Kuva: Tiina Nyrhinen
TEATTERI | Vilppulassa sijaitsevan Väinölän kesäteatterin esitys kertoo myös yleisestä taidealalle hiipineestä ahdingosta .
”Sirkuksen elämä on heti alkuunsa käännekohdassa, sillä sirkuksen johtaja on kuollut.”
Väinölän kesäteatteri: Sirkus Lystikus. Ensi-ilta 13.7.2025.
Ihmisyyden tunnustajat on Vilppulassa toimiva rekisteröimätön yhteenliittymä, jonka tarkoitus on toteuttaa Pekka Ervastin (1875–1934) teosofisia ihanteita käytännön elämässä ja tehdä niitä tunnetuiksi. Väinölä on Ihmisyyden tunnustajien työkeskus ja koti, joka on toiminut Vilppulassa jo vuodesta 1985.
Pihapiirissä on 200 hengen katsomo, ja joka toinen kesä yhteisö tuottaa uuden teatteriesityksen. Tänä kesänä on valmistunut uusi näytelmä, ja kuten ennenkin, Väinölä tarjoaa huvin lisäksi aina myös ajateltavaa. Rauhanaate ja aseettomuus ovat ervastilaisuuden keskeisiä arvoja, joita näytelmät ovat lempeästi ja huumorin ryydittämänä jo vuodesta 1982 lähtien heijastelleet.
Tällä hetkellä yhteisössä asuu noin 25 henkeä, ja tuntuu, että melkein jokainen on tavalla tai toisella mukana kesäteatterissa. Yhteisön perustajasukuun kuuluva Satulia Saarilehto on monitaitoisena mukana sekä ohjaajana, puvustuksen, lavastuksen ja äänisuunnittelun tekijänä. Hän on tänä vuonna ollut myös yksi Mäntän kuvataideviikkojen kanssakuraattoreista. Teatteri-ilmaisun harjoituksissa ja käsikirjoituksen hiomisessa ja ohjaamisessa on ollut mukana myös kuva- ja esitystaiteilija Paula Tella. Itse näytelmän käsikirjoitus on syntynyt ryhmätyönä.
Komedia alkaa: hautajaiset
Lystikkääksi mainitun sirkuksen elämä on heti alkuunsa käännekohdassa, sillä sirkuksen johtaja on kuollut. Hitaasti liikkeelle lähtevä kohtaus esittelee koko sirkusväen osoittamassa kunniaa kuolleelle. Kovin kauan ei kestä, ennen kuin spekulaatio uudesta johtajasta alkaa.
Kuten aina, kuoleman jälkeen ihmisestä paljastuu uusia puolia, ja surkea taloushallinto järkyttää sirkusväkeä lähes yhtä paljon kuin johtajan poismeno. Sirkus on konkurssikypsä, eikä esityksiäkään ole tilattu kuin rupisiin pikkukyliin, kuten nyt Mänttä-Vilppulaan.
Sirkusteltta on komea, mutta se avautuukin katsojista poispäin. Loistokas estradi kuuluu mutta ei näy, me näemme vähemmän loistokkaan sirkuksen takapihan, jonka täyttävät asuntovaunut ja kahvitteluun ja kokoustamiseen on varattu pieni huone.
Huonosti menneen esityksen jälkeen katsoja saa nähdä ihmisen paljaimmillaan, mutta ei ehkä ihan parhaimmillaan. Klovni purkaa kollegoilleen buuauksen aiheuttamaa suuttumusta, pareina esiintyvät eivät välty keskinäiseltä nokkapokalta. Surmanajajan pappamopo reistailee ja leijona ei suostu lainkaan ilmaantumaan paikalle.
Asekauppiaasta avunantaja?
Sirkus on kuitenkin taiteenala, joka vetää parhaimmillaan suuren yleisön puoleensa, ja taloudellisia pulmia helpottamaan astuukin yllättävä taho, asekauppias. Kenties tästä juonesta olisi voinut irrottaa enemmänkin draamaa, sillä lupaus suurista määrärahoista panee yleensä taiteilijan pään sekaisin.
Tässä tarinassa haaveet jätetään tietoisesti kuitenkin toteuttamatta, koska hyväntekijän tarkoitusperät riitelevät sirkuslaisten omia periaatteita vastaan. Myöskään kulttuuriministeri ei tarjoa tukipakettia tälle luksuspalvelulle, ja vaihtoehdot alkavat olla vähissä.
Kukin sirkuslainen joutuu kokemaan muutoksen raskaat vaikutukset omassa elämässään. Klovni saa tarjouksen huikean loisteliaasta työstä Pariisissa, mutta haluaakin yllättäen palata takaisin tutun ryhmän pariin. Tulennielijä pääsee traagisen lähelle koulutustaan vastaavaa työtä. Työvoimatoimiston ja terveyskeskuksen luukulla esitetyt kohtaukset vaikuttavat liiankin todenmukaisilta ja synkeiltä kauniissa kesäillassa.
Klovnin paluuseen ja sen aiheuttamiin ketjureaktioihin liittyy myös näytelmän avoin loppu. Sen sijaan, että kaikki löytäisivät menestyksen ja vakaan toimeentulon, korostetaan yhteisön resilienssiä, yhteistyön voimaa ja irti päästämisen vapauttavaa vaikutusta. Elämänmuutoksia on monenlaisia, ja kaikilla meillä on omat keinomme kulkea niiden läpi.
Esitys kestää ilman väliaikaa lähes kaksi tuntia, ja jossain kohtaa aloin miettiä, olisiko alun hidasta hautajaiskohtausta ja pienessä tilassa käytyä, aika vähin draaman keinoin elävöitettyä keskustelua voinut tiivistää ja tuikata väliin yhtä väliaikaa.
Tiina Nyrhinen
* *
Sirkus Lystikus
- Käsikirjoitus: työryhmä
- Ohjaus: Satulia Saarilehto ja Paula Tella
- Koreografia: Paula Tella ja työryhmä
- Puvustus, lavastus ja äänisuunnittelu: Satulia Saarilehto
- Lavasteet: Jarkko Kotakorpi, Joonas Peltola, Jussi Saarilehto, Satulia Saarilehto
- Työryhmä (rooli): Päivi Aikioniemi (Elsa Teräsheittäjä), Eija Husso (ratsastaja), Outi Jaakkola (akrobaatti Alice), Paula Jaakkola (klovni), Jarkko Kotakorpi (surmanajaja), Liina Makkonen (akrobaatti), Liisa Mankinen (Ratsastaja Miranda), Jouni Marjanen (talouspäällikkö), Heli Peltola (kulttuuriministeri), Joonas Peltola (eläintenkesyttäjä), Riitta Pietilä (siivooja), Jari Ronkainen (taikuri), Jussi Saarilehto (tulennielijä), Merja Saarilehto (omainen, työkkärin täti, hoitaja), Satulia Saarilehto, Ulla Silván (jonglööri), Paula Tella, Reija Tähtinen (omainen, pankinjohtaja).
Sirkus Lystikus Ihmisyyden tunnustajien kesäteatterissa Väinölässä (Väinöläntie 15, 35700 Vilppula). Ensi-ilta 13.7.2025. Esityksiä 10.8. asti. Esityskalenteriin tästä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kotiin ei päästy milloinkaan – arviossa Kansallisteatterin Muistopäivä
TEATTERI | Elli Salon Muistopäivä-näytelmä Kansallisteatterissa kertoo suomaisloikkarien loputtomasta matkasta Neuvostomaassa.
Ääntä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita – arviossa Maria Ylipään kabaree-esitys Poikkisahattu nainen
MUSIIKKITEATTERI | Maria Ylipään loistava lauluääni taipuu laulelmista hevirokkiin. Poikkisahattu nainen on kabaree naisen elämästä lasten, miehen ja koiran kanssa.
Elämän moniosaajat kimpussamme – arviossa Tukkateatterin kantaesitys Haittaako, jos kysyn?
TEATTERI | Tukkateatterin pikkujoulukabaree Haittaako, jos kysyn? on syntynyt näyttelijöiden omista kokemuksista.
Waltteri Torikan baritoni soi kaikki tunteet rintamien välissä – arviossa Ihminen parhaan kykynsä mukaan
OOPPERA | Joel Järventaustan ja Tommi Kinnusen pienoisooppera päästää kokemaan sotilaan kauhun ja kaipuun. Turun Saaristo-ooppera vieraili Kansallisoopperan Alminsalissa.




