Kuva: Yle
TELEVISIO | Rauhallisuudestaan ja suorista kysymyksistään tunnettu brittitoimittaja Louis Theroux matkustaa Jordanjoen Länsirannalle tapaamaan juutalaissiirtokuntalaisia.
”Surullisinta on, että tätä samaa juttua palestiinalaisten oliivinkeruun ahdingosta on tehty jo vuosikymmeniä.”
Rauhallisuudestaan ja suorista kysymyksistään tunnettu brittitoimittaja Louis Theroux matkustaa Uudiasukkaat-dokumentissa (The Settlers, 2025) Jordanjoen Länsirannalle tapaamaan juutalaissiirtokuntalaisia. Esimerkiksi Yhdysvalloista tulleet siirtokuntalaiset kutsuvat Länsirantaa raamatullisesti Juudeaksi ja Samariaksi ja uskovat, että Jumala on sen heille antanut. Palestiinalaisten pitää siis lähteä.
Israel miehitti Länsirannan vuonna 1967 ja sinne perustetut juutalaissiirtokunnat ovat kansainvälisen lain mukaan laittomia, mutta siitä huolimatta niitä nousee koko ajan lisää ja Israelin armeija suojelee niitä.
Siirtokuntien vuoksi Länsiranta on kuin tilkkutäkki, josta ei mitenkään saa toimivaa palestiinalaisvaltiota – ja se on ollut useiden israelilaishallitusten tarkoituskin.
Länsirannalla on jo nyt esimerkiksi tieverkosto, missä kunnon tiet ovat vain israelilaisille. Palestiinalaiset joutuvat käyttämään kärryteitä tai jopa kinttupolkuja. Israelin mukaan tämä on turvallisuuskysymys, asiasta eri mieltä olevat kutsuvat sitä apartheidiksi.
* *
Louis Theroux keskustelee omalla suoralla tavallaan muutaman siirtokuntalaisvaikuttajan kanssa. Yksi heistä on Daniella Weiss, joka on legenda jo eläessään. Hän tuntee kaikki ja kaikki tuntevat hänet, myös poliittiset johtajat. Weissin resepti on selkeä: asutetaan maa ja kohta se on meidän.
Siirtokuntien avulla on jo pitkään muutettu Länsirannan demografiaa Israelin eduksi. Kun siirtokunta on tarpeeksi iso ja vanha, se muuttuu pysyväksi eikä sitä enää kyseenalaisteta, kuten on käynyt esimerkiksi monen Jerusalemin ja Betlehemin kupeessa olevan siirtokunnan kanssa.
Todellisuutta muovataan niin, että se muuttuu vastaamaan omia tarpeita; ”creating facts on the ground”, kuten englanninkielinen termi kuuluu. Tässä ohjelmassa Daniella Weiss vie Theroux’n tapaamiseen, jossa Gazaan jo piirretään uusia juutalaissiirtokuntia.
Ohjelmassa vieraillaan myös Länsirannan palestiinalaisalueilla. Seurataan muun muassa oliivinkorjuuta, jota siirtokuntalaiset vuosittain väkivaltaisesti häiriköivät.
* *
Surullisinta on, että tätä samaa juttua palestiinalaisten oliivinkeruun ahdingosta on tehty jo vuosikymmeniä − itsekin tein sellaisen noin 20 vuotta sitten. Israelin asuttamiskolonialismista on raportoitu niin ikään vuosikymmeniä, mutta siirtokuntien määrä vain lisääntyy.
Ohjelmassa ei ole mitään uutta ja se olisi voitu tehdä jo vuosikymmeniä sitten. On silti hyvä, että se on jälleen tehty ja esitetään. Ainahan olisi muuten helppo sanoa, että me emme tienneet.
Leena Reikko
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Pyhimysäiti ja poikakolmikko – arviossa Ylen italialaissarja Aika ennen meitä
TELEVISIO | Italian pohjoiseen Friulian maakuntaan ja Torinoon sijoittuva perhesaaga liikkuu 1910-luvulta aina 1970-luvulle.
Kiireistä ja yksinäistä on tohtoriparan elämä – arviossa HBO:n sairaalasarja The Pittin toinen kausi
TELEVISIO | Lääkärit paahtavat kieli vyön alla antaakseen asiantuntevaa hoitoa päivystykseen rahdattaville potilaille. Tahti vain kiihtyy iltaa kohden eikä armoa anneta.
Gangstereita ja kilpahevosia – HBO:n klassikko-tv-sarja Luck kertoo elämästä laukkaradalla
TELEVISIO | Huikealla tähtikaartilla varustettu Luck oli televisioviihteen edelläkävijä, ja sarjan nopea nousu ja tuho oli valtava pettymys.
Star Warsia soramontulla – arviossa Martha Wellsin romaanisarjaan perustuva Murhabotin päiväkirjat
TELEVISIO | Martha Wellsin Murhabotin päiväkirjat -kirjasarja on todella suosittu, joten tietysti siitä on tehty myös tv-sarja. Mutta toimiiko sama konsepti tv-ruudussa?





