Meksikolainen rikollispomo Luis tiikereineen. Kuva: Production / BBC / Yle
TELEVISIO | Yhä useammin nähdään televisiotuotantoja, joissa toimittaja on pantu pääosaan ja todellisuuden taltiointi jää vähemmälle. Rikollispomot on yksi niistä.
”Yhteistä sarjan osille on pinnallisuus ja nopea tempo.”
Rikollispomot-dokumenttisarja (2023) lupaa näyttävänsä, miten jotkut maailman pahimmista ja vaarallisimmista rikollisliigoista ovat syntyneet, miten niitä johdetaan ja miten ne vaikuttavat yhteiskuntaan Meksikossa, Libanonissa ja Englannissa. Sen sijaan sarja näyttää ylimalkaisia kuvituskuvia, puhuvia päitä ja kameralle ilmeisen mielellään esiintyvän toimittajan, joka korostaa työnsä vaaroja.
Meksikossa toimittaja Ben Zand lupaa esitellä paikallisen huumepomon arkea ja yrittää ymmärtää, miksi tämä tekee mitä tekee. Libanonissa kuvattavana on asekauppias, hieman Beirutia ja hieman maaseutua, sekä paljon erilaisia aseita.
Kumpikaan rikollisista ei vaikuta kovin merkittävältä, kumpikaan ei juuri kerro elämästään. Yhteiskunnalliset analyysit rikollisuuden seurauksista jäävät vähiin. Kolmatta osaa en enää viitsinyt katsoa, koska kaksi ensimmäistä olivat kuin toistensa peilikuvat eikä ollut syytä olettaa, että kolmas olisi sen kummoisempi.
Libanonin poliisi varustautuu. Kuva: Production / BBC / Yle
Yhteistä sarjan osille on pinnallisuus ja nopea tempo. Mukaan on toki otettu myös rikollisuuden uhreja, mutta kokonaiskuvaa ei tästä vielä synny. Toimittaja painaa eteenpäin ja vetää tämän tästä kameralle yhteen sen, mitä juuri on nähty ja haastateltava sanonut. Saatu tieto on sitä, mikä on jo entuudestaan ollut tiedossa Libanonin kaaoksesta ja Meksikon huumekartelleista.
Ei kuitenkaan liene toimittaja Ben Zandin syytä, että sarjan rakenne on mitä on ja sisältö kevyt. Yhä useammin nähdään televisiotuotantoja, joissa toimittaja on pantu pääosaan ja todellisuuden taltiointi jää vähemmälle; tämä sarja on vain yksi niistä. Samaan suuntaan ollaan menossa jo suomalaisissa televisiouutisissakin.
Tällaista on luonnollisesti halvempaa tehdä, mutta kuten vanha sanonta kuuluu: ”Jos polkupyörästä maksaa, Rolls-Roycea ei saa”.
Leena Reikko
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Murhia Istanbulissa – arviossa Ylellä nähtävä Turkkilainen etsivä
TELEVISIO | Turkkilainen etsivä kuvaa Istanbulin poliisin murharyhmän työtä. Ikmen on vähän kuin turkkilainen Columbo: viaton ulkonäkö harhauttaa.
Tasa-arvon takapajulat – arviossa Vihatut naiset
TELEVISIO | Ylen uutuussarja on tärkeä oppitunti Suomen lähihistoriasta, jossa naisviha limittyy tasa-arvotyöhön.
Miekkoja ilman magiaa – HBO:n A Knight of the Seven Kingdoms yllättää kuin Game of Thrones
TELEVISIO | Palttua lohikäärmeille, valtaistuinpyrkyreille ja kapinallisille kuningaskunnille! A Knight of the Seven Kingdoms -sarjassa matkataan arkisesti turnajaisiin.
1930-luvun terrorimylly jauhoi vähemmistökansat Karjalassa ja muilla Neuvostoliiton raja-alueilla – arviossa Suuri vaino
TELEVISIO | Neliosainen dokumentti nojaa Suomen tuoreisiin arkistotutkimuksiin ja laajentaa näkökulman neuvostomaan moniin kansallisten vähemmistöjen tragedioihin.