Voihan parsakaali! Kirjailija ja metsänhoitaja A.E. Järvisen sisäiset ristiriidat hukkuvat turhien tehokeinojen alle

16.08.2021
levoton tuhkimo by hanna maria gronlund kulttuuritoimitus INSTA

Kirjailija-metsänhoitajana Konsta Laakso. Kuva: Petteri Aartolahti

TEATTERI | Teatteri Telakan riehakas esitys ” Luonnos, 2021 (puupiirros paperille 21 x 10 km)” onneksi rauhoittuu loppumetreillä kuulemaan eräkirjailijan painavaa puhetta luonnon itseisarvosta.

”Minua katsojana näyttämön turha fyysisyys alkoi loppua kohden rasittaa. Ikään kuin pysähtyä ei ollenkaan voisi.”

ARVOSTELU

3 out of 5 stars

Luonnos, 2021 (puupiirros paperille 21 x 10 km)

  • Ohjaus ja dramaturgia: Riko Saatsi
  • Esiintyjät: Konsta Laakso, Marja Myllylä, Tanjalotta Räikkä, Ilkka Tolonen
  • Ensi-ilta: 12.8.2021 Teatteri Telakka, Tampere. Esityksiä 2.9.2021 saakka.

Tällä näytelmällä on harvinaisen osuva nimi. Teatteri Telakan esitys on todellakin vuonna 2021 valmistunut luonnos metsänhoitaja, eräkirjailija ja taidemaalari Aarne Erkki Järvisen (1891–1963) elämästä, työstä ja ajattelusta. Suuri tarina odottaa vielä kertomistaan.

Alaotsikon hulppean mittakaavan 21 x 10 kilometriä selittää Järvisen leipätyö. Juuri hän oli se mies, joka hahmotteli karttapohjille sotien jälkeen Lapissa tehdyt metsien avohakkuut.

Järvisen kynä siis lanasi maihin samat tuhansien hehtaarien laajuiset alkuperäiset ikimetsät, joiden rikkautta hän oli aikaisemmin ylistänyt omissa eräkirjoissaan ja maalauksissaan.

Siis melkoinen henkilökohtainen ristiriita. Se riivasi Järvistä varmasti hänen loppuvuosinaan. Nykytermein voisi kai puhua ympäristöahdistuksesta.

* *

Riko Saatsin Teatteri Telakalle ohjaama näytelmä tekee ansaittua kunniaa nykyisin jo lähes unohtuneelle A.E. Järviselle. Samalla se osoittaa, että hyvien aikomusten ja todellisten tekojen välinen ristiriita on pysyvä osa ihmisyyttä.

Eihän Järvinen työtä pahuuttaan tehnyt. Käsky kävi ylempää, maan hallituksesta. Metsät piti valjastaa osaksi Suomen nousua ja vaurastumista. Siinä ei ehditty surra aihkimäntyjen ja huurremetsojen menettämisiä.

Telakan esityksessä kolmipersoonaista Järvistä esittää kolme eri näyttelijää: Konsta Laakso, Marja Myllylä ja Tanjalotta Räikkä. Tapahtumia säestää Ilkka Tolonen rumpujen ja pianon ääressä, ja sivustatukea antaa teknikko Jaani Leinonen. Työryhmän heittäytyminen Järvisen tarinaan ansaitsee kiitokset.

Räikkä ja Tolonen

Telakan pieni lava muistuttaa välillä urheilukenttää, niin kovaa meno on. Tanjalotta Räikän suoritusta säestää Ilkka Tolonen. Kuva: Petteri Aartolahti

Näyttämöllä marssitaan paljon, heilutaan suksisauvan kanssa karhu- ja lintujahdissa ja lanataan lopuksi ikimetsiä kuvaavat parsakaalit hakkuuaukoiksi lumilapiolla.

Välillä innostutaan joikaamaan, ja lopun näyttämökuvassa ihmiskunta suuntaa jo kohti uusia maailmoja – ja luultavasti niidenkin tuhoamista – astronautin puvussa ja teatterisavujen hämyssä.

Minua katsojana näyttämön turha fyysisyys alkoi loppua kohden rasittaa. Ikään kuin pysähtyä ei ollenkaan voisi. Mikä tässä on Järvisen itsensä ja mikä työryhmän panosta ja puhetta?

Avaruuskuvasto vaikuttaa näinkin maanläheisen ihmisen elämäntarinassa turhalta kikkailulta, vaikka Järvinen teksteissään avaruuden valloitukseen viittaakin.

* *

Luonnos 2021:n kaltainen näytelmä antaa katsojille mahdollisuudet pohtia sekä omaa että yhteiskunnan luontosuhdetta. Sitä tekevät näyttelijät itsekin esitykseen kuuluvissa videopätkissä eli vloggaamalla.

Videolle on päätynyt myös Tanjalotta Räikän mainio Löydä sisäinen järvisesi -henkinen kasvonaamioresepti. Sen tehoa voi jokainen kokeilla itse:

  • Blenderiiin laitetaan parsakaalia, kahvinpurut ja tällä kertaa suodatinpussikin, kissanhiekkaa sekä hunajan puutteessa pari pihalta löytynyttä kuollutta kimalaista.
  • Naamio kasvoille, ja annetaan vaikuttaa vartti. Kuivunut töhnä irtoaa ihosta viimeistään, kun päätä hakkaa lavuaarin reunaan.

3 Järvistä

A.E. Järvisen roolissa vuorottelevat ja toisiaan täydentävät Tanjalotta Räikkä (vas.), Marja Myllylä ja Konsta Laakso. Kuva: Petteri Aartolahti

* *

Näytelmän hienoin hetki koetaan hieman ennen loppua.

Näyttämön Järviset tulkitsevat yhdessä kirjailijan viimeisen novellin Elonpäivieni kulta kokoelmasta Särkyvää kirkkautta vuodelta 1963. Se on kaivattu tyven hetki kaiken lavalla juuri nähdyn ja koetun jälkeen. Lopuksi kuullaan kirjailijan omaakin ääntä.

Järvisen teksti soljuu kauniisti ja pakottamatta kuin tunturipuro. Viesti on painava: ihminen on osa luontoa eikä voi elää siitä irrallaan, vaikka siihen pyrkisi tai sitä haluaisikin.

Nyt puhuu kirjailija ja vielä jäljellä olevan luonnon suojelija. Metsänhoitaja vaikenee.

Kari Pitkänen

* *

Luonnos, 2021 (puupiirros paperille 21 x 10 km)

  • Ohjaus ja dramaturgia: Riko Saatsi
  • Tekstit: A.E. Järvinen ja työryhmä
  • Esiintyjät: Konsta Laakso, Marja Myllylä, Tanjalotta Räikkä, Ilkka Tolonen
  • Lavastus: Perttu Sinervo
  • Valo- ja videosuunnittelu: Alexander Salvesen
  • Musiikki- ja äänisuunnittelu: Ilkka Tolonen
  • Teknikko: Jaani Leinonen
  • Lavasterakennus: Joel Honka
  • Tuotanto: Heidi Vehmas, Maarja Kaasik, Satu Söyrinki
  • Ensi-ilta: 12.8.2021 Teatteri Telakka, Tampere. Esityksiä 2.9.2021 saakka. Esityskalenteriin täältä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua