Meksikolainen rikollispomo Luis tiikereineen. Kuva: Production / BBC / Yle
TELEVISIO | Yhä useammin nähdään televisiotuotantoja, joissa toimittaja on pantu pääosaan ja todellisuuden taltiointi jää vähemmälle. Rikollispomot on yksi niistä.
”Yhteistä sarjan osille on pinnallisuus ja nopea tempo.”
Rikollispomot-dokumenttisarja (2023) lupaa näyttävänsä, miten jotkut maailman pahimmista ja vaarallisimmista rikollisliigoista ovat syntyneet, miten niitä johdetaan ja miten ne vaikuttavat yhteiskuntaan Meksikossa, Libanonissa ja Englannissa. Sen sijaan sarja näyttää ylimalkaisia kuvituskuvia, puhuvia päitä ja kameralle ilmeisen mielellään esiintyvän toimittajan, joka korostaa työnsä vaaroja.
Meksikossa toimittaja Ben Zand lupaa esitellä paikallisen huumepomon arkea ja yrittää ymmärtää, miksi tämä tekee mitä tekee. Libanonissa kuvattavana on asekauppias, hieman Beirutia ja hieman maaseutua, sekä paljon erilaisia aseita.
Kumpikaan rikollisista ei vaikuta kovin merkittävältä, kumpikaan ei juuri kerro elämästään. Yhteiskunnalliset analyysit rikollisuuden seurauksista jäävät vähiin. Kolmatta osaa en enää viitsinyt katsoa, koska kaksi ensimmäistä olivat kuin toistensa peilikuvat eikä ollut syytä olettaa, että kolmas olisi sen kummoisempi.
Libanonin poliisi varustautuu. Kuva: Production / BBC / Yle
Yhteistä sarjan osille on pinnallisuus ja nopea tempo. Mukaan on toki otettu myös rikollisuuden uhreja, mutta kokonaiskuvaa ei tästä vielä synny. Toimittaja painaa eteenpäin ja vetää tämän tästä kameralle yhteen sen, mitä juuri on nähty ja haastateltava sanonut. Saatu tieto on sitä, mikä on jo entuudestaan ollut tiedossa Libanonin kaaoksesta ja Meksikon huumekartelleista.
Ei kuitenkaan liene toimittaja Ben Zandin syytä, että sarjan rakenne on mitä on ja sisältö kevyt. Yhä useammin nähdään televisiotuotantoja, joissa toimittaja on pantu pääosaan ja todellisuuden taltiointi jää vähemmälle; tämä sarja on vain yksi niistä. Samaan suuntaan ollaan menossa jo suomalaisissa televisiouutisissakin.
Tällaista on luonnollisesti halvempaa tehdä, mutta kuten vanha sanonta kuuluu: ”Jos polkupyörästä maksaa, Rolls-Roycea ei saa”.
Leena Reikko
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Severance – erotus pääsee lähelle David Lynchin parhaiden töiden nyrjähtänyttä tunnelmaa
TELEVISIO | Apple TV:n Severance – erotus -tv-sarja poikkeaa valtavirrasta esitystavallaan, rajatulla miljööllään, mysteerikäsikirjoituksellaan ja huumorillaan.
Ajankohtaisia kurkistuksia ääriliikkeisiin – arviossa Ulkolinja-dokumentti Äärioikeiston ytimessä
TELEVISIO | Yle Areenassa nähtävä brittidokumentti on paljonpuhuva kokonaisuus yhteiskunnan kahtiajakutuneisuudesta.
Hymy ei hyydy paperittomuudesta ja rahattomuudesta huolimatta – arviossa espanjalaissarja Etsivä Touré
TELEVISIO | Ylen esittämässä Etsivä Touré -sarjassa nähdään siirtolaisen epävarmaa arkea, mutta päähenkilö itse on kuin elävä myytti iloisesta afrikkalaisesta.
David Lynchille elokuva oli keino eksyä toiseen maailmaan – arviossa dokumentti David Lynchin maailma
TELEVISIO | Ranskalainen tv-dokumentti sukeltaa ohjaaja David Lynchin uran vaiheisiin ja kertoo omaehtoisen ohjaajan taistelusta kohti taiteellista vapautta.