Meksikolainen rikollispomo Luis tiikereineen. Kuva: Production / BBC / Yle
TELEVISIO | Yhä useammin nähdään televisiotuotantoja, joissa toimittaja on pantu pääosaan ja todellisuuden taltiointi jää vähemmälle. Rikollispomot on yksi niistä.
”Yhteistä sarjan osille on pinnallisuus ja nopea tempo.”
Rikollispomot-dokumenttisarja (2023) lupaa näyttävänsä, miten jotkut maailman pahimmista ja vaarallisimmista rikollisliigoista ovat syntyneet, miten niitä johdetaan ja miten ne vaikuttavat yhteiskuntaan Meksikossa, Libanonissa ja Englannissa. Sen sijaan sarja näyttää ylimalkaisia kuvituskuvia, puhuvia päitä ja kameralle ilmeisen mielellään esiintyvän toimittajan, joka korostaa työnsä vaaroja.
Meksikossa toimittaja Ben Zand lupaa esitellä paikallisen huumepomon arkea ja yrittää ymmärtää, miksi tämä tekee mitä tekee. Libanonissa kuvattavana on asekauppias, hieman Beirutia ja hieman maaseutua, sekä paljon erilaisia aseita.
Kumpikaan rikollisista ei vaikuta kovin merkittävältä, kumpikaan ei juuri kerro elämästään. Yhteiskunnalliset analyysit rikollisuuden seurauksista jäävät vähiin. Kolmatta osaa en enää viitsinyt katsoa, koska kaksi ensimmäistä olivat kuin toistensa peilikuvat eikä ollut syytä olettaa, että kolmas olisi sen kummoisempi.
Yhteistä sarjan osille on pinnallisuus ja nopea tempo. Mukaan on toki otettu myös rikollisuuden uhreja, mutta kokonaiskuvaa ei tästä vielä synny. Toimittaja painaa eteenpäin ja vetää tämän tästä kameralle yhteen sen, mitä juuri on nähty ja haastateltava sanonut. Saatu tieto on sitä, mikä on jo entuudestaan ollut tiedossa Libanonin kaaoksesta ja Meksikon huumekartelleista.
Ei kuitenkaan liene toimittaja Ben Zandin syytä, että sarjan rakenne on mitä on ja sisältö kevyt. Yhä useammin nähdään televisiotuotantoja, joissa toimittaja on pantu pääosaan ja todellisuuden taltiointi jää vähemmälle; tämä sarja on vain yksi niistä. Samaan suuntaan ollaan menossa jo suomalaisissa televisiouutisissakin.
Tällaista on luonnollisesti halvempaa tehdä, mutta kuten vanha sanonta kuuluu: ”Jos polkupyörästä maksaa, Rolls-Roycea ei saa”.
Leena Reikko
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Televisiopäiväkirja: Kinds of Kindness, Triangle of Sadness, Everything Everywhere All at Once, Hitchcock…
TELEVISIO | Lokakuussa 2024 Petri Hänninen on katsellut sairaspedillä paljon löyhäpäisiä elokuvia, jotka eivät vaadi aivoilta mitään.
Televisiopäiväkirja: Alien, Fight Club, Poor Things, Bosch, The Whale, i’m thinking of ending things…
TELEVISIO | Kulttuuritoimituksen Petri Hänninen on kirjannut lyhyitä arvosteluja vuoden 2024 kesän ja alkusyksyn aikana katsomistaan elokuvista ja tv-sarjoista.
Turboahdettu Rooma – Those About to Die heittää katsojat keskelle roomalaista veristä kilpaurheilua ja loppumatonta juonittelua
TELEVISIO | ”Ikuinen kaupunki” on kuin nykyajan maailma siirrettynä parin vuosituhannen taakse, ja ihmishenki oli yhtä halpa kuin Venäjän hyökkäyssodissa.
Concorde-yliäänikoneen tarina on pitkä pettymysten sarja, mutta ainakin samppanja virtasi matkustamossa
TELEVISIO | Neuvostoliitto vakoili projektia härskisti sen kaikissa vaiheissa. Siitä huolimatta Tupolev-yliäänikone epäonnistui vielä karseammin kuin esikuvansa.