Levykatsaus: Tuomas Paukku Scription, Ida Alanen Trio, The Stance Brothers, Koma Saxo

Kuvat: Eclipse / AMP

Harmonista ja heleää kitaraa

Jyväskyläläisen kitaristi-säveltäjä Tuomas Paukun Scription-yhtye edustaa rauhallista, harmonista, heleää kitarailmaisua. Akustisuus ja melodisuus vallitsevat, mikä tekee Paukun musiikista helposti lähestyttävää.

Ensimmäinen albumi Scription ilmestyi vuonna 2018. Whirls (Ecliplse, 2023) on sille selkeä jatko. Nimeen viitaten kuulija päätyy monenlaisten tunnelmien pyörteisiin.

Alun rauhallinen kappale Magma johdattelee soinnikkaasti seesteiseen maailmaan. Paukun sävellyksestä huokuu perinteistä suomalaista mutta modernisti persoonallista jazzkitarismia, jollaista kuulee nykyään aika harvoin.

Paukun kvartetti on balanssissa soittajien keskittyessä säestämään akustisesti soittavaa, melodiakeskeistä johtajaansa. Rumpali Tomi Saikkosen, basisti Jori Huhtalan ja pianisti Artturi Rönkän herkkä säestys ja jokaisen soittajan persoonalliset soolo-osuudet ottavat tasapainoisesti tilaa Paukun musiikissa.

Tunnelma on rauhallinen ja melodinen ja perustuu soittajakohtaisia nyansseja tarjoavaan yhteissoittoon, joka vie lempeästi unen ja haaveen äärille. Juuri akustisuus luo rauhallisen kuuntelukokemuksen, jossa jokaisen soittajan ääni kuuluu. Levyä voi soittaa kotoisalla kynttiläillallisella tai kuunnella luurit korvissa, jolloin vienot sävyt pystyy paremmin erittelemään.

* *

Jazzpianismia modernilla otteella

Helsinkiläinen Ida Alanen (s. 1994) on nuoren sukupolven jazzpianisti ja -säveltäjä, joka toteuttaa maisteriopintojaan Amsterdamissa. Hänen luotsaamansa trio, soittokumppaneinaan nuoret ja lupaavat suomenruotsalaiset muusikot, basisti Jonathan Bäckström ja rumpali Benjamin Nylund, on julkaissut debyyttialbuminsa Awake Asleep (AMP Music & Records, 2023), joka viittaa unikuviin. On ilmeistä, että nämä soittajat ovat tulevaisuudessa jazzkenttämme eturivissä.

Alanen luo musiikkiaan modernein ottein jazzpianismin perinteet tiedostaen. Hän kunnioittaa melodista ilmaisua ja on hyvin runollinen. Hän on sanonut ammentavansa materiaaliaan uniensa aiheista. Meditatiivinen sisältö luo todellakin unenkaltaista tunnelmaa, jossa ei ole tietoa painajaisista vaan tulos on eloisaa ja värikästä. Bäckströmin ja Nylundin rooli on tukea Alasen persoonallista sävellyskollaasia.

Awake Asleep on helposti kuunneltavaa tunnelmamusiikkia, jollaiselle on paikkansa. Albumin kappaleet muodostavat jatkumon, ja sitä kuuntelee mielellään rauhallisen aamiaisen aikaan johdatuksena päivän askareisiin.

Oma lukunsa on se, että albumi on julkaistu myös Dolby Atmos -formaatissa ensimmäisten suomalaisten jazzalbumien joukossa.

* *

Mäkysen maailmassa

Rumpali ja multi-instrumentalisti Teppo Mäkynen on vuosien saatossa soittanut monenlaisissa bändeissä. The Stance Brothers on yksi hänen henkilökohtaisista projekteistaan. Tämä salaperäinen, alun perin studiossa toteuttavaksi tarkoitettu sooloprojekti syntyi jo 2000-luvun puolivälissä, mutta Mäkysen oli tultava esiin, kun menestyneen Kind Soul -levyn jälkeen alkoi olla kysyntää.

The Stance Brothers on jälleen ajankohtainen. Sillä oli keikka We Jazz -festivaalilla, ja silloin juhlittiin myös uuden Duktus-albumin (We Jazz, 2023) ilmestymistä.

Duktus tarjoilee musiikkia, jossa soul, funk, jazz ja ambientin kaltainen tanssimusiikki lyövät kättä elektronissävytteisine efekteineen. Albumilta löytyy joitakin unenomaisia sävellyksiä, heleitä efektejä ja hypnoottista tunnelmaa. Viulujen kaltaiset syntikkasoundit ottavat hetkittäin vallan. Pääosassa ovat minimalistiset sävellykset maksimaalisine efekteineen ja mukaansatempaavine rytmeineen.

Yleisvaikutelma on yllättävän rauhallinen ja mukaansatempaava. Kappaleet vaihtuvat soljuen niin ettei biisin vaihtumista toiseen aina huomaa. Vibrafoni antaa kivan säväyksen soundiin.

Muutama kappale nousee suosikkilistalleni. Toisena soiva Again on melodialtaan yksinkertainen. Sen värikkäät ja hienostuneet rytmikuviot ja ilmeikkäät soitinvalinnat kilkuttelevat kivasti. Rytmipitoinen Sao Paolo panee kunnolla vipottamaan. Muutamassa kappaleessa kuullaan ihmisääntä. Simppelisti toteutettu Deep Tones kertoo lyriikan keinoin sinisestä taivaasta. Rain Diamondin sähköinen biitti luo mielikuvaa urbaanista liikenteestä.

Monipuolisena muusikkona Mäkynen huolehtii instrumenttien käsittelystä itse. Levyn kansitekstit ovat niukat. Krediiteissä näyttäisi olevan myös salanimiä. Mäkynen käyttää itsestään nimimerkkiä ”Teddy Rok”, joka viittaa hänen aikaisempaan, vallan mainioon bändiprojektiinsa Teddy Rok Seveniin. Hieman salamyhkäiseksi jää, millaisissa rooleissa kukin, tutuistakin nimistä koostuvasta tekijäjoukosta kiitoksen saanut on ollut.

Kansien graffitinomainen ilmiasu ja tagien kaltaisuus sekä käsin kirjoitetut tekstit ovat hankalasti hahmoteltavia. Se lienee tarkoituksellista ja palvelee kohderyhmää, jolle katutaide on tärkeää. Rauhallisesti etenevä, värikkäästi ja rytmikkäästi soitettu ja sähköisiä viboja sisältävä albumi on mainio poikkeus myös omaan levykokoelmaani.

* *

Eldh piirtää ihmiselämän kaaren

Törmäsin ensimmäisen kerran basisti Petter Eldhin ja saksofonisti Otis Sandsjön yhteissoittoon, kun sain käsiini laulaja Lucia Cadotschin albumit Speak Low ja Speak Low II. Ihastuin persoonalliseen soundiin. Sittemmin tutuksi ovat tulleet monet muut kokoonpanot, joissa nämä herrat soittavat. Yksi heidän luotsaamistaan kokoonpanoista on Koma Saxo, jonka uutuusalbumi Post Koma (We Jazz, 2023) edustaa omintakeista modernia instrumentaalisoittoa.

Petter Eldhin näpit ovat tiukasti mukana albumin luomisessa, joskin kappaleiden synnyssä ovat olleet myös soittokumppanit. Eldh on bändin sielu niin soittajana, säveltäjänä kuin tuottajanakin; hänen roolinsa on sitoa musiikki näköisekseen. Koma Saxin musiikki onkin muokattu studiossa lopulliseen muotoonsa, ja se kuuluu.

Albumin lyhykäinen avausraita Koma on Eldhin ja rumpali Christian Lillingerin duoesitys ja se johdattelee osuvasti Koma Saxin mystiseen musiikkimaailmaan. Usean kappaleen ytimessä on saksofonikolmikko Jonas Kullhammar, Mikko Innanen ja persoonallisesta puhallustekniikastaan ja soundistaan tunnettu Otis Sandsjö. Hänen vaikuttava tuuttauksensa kuuluu aina kun hän soittaa, muun muassa kappaleessa Koma Grav.

Vaikka hetkittäin kuulostaa siltä, että teoksiin on saatu vaikutteita vaikkapa hardbopista, kuten kappaleessa Stundens hetta, niin sittenkin bändi kulkee omia teitään. Eka Amok sisältää niin omaperäisiä melodiamuodostelmia, että se voisi soida mystisen elokuvan jännityskohtauksessa. Mittenmelodin i Erzeben Koma kuulostaa puolestaan kovin tutulta. Krediittien mukaan sävellystyöhön ovat osallistuneet Antti Lötjönen ja Mikko Innanen, ja olen varma, että olen kuullut sen muissa yhteyksissä.

Vaikka henkilökohtaisia soolo-osuuksia ei juuri ole, soittajien persoonalliset tyylit kuuluvat koko ajan taustalla.

Wikpedian määritelmän mukaan sana koma tarkoittaa pyrstötähden eli komeetan ympärillä olevaa ohutta kaasuhuntua, joka muodostuu ytimen irtautuneesta aineksesta. Onko kyseessä jonkinlainen alkuvoima? Esitelläänkö albumilla ihmisen elämänkaari? Näin tulkitsen asian.

Marita Nyrhinen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua