Kissa (Samuli Muje) ja Bekim (Saska Pulkkinen). Kuva: Kari Sunnari

Täytyy oppia elämään tässä ja nyt!

Meidän kaikkien täytyy oppia elämään elämäämme niin hyvin kuin pystymme, kulloinkin vallitsevien olosuhteiden keskellä.

Tampereen Työväen Teatterissa ensi-iltansa saanut Samuli Reunasen kirkas ohjaus Eva Buchwaldin tarkasta Kissani Jugoslavia -dramatisoinnista luottavat Pajtim Statovcin useille tasoille avautuvan tekstin lisäksi ensembleensa ja näyttelijät puolestaan toisiinsa. Lisätään vielä Sanna Levon kekseliäs lavastus ja puvut, Juha Haapasalon sananmukaisesti loistavat valot ja projisoinnit sekä Jarkko Tuohimaan uniikki äänimaisema, niin ollaan jo lähellä kattoa.

Myös esityksessä toteutettu livepiirtäminen loi mahtavaa ”eletään tässä ja nyt” -tunnelmaa; kaikki mitä on suunniteltu voidaan hetkessä pyyhkäistä pois.

Kaksinkertaisen Finlandia-voittajan Pajtim Statovcin Kissani Jugoslavia -kirjan (2014) pohjalta luotu esitys resonoi sielussa. Se pakahduttaa, rakastuttaa, vihastuttaa ja saa aikaan haikeaa melankoliaa. Yksityisestä tulee yleistä, ja jään ajattelemaan elämän oikeudenmukaisuutta.

Kissani Jugoslavia on tarina Kosovon albaaniperheen elämästä. Eletään Josip Broz Titon (1892–1980) jälkeistä aikaa, jolloin Balkanin kuohunta voimistuu. Tito oli yksi Jugoslavian osatasavaltoja yhdistävä voima. Hänen kuolemastaan alkoi prosessi, joka lopulta johti liittovaltion hajoamiseen. Etnisten ryhmien ja uskontojen väliset ristiriidat kärjistyivät. Perhe joutuu pakenemaan hajoavan Jugoslavian sotien alta. He jättävät kotimaansa savuavat rauniot.

Käärme (Janne Kallioniemi) ja Enime-äiti (Miia Selin). Kuva: Kari Sunnari

* *

Tarinalla on kaksi pääkertojaa, poika Bekim ja äiti Enime, etsimässä omaa paikkaansa. On isänmaa ja myös isän henki, joka ei jätä rauhaan. Isä, jonka ratkaisu oli aina väkivalta. On myös kiehtova Kissa ja pelottava Käärme.

Olemme keskellä yöuniin tihkuvaa maagista ja myyttistä maailmaa, jossa kerrotaan takaa-ajavasta pelosta, haaveista ja rakkaudesta.

Näytelmän lopussa lähteminen on jo historiaa, mutta samaan aikaan se on monille tätä päivää. Toisen polven evakkona kurkkuani kuristaa aina, kun ajattelen, että on pakko lähteä kotoaan, tyhjän päälle, ilman turvaa.

Mietin mitä kirjailija Pajtim Statovcille merkitsevät vapaus ja turvallisuus tänä päivänä tässä maailmassa.

– Ennen kaikkea lupaa sanoa ja puhua, kirjoittaa vailla pelkoa siihen puuttumisesta. Tämän päivän maailmassa tämä ei todellakaan ole itsestäänselvyys, kirjailija vastaa.

* *

Identiteettiä etsimässä

Äiti etsii tietä pois muukalaisuudesta ja erilaisuudesta. Onko kaupassa ostosten väliin laitettava kapula allegoria erottamiselle, meidän, teidän, me ja nuo toiset.

Joka paikassa häilyy isän ja isoisän varjo. Vaikka isäkin pelkää, hän pelkää, että hänen lapsensa viedään häneltä. Äidin vastaus pelkoon on lähteminen.

Bekim (Saska Pulkkinen). Kuva: Kari Sunnari

Bekim kasvaa Suomessa, mutta tuntee vierautta. Hän etsii itseään sielu vereslihalla. Saska Pulkkisen intensiivisesti näyttelemä Bekim on koko ajan läsnä, yhtä aikaa naiivina, hämmentyneenä ja intohimoisena. Hän menee pelkoa päin, vaikka vastoin omaa tahtoaan. Hetkittäin hän tuntee yhteyden, läheisyyden. Identiteetin etsiminen ja seksuaalisuuden herääminen kuuluvat kasvamiseen. Silti Bekim tuntee olevansa väärässä paikassa, väärään aikaan.

Mietin onko identiteetti pysyvä tai annettu vai muuntuuko se elämän mukana.

– Meidän on ehkä mahdotonta täysin hylätä ne roolit, jotka ympäröivä maailma meille esimerkiksi taustamme tai sukupuolemme tai ikämme takia antaa, mutta uskon jokaisen ihmisen oikeuteen määritellä itsensä parhaaksi katsomallaan tavalla. Tällä tarkoitan sitä, että ihminen muuttuu jatkuvasti, joutuu uudenlaisiin tilanteisiin ja saa koko joukon lisävastuita esimerkiksi vanhemmuuden myötä. Olisi outoa, mikäli tällainen ei muuttaisi myös sisintämme ainakin jollakin tavalla, sanoo Pajtim Statovci.

* *

Selviävä äiti

Miia Selin kertoo riipaisevasti Enime-äidin tarinan nuoresta tytöstä, romantiikkaa kaipaavasta naisesta väkivaltaisen puolison vaimoksi. Selinin rauhan, selkeyden ja lakonisen toteamisen alla kuohuu ja kuplii.

Bekim inhoaa käärmeitä, mutta hankkii eläinkaupan suurimman boan. Käärme ottaa nopeasti paikkansa sekä Bekimin kotona että tämän pään sisällä. Janne Kallioniemen Käärme pystyy muutamalla hitaalla liikkeellä ja Bekimin lähellä hengittämällä luomaan vaaran tunnun.

Bekin ottaa itselleen myös kopean, iloluontoisen Kissan, jonka turkissa Samuli Muje pörhistelee kuin kotonaan, piittamattomana, hauskana ja oikukkaana.

KUVA Samuli Muje (kissa), taustalla Miia Selin (Enime). Kuva: Kari Sunnari

* *

Kysyin kirjailijalta päivää ennen ensi-iltaa jännittääkö häntä, miten kirjan hahmot heräävät eloon näyttämöllä.

– Ei lainkaan. Inspiroidun herkästi muiden taiteilijoiden taiteesta. Tuntuu erityiseltä ja hienolta, että eri alan taiteilijat ovat löytäneet tekemästäni luovasta työstä merkitystä luodakseen siitä omaa taidetta. Tiedostan myös, että alkuteoksen kirjoittajana en pysty koskaan olemaan minkään romaaniini perustuvan esityksen objektiivinen katsoja. Hyväksyn sen, olen tukena ja kannustan ja ihailen teatteriammattilaisten työtä. On valtavan vapauttavaa mennä istumaan yleisöön ja vain nauttia!

Maarit Saarelainen

Kissani Jugoslavia

• Pajtim Statovcin romaanista dramatisoinut Eva Buchwald
• Ohjaus Samuli Reunanen
• Puku- ja lavastussuunnittelu Sanna Levo
• Valo- ja projisointisuunnittelu Juha Haapasalo
• Äänisuunnittelu Jarkko Tuohimaa
• Naamioinnin suunnittelu Sari Rautio
• Läheisyyskoreografi Johanna Elovaara
• Kulttuurikoordinaattori Saban Ramadani
• Vastaava tuottaja Heidi Kollanus
• Näyttelijät Saska Pulkkinen, Miia Selin, Janne Kallioniemi, Samuli Muje

Ensi-ilta Tampereen Työväen Teatterin Eino Salmelaisen näyttämöllä 23.10.2025. Esityksiä 31.1.2026 asti. Esityskalenteriin tästä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua