Kuva: Petri Kärenlampi / OAP / Yle
TELEVISIO | Harri Alanteen ohjaaman kahdeksanosaisen dokumenttisarja pääpaino on pelien historiankuvauksessa: maisemissa ja rakennuksissa, aseissa, vaatteissa.
”Alanteen ja kulloisenkin tutkijan vuoropuhelu on rentoa ja luontevaa.”
ARVOSTELU
Totta, tarua ja videopelejä
- 8 jaksoa, 2023.
- Käsikirjoitus ja ohjaus: Harri Alanne
- Katso: Yle Areena
Erilaiset seikkailuvideopelit ammentavat usein inspiraatiota historiasta, ja etenkin Ubisoftin Assassin’s Creed -sarja on saanut laajasti kehuja tutkimukseen pohjautuvasta historian mallinnuksesta. Ei siis olekaaan ihme, että Ylen uudessa dokumenttisarjassa Totta, tarua ja videopelejä analysoiduista kahdeksasta pelistä kolme on Assassin’s Creed -pelejä. On kuitenkin ilahduttavaa, että muitakin löytyy.
Harri Alanne on videopelisarjan käsikirjoittaja sekä pelien pelaaja, joka myös hoitaa pelin ja hahmojen ohjauksen näytöllä. Vierailevina tähtinä studiossa on eri aikakauden asiantuntijoita, osa kerran, osa useamman. Jokaisessa jaksossa keskitytään yhteen peliin, jonka tarina käydään peruspiirteittäin läpi, mutta pääpaino on pelien historiankuvauksessa: maisemissa ja rakennuksissa, aseissa, vaatteissa.
Lopputulos on kerta kaikkiaan riemastuttava. Puolen tunnin jaksot ovat sopivan mittaisia: pidemmällekin toki olisi voitu mennä, mutta lyhyessäkin ajassa saa käsityksen niin pelistä kuin aikakaudestakin – sekä sen kuvauksesta kulttuurissa nykyään että kuvauksen suhteesta todellisuuteen. Etenkin tutkija Jaakko Tahkokallion analyysissä keskiaikaan sijoittuvista peleistä (aikakautta käsitellään kolmen eri pelin eli kolmen jakson verran) käy ilmi, miten mielikuvamme keskiajasta pimeänä aikakautena, jolloin oli kurjuutta, raunioita ja ritareita miekkatappeluineen, ei aina vastaa totuutta. Toisaalta kylmän sodan ajalle sijoittuvan Call of Duty: Black Ops Cold War –pelin tunnelma ja ajalle ominaisen uhkakuvien ja vainoharhaisuuden rakentaminen saa kiitosta lehtori Risto Marjomaalta.
* *
Videopelit pitävät usein sisällään paljon taisteluita ja aseita. Onkin mielenkiintoista kuunnella tutkijoiden analyysia eri aikakausien aseista, lähtien siitä, että viikingit eivät käyttäneet kahden käden miekkaa ja päättyen siihen, että Black Ops -pelin rynnäkkökiväärit olisivat Marjomaan mukaan oivia ”siviilitappioiden maksimoimiseen” ja täten hyvin epätodennäköisiä CIA:n salaisten operaatioiden aseiksi.
Aseet ovat myös oiva tapa tuoda historiaa fyysiseksi (kukapa ei olisi lapsena leikkinyt puumiekkojen kanssa), ja tämä on hiffattu myös YLEllä: joka jaksossa peli laitetaan tauolle hetkeksi ja käsitellään jotain konkreettista, olipa se sitten pitkämiekan replika tai kopio egyptiläisten kuolleiden kirjasta. Kaikki varmasti tietävät egyptiläiset muumiot ja sen, miten suuressa osassa kuolemanjälkeinen elämä ja siihen valmistautuminen oli muinaisessa Egyptissä, mutta egyptologi Mia Meri avaa kirjan avulla asian tärkeyttä vielä lisää.
Vaikka kulloisenkin pelin juoni on sivuosassa, käsitellään hieman myös sen realistisuutta. Esimerkiksi Ranskaan ja vuoteen 1348 sijoittuva Innocence: A Plague Tale ammentaa hahmojensa ja juonensa suhteen paljon fantasiamaailmasta ja jälkeenpäin syntyneestä keskiajan ”mytologiasta”. Toisaalta juuri tämän keskiaikaisen kauhumaailman ja sen tunteet peli tuntuu tuovan eloon vaikuttavalla intensiteetillä.
* *
Harri Alanteen ja kulloisenkin tutkijan vuoropuhelu on rentoa ja luontevaa, ja sitä on mukava seurata. Ja siis onhan se ääneen nauramisen arvoista nähdä tutkijan ilme, kun Assassin’s Creedissä tehdään kuuluisa ”leap of faith” ja pudotaan kymmenien metrien korkeudesta vahingoittumattomana heinäkasaan (hyvästi realiteetti). Katsoja ei tarvitse mitään ennakkotietoja peleistä tai kokemusta videopelaamisesta nauttiakseen sarjasta.
Totta, tarua ja videopelejä on hyvin Eurooppa-keskeinen – kuten ovat historialliset videopelitkin. Euroopan ulkopuolelle mennään vain Egyptiin, tosin Black Opsissa onnistutaan käymään takautuman avulla jopa Vietnamin sodassa –juonessa, jota Marjomaa kuvaa iha syystä ”täysin kärähtäneeksi”. Peli on kuitenkin hyvin mallinnettu ja viihdyttävä!.
Mikäli sarjalle tulee jonkinlainen kakkoskausi (ja toivon että tulee), olisikin mielenkiintoista päästä hieman naapurimaita pidemmälle. Toisaalta samaan syssyyn lisään toiveeni oman lempipelini Assassin’s Creed: Syndicaten käsittelystä – peli sijoittuu viktoriaaniseen Lontooseen, aikakauteen joka on mielestäni aina kiinnostava.
Jaksoista kolme ensimmäistä keskittyvät keskiaikaan, joka toisin sanoen on aikakausista vahvasti yliedustettuna. Tämä kuitenkin käy järkeen; keskiaika on aikakautena ruokkinut etenkin eri fantasiatarinoita suunnattomasti, ja toisaalta keskiaika ei ole yksi aikakausi, vaan yli tuhatvuotinen jakso, johon mahtui sotia, rauhaa, viikinkejä, ruttoa ja paljon muuta.
Sarjaa katsellessa tulee väistämättä mieleen aina silloin tällöin käytävä keskustelu videopelien haitoista ja hyödyistä. Tuntikausien yhtäjaksoinen pakonomainen pelaaminen on toki asia erikseen, mutta esimerkiksi Meri sanoo suositelleensa Origins-peliä muinaisesta Egyptistä kiinnostuneille: pelistudion resurssien ansiosta ”se on paras virtuaali-Egypti mitä voi saada”.
Elsa Lindström
* *
Äänestä meitä!
Kulttuuritoimitus on ehdokkaana Vuoden kulttuuriteoksi Suomen Kulttuurigaalassa. Voit äänestää meitä 2.11.2023 asti osoitteessa www.kulttuurigaala.fi/yleisoaanestys.
Suomi juhlii kulttuurin tekijöitä ja -tekoja Kulttuurigaalassa, jonka Yle TV1 lähettää suorana lähetyksenä 24.11.2023.
#kulttuurigaala #kulttuuri
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Televisiopäiväkirja: Kinds of Kindness, Triangle of Sadness, Everything Everywhere All at Once, Hitchcock…
TELEVISIO | Lokakuussa 2024 Petri Hänninen on katsellut sairaspedillä paljon löyhäpäisiä elokuvia, jotka eivät vaadi aivoilta mitään.
Televisiopäiväkirja: Alien, Fight Club, Poor Things, Bosch, The Whale, i’m thinking of ending things…
TELEVISIO | Kulttuuritoimituksen Petri Hänninen on kirjannut lyhyitä arvosteluja vuoden 2024 kesän ja alkusyksyn aikana katsomistaan elokuvista ja tv-sarjoista.
Turboahdettu Rooma – Those About to Die heittää katsojat keskelle roomalaista veristä kilpaurheilua ja loppumatonta juonittelua
TELEVISIO | ”Ikuinen kaupunki” on kuin nykyajan maailma siirrettynä parin vuosituhannen taakse, ja ihmishenki oli yhtä halpa kuin Venäjän hyökkäyssodissa.
Concorde-yliäänikoneen tarina on pitkä pettymysten sarja, mutta ainakin samppanja virtasi matkustamossa
TELEVISIO | Neuvostoliitto vakoili projektia härskisti sen kaikissa vaiheissa. Siitä huolimatta Tupolev-yliäänikone epäonnistui vielä karseammin kuin esikuvansa.