Meksikolainen rikollispomo Luis tiikereineen. Kuva: Production / BBC / Yle
TELEVISIO | Yhä useammin nähdään televisiotuotantoja, joissa toimittaja on pantu pääosaan ja todellisuuden taltiointi jää vähemmälle. Rikollispomot on yksi niistä.
”Yhteistä sarjan osille on pinnallisuus ja nopea tempo.”
Rikollispomot-dokumenttisarja (2023) lupaa näyttävänsä, miten jotkut maailman pahimmista ja vaarallisimmista rikollisliigoista ovat syntyneet, miten niitä johdetaan ja miten ne vaikuttavat yhteiskuntaan Meksikossa, Libanonissa ja Englannissa. Sen sijaan sarja näyttää ylimalkaisia kuvituskuvia, puhuvia päitä ja kameralle ilmeisen mielellään esiintyvän toimittajan, joka korostaa työnsä vaaroja.
Meksikossa toimittaja Ben Zand lupaa esitellä paikallisen huumepomon arkea ja yrittää ymmärtää, miksi tämä tekee mitä tekee. Libanonissa kuvattavana on asekauppias, hieman Beirutia ja hieman maaseutua, sekä paljon erilaisia aseita.
Kumpikaan rikollisista ei vaikuta kovin merkittävältä, kumpikaan ei juuri kerro elämästään. Yhteiskunnalliset analyysit rikollisuuden seurauksista jäävät vähiin. Kolmatta osaa en enää viitsinyt katsoa, koska kaksi ensimmäistä olivat kuin toistensa peilikuvat eikä ollut syytä olettaa, että kolmas olisi sen kummoisempi.
Libanonin poliisi varustautuu. Kuva: Production / BBC / Yle
Yhteistä sarjan osille on pinnallisuus ja nopea tempo. Mukaan on toki otettu myös rikollisuuden uhreja, mutta kokonaiskuvaa ei tästä vielä synny. Toimittaja painaa eteenpäin ja vetää tämän tästä kameralle yhteen sen, mitä juuri on nähty ja haastateltava sanonut. Saatu tieto on sitä, mikä on jo entuudestaan ollut tiedossa Libanonin kaaoksesta ja Meksikon huumekartelleista.
Ei kuitenkaan liene toimittaja Ben Zandin syytä, että sarjan rakenne on mitä on ja sisältö kevyt. Yhä useammin nähdään televisiotuotantoja, joissa toimittaja on pantu pääosaan ja todellisuuden taltiointi jää vähemmälle; tämä sarja on vain yksi niistä. Samaan suuntaan ollaan menossa jo suomalaisissa televisiouutisissakin.
Tällaista on luonnollisesti halvempaa tehdä, mutta kuten vanha sanonta kuuluu: ”Jos polkupyörästä maksaa, Rolls-Roycea ei saa”.
Leena Reikko
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Laholatvaisuudestaan huolimatta ihan hyvä tv-sarja – arviossa Disney Plus -kanavan Alien: Earth
TELEVISIO | Alien: Earth toistaa elokuvasarjan maailmankuvaa, jossa suuryritykset polkevat avaruusduunareiden ihmisoikeuksia ja asettavat heidät hengenvaaraan.
Komeita maisemia ja keskeneräisiä tarinoita – arviossa Ylen alkuperäissarja Kaikki rakastavat hevosia
TELEVISIO | Kaikki rakastavat hevosia vie Islantiin, mutta tällä kertaa ei dekkarin, vaan ihmissuhdesarjan mukana.
Verisiä murhia ja vikkeliä pikkuautoja – arviossa HBO Maxin rikossarja Duster
TELEVISIO | J.J. Abramsin ja LaToya Morganin luotsaama tv-sarja Duster hengailee 1970-luvun kaahailu- ja turpiinvetoelokuvien vanavedessä.
Kenellä on vastuu laihuuden ihannoimisesta? Arviossa ruotsalaisdokumentti Laihin voittaa
TELEVISIO | Ylen esittämässä dokumentissa käsitellään erityisesti somevaikuttajien vastuuta laihuuden idealisoimisessa.