OK:KO. Kuva: Joona Möttö / We Jazz
MUSIIKKI | Arto Murtovaaran kokoamassa levykatsauksessa kuunnellaan kahta suomalaiskokoonpanoa, joista toista vauhdittavat kokeneet keskipolven tekijät. Rinnalla on kaksi ruotsalaisen puhaltajan samanhenkistä teosta.
”OK:KO-yhtyeen muusikot ovat erinomaisia ja Okko Saastamoinen itse hyvin taidokas ja monipuolinen perkussionisti, jolla on vahva musiikillinen näkemys.”
ARVOSTELU
Nathan Francis: Diamond Back
OK:KO: Liesu
Fredrik Lindborg Trio & String Quartet: Riedel
Stockholm Swing All Stars: Vol. 3 – Listen
Oivallista klubijazzia
Helsinkiläistyneen nuoren jenkkibasistin Nathan Francisin levytys Diamond Back ruotsalaiselle merkille (Ajabu! Records, 2022) on tekijänsä toinen albumi, jolla hän esittelee myös puolenkymmentä omaa sävellystään. Yhtyeenjohtajana hän luottaa eturivin suomalaisiin tekijöihin: Viime vuonna julkaistulla esikoisella vieraana oli tenoristi-säveltäjä Eero Koivistoinen, tässä erinomaisina solisteina esittäytyvät ansioituneet saksofonisti Manuel Dunkel (s. 1971) sekä pianisti Riitta Paakki (s. 1971)
Kokonaisuus on erinomaisen sulava ja melko raikas, tyylillisesti kvartetti tulkitsee rennosti rullaavaa modernia hard bopia – oivallista klubijazzia siis. Oman yhtyeensä lisäksi monissa muissakin kokoonpanoissa soittavan Francisin rinnalla imevän notkeaa pulssia levylle luo hänen pitkäaikainen soittokumppaninsa rumpali Aleksi Heinola.
Kokoonpano toimii upeasti. Riitta Paakin ilmava, taidokas pianonsoitto istuu tähän kuin se kuuluisa nenä päähän. Paakin kvartetissakin soittava Manuel Dunkel tenoreineen puolestaan on oivallisessa vedossa.
Esimerkkinä tästä voisi poimia Francisin oman, sähäkkätempoisen sävellyksen Premonition tai yhtä hyvin letkeätempoisen lainakappaleen You’re My Everything (Warren, Dixon, Young), joissa Dunkelin tenori höyryää biisit suorastaan lentoon.
Omassa lajityypissään hieno levy sisältää kauttaaltaan sujuvaa ja vetävää soitantaa.
* *
OK:KO-yhtyeen kolmas
Helsinkiläisen OK:KO-kvartetin kolmas albumi Liesu (We Jazz, 2022) on pykälää edellistä äänitettä kiinnostavampi, koska kvartetti on selvästi kunnianhimoisempi musiikillisilta lähtökohdiltaan. Yhtyettä johtaa Haapavedellä syntynyt säveltäjä, rumpali Okko Saastamoinen (s. 1995), jonka kerrotaan saaneen pysyvän jazzpureman kuunneltuaan aikansa vetovoimaisinta bändiä Five Corners Quintetia naapurikylässään Oulaisissa 2008.
Sibelius-Akatemian jazzlinjalla opiskeleva Saastamoinen on ehtinyt nuoresta iästään huolimatta kunnostautua eturivin bändeissä sekä rumpalina että vibrafonistina. Yhtyeessä hänen rinnallaan soittavat tenorisaksofonisti Jarno Tikka, pianisti Tuomas Keski–Säntti sekä vaikkapa Linda Fredrikssonin rinnalta tuttu basisti Mikael Saastamoinen.
Jo sähäkästi alkava maukas avausraita Anima vie vahvasti mukanaan; Tikka ja Keski-Säntti vievät komeasti tätä Saastamoisen sävellystä. Loput suomalais-henkisesti nimetyt biisit, kuten Rieju tai Kirkkis, ovatkin Saastamoisen käsialaa. Muusikot ovat erinomaisia ja Saastamoinen itse hyvin taidokas ja monipuolinen perkussionisti, jolla on vahva musiikillinen näkemys.
Taidokasta, omaperäistä ja ennen kaikkea tuoretta musiikkia.
* *
Jotain erilaista
Hyvin aktiivisen ja nimekkään nuoren polven ruotsalaisen saksofonistin Fredrik Lindborgin (s. 1979) trion ja jousikvartetin alkuvuodesta äänittämä albumi Riedel (Imogena, 2022) on tapaus sinällään. Koko levy tekee kunniaa tsekkisyntyiselle Georg Riedelille (s. 1938), joka on vaikuttanut ruotsalaisella musiikkinäyttämöllä 1950-luvulta lähtien sekä muusikkona että säveltäjänä. Septetti on ennenkin tehnyt samanhenkisesti levyn A Swedish Portrait, joka nosti hattua edesmenneelle baritonilegenda Lars Gullinille.
Kuriositeetti: Stefan Lindborg esitti elokuvassa Monika Z ruotsalaista legendaa Arne Domnerusta, jolle hän on myös tehnyt yhden omistusteoksen.
Riedel on pyynnöstä säveltänyt levyä varten kahdeksan kappaletta, joita jokainen tässä soittava muusikko ikään kuin kommentoi omalla raidallaan – Riedel itsekin siis. Erinomaisen taitavan Lindborgin pääinstrumentit ovat baritoni- ja tenorisaksofoni, minkä levytys tuo hyvin esille.
Jousikvartetti luo levylle modernin tunnelman sekä hyvän jännitteen syvän perinteiseen svengiin, joka kuuluu Lindborgin perusarsenaaliin. Tykkäsin esimerkiksi raidan Gullinarium tai I’m Lazy mehevästä barskaloimuttelusta.
Veikkaisin, että tämä olisi parasta kuulla ja nähdä livenä – yhtye tekikin levyn julkaisun jälkeen ison kiertueen Ruotsissa.
* *
Lindborgin svengiä
Ehkäpä 1940-luvun alkuvuosien amerikkalaisen swingin perässä sama herra Fredrik Lindborg on yhtyeellään Stockholm Swing All Stars, joka on toiminut vuodesta 2003 lähtien. Tänä vuonna yhtyeeltä on julkaistu levytys Vol 3: Listen (Imogena, 2022).
Säveltäjänimet ovat klassisia: Jerome Kern, Billy Strayhorn, Horace Silver ja Duke Ellington. Lisäksi kuullaan sävellyksiä neljältä septetin jäseneltä. Muusikot ovat hyvin taitavia, sovitukset hyvinkin moderneja ja hallittuja.
Svengiä tässä kyllä on, mutta yllättävän tyylikkäässä, ei lainkaan vanhahtavassa paketissa. Lindborg, joka on sovittanut biiseistä kaksi, soittaa tässä tenorisaksofonin lisäksi bassoklarinettia sekä klarinettia.
Musiikin luonteeseen sopivasti parilla raidalla myös lauletaan; vokalistina esiintyy trumpetisti Karl Olandersson. Loppua kohden musiikki valahtaa hiukan vanhahtavan henkiseksi.
Arto Murtovaara
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kohtalokasta jyrää kuulaissa maisemissa – arviossa Minkin debyytti Nyt oon zen
LEVYT | Viisihenkinen Minkki-yhtye on löytänyt jo debyytillään rupisen jyrän ja tumman melodisuuden välisen tasapainon.
Raastepöytä on katettu ja kattilat täynnä puuroa – arviossa Jari Raasteen debyyttialbumi Fresh!
LEVYT | Petri Alangon johtama soulyhtye Jari Raaste heruttaa juurevasti juuri sopivan karvaisella otteella sekä torvilla ja taustalauluilla marinoiden.
Kari Ikosen trion musiikillinen matka vieraisiin kulttuureihin – arviossa Wishamaliin albumi Al-Barh
LEVYT | Wishamalii sekoittaa Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan etnosoundiin ripaukselliseen länsimusiikkia.
Matka avaruudelliseen äänimaailmaan – arviossa Heli Hartikaisen Chronovariations
LEVYT | Saksofoni paukkuu, naksuu, tuhisee ja puhisee, kun Heli Hartikainen luo avaruudellisia ääniä ja mietiskelevän maalauksellista äänimaisemaa.