittelun parissa. Esimerkiksi Kreetta Järvenpään kauniita kukka-asetelmavalokuvia hyödynnetään massiivisen suureellisesti.

Kun miettii kuinka suunnattoman vaivaannuttavaa katutanssin ja pukudraman yhteensovittaminen ja runsas törkeä kielenkäyttö tällaisessa korkeakulttuurisessa kontekstissa voisi olla, on Marie Antoinetten saavutus merkittävä. Harvoin tällainen toimii näin hyvin.

Pasi Huttunen

Marie Antoinette

• Käsikirjoitus: David Adjmi
• Ohjaus: Taava Hakala
• Suomennos: Sami Parkkinen
• Lavastus- ja pukusuunnittelu: Marie Antikainen
• Koreografi: Sanaz Hassani
• Valosuunnittelu: Juho Itkonen
• Naamioinnin suunnittelu: Sanna Virkkula
• Äänisuunnittelu: Timo Pönni
• Yhteistyössä: Savonia-ammattikorkeakoulu
• Rooleissa: Lotta Vaattovaara, Atte Antikainen, Riina Björkbacka, Akseli Ferrand, Sari Happonen, Sari Harju, Santeri Helinheimo, Mika Juusela, Katariina Lantto, Leea Lepistö, Santeri Niskanen, Mikko Paananen, Lina Patrikainen, Katri-Maria Peltola ja Ari-Kyösti Seppo, Leo Jääskeläinen, Aarne Natunen ja Noel Paloaro
• Ensemble: Sanna Isotalo, Inka Luotola, Maiju Nykänen, Catarina Ramos ja Rosaliina Telekäinen

Ensi-ilta 9.11.2024 Kuopion kaupunginteatterissa. Esityksiä 26.4.2025 asti. Esityskalenteriin tästä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua