Stranger Things ei päätykään neljänteen kauteen. Kuva: Netflix
TELEVISIO | Netflixin kultakaivos Stranger Things -tv-sarja esittelee neljännellä tuotantokaudellaan Painajainen Elm Streetillä -henkisen pahiksen, joka aiheuttaa painajaisia Hawkingsin pikkukaupungin nuorille.
”Hauskoista kasarielokuvapastisseista on vuosien mittaan tullut sarjan pahin taakka.”
Stranger Things -tv-sarjan sisältö ei ole aiemmasta muuttunut, joten keskityn tässä arvostelussa ainoastaan uusin asioihin enkä jankkaa vanhoista. Kolmoskauden arvion voi lukea täältä.
Sarjan neljännellä kaudella on yhdeksäntoista seurattavaa henkilöä, jotka liikkuvat kolmessa eri ryhmässä. Ei ihme, että kerronta on välistä tahmeaa. Uusimpia tuttavuuksia ovat rento pitsakuski Argyle (Eduardo Franco) sekä Joey Ramone -tukkainen roolipelifriikki Eddie Munson (Joseph Quinn). Pitäisi oikein laskea kuinka monta kertaa sarjassa parkaistaan: ”Eddieee!”
Kauden pahis kykenee Painajainen Elm Streetillä -elokuvasarjasta tutun Freddy Kruegerin tavoin luomaan painajaistodellisuuksia uhriensa mieleen. Otuksen ”takatukka” muistuttaa Predatorin lonkerorastoja. 75-vuotias Robert Englund pistäytyy sarjassa pienessä sivuroolissa.
Stranger Things yrittää aidosti olla koskettava, mutta latteat ja kuluneet keskustelut ovat kuolettavan tylsiä. Sama pätee sarjan kauhuun, ja vähän kaikkeen. Hauskoista kasarielokuvapastisseista on vuosien mittaan tullut sarjan pahin taakka.
Parasta neloskaudessa on, kun paljastuu etteivät sarjan kaudet olekaan yksittäisiä ja sirpaleisia, vaan hirviöiden ja kauhujen ilmestymiset muodostavat tarinan kaaren. Sarjan piti alun perin päättyä tähän kauteen, mutta viitoskausi on jo tulossa (yllättyikö joku?), joten miksei myöskin kuutoskausi.
Dufferin veljeksillä on sentään älliä tehdä seuraavasta kaudesta lyhyempi, joskin siinäkin on yhä kahdeksan jaksoa. Neloskaudessa on yhdeksän jaksoa, mutta tuntimäärä on 12 tuntia 49 minuuttia. Ensimmäisellä kaudella yksikään jakso ei ollut yli tunnin mittainen, kun neljännellä kaudella kaikki jaksot ovat yli tunnin mittaisia.
Petri Hänninen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Ajankohtaisia kurkistuksia ääriliikkeisiin – arviossa Ulkolinja-dokumentti Äärioikeiston ytimessä
TELEVISIO | Yle Areenassa nähtävä brittidokumentti on paljonpuhuva kokonaisuus yhteiskunnan kahtiajakutuneisuudesta.
Ääni, joka alkoi kantaa – arviossa tv-dokumentti Nasrin’s Voice
TELEVISIO | Kaisa Rastimon dokumenttielokuva on rehellinen ja samalla avarakatseinen. Sen katsominen hämmästyttää ja suututtaa.
David Lynchille elokuva oli keino eksyä toiseen maailmaan – arviossa dokumentti David Lynchin maailma
TELEVISIO | Ranskalainen tv-dokumentti sukeltaa ohjaaja David Lynchin uran vaiheisiin ja kertoo omaehtoisen ohjaajan taistelusta kohti taiteellista vapautta.
Televisiopäiväkirja: Jarno ja minä, Queen of Fucking Everything, Hyvä pomo, House of the Dragon…
TELEVISIO | Onko Queen of Fucking Everything niin hyvä kuin hehkutetaan? Naurattaako Hacks? Onko Hayao Miyazaki nero?