Birgitta Putkonen, Sinikka Salminen, Anu Sinisalo ja Liisa Peltonen. Kuva: Heli Sorjonen / Hämeenlinnan Teatteri

Dreamteamissa kiehtoo lähtöasetelma: nykyihminen on niin avuton, ettei selviä tässä elämässä ilman sen seitsemän sortin valmentajaa ja coachia kertomassa mitä syödä, miten liikkua, miten pukeutua, miten olla tuottavampi ja parempi ihminen työssään, miten hoitaa ihmisuhteitaan. Tästä pohjattomasta markkinaraosta myös Dreamteam-yrityksen neljä naista aikovat saada elantonsa, kun heidät on sitä ennen eri syistä ulkoistettu työelämästä.

Dreamteamin käsikirjoittaja-ohjaaja Minna Nurmelinilla on vahvoja näyttöjä suomalaisissa teattereissa. Hän on ohjannut myös kuunnelmia, kuten Radioteatterin 20-osaisen Kikka – tarina tähdestä -musiikkidraaman.

Dreamteamin tyylilaji on humoristinen draama, joka edetessään saa vakavampia sävyjä. Tämän neljän naisen näytelmän kantaesitys oli vuonna 2014 Kansallisteatterissa, Hämeelinnassa siitä nähdään uusi sovitus. Tämä uusi sovitus nähtiin syksyllä 2022 Lappeenrannan kaupunginteatterissa Maia Häklin ohjaamana. Erona kahteen muuhun tuotantoon Lappeenrannan roolituksissa oli myös miehiä. Tekstin nerous onkin siinä, että sitä pystyy seuraamaan tarkertumatta sukupuolirooleihin.

* *

Ensimmäisessä näytöksessä sisustetaan Dreamteamin toimistoa innostuneissa ja jännittyneissä tunnelmissa. Hämeenlinnan Teatterissa vierailevan Anu Sinisalon esittämä Mia on valinnut unelmatiiminsä, jonka jäsenillä on toisiaan täydentäviä vahvuuksia aivan kuten yrittäjäkoulutuksissa opetetaan. Hanna (Birgitta Putkonen) vastaa ulkonäkövalmennuksesta, Eeva (Liisa Peltonen) tietää kaiken ravinnosta ja Jutta (Sinikka Salminen) keskittyy sisustukseen ja kantaa huolta loputtoman pitkistä to-do-listoista.

Säteilevä Mia tukee ja innostaa tiimiläisiään ja hehkuttaa tulevaa yhteisöllisyyttä. Rivien välistä ja riveiltäkin selviää, että kuuntelu ja kuulluksi tuleminen eivät aidosti ole Mian vahvuuksia, vaikka hän niin antaa ymmärtää. Pinnan alla on jotain, mikä ei kestä päivän valoa. Tiimiläiset alkavat näyttäytyä enemmänkin pelinappuloina, joita karismaattinen visionääri manipuloi omiin tarkoituksiinsa.

Välillä pinna kiristyy itse kullakin. Konflikteista tehdään firman hengen mukaisesti harjoitteita, joita sitten puretaan yhdessä oppimistarkoituksessa.

Liisa Peltonen ja Anu Sinisalo. Kuva: Heli Sorjonen / Hämeenlinnan Teatteri

* *

Esityksen rytmi vaihtelee suvantokohdista kiihdytyksiin. Kaikki neljä ovat näyttämöllä useimmiten yhtä aikaa, ja kukin pääsee vuorollaan purkamaan sydäntään eikä kuollutta hetkeä jää. Parhaimmillaan tunteenpurkaukset herättävät naurunpyrskähdyksiä – esimerkiksi silloin, kun Sinikka Salminen uhrautuvan perheenäidin Jutan roolissa pääsee vauhtiin kertoessaan hiekkalaatikolla hiekkakakkuja leipovista äideistä.

Lavastuksessa ei pröystäillä. Näyttämölle on rajattu unelmatiimin toimisto tyhjillä hyllyillä. Taustan suurella valkokankaalla virtaa vesi. Äänimaailmasta nousee välillä sydämen lyönnin kaltainen jumputtava syke. Kun väliaika koittaa, katsojan uteliaisuutta jää kutkuttamaan näyttämöllä oleva lukittu kaappi.

Toisessa näytöksessä tiimi on Mian hehkuttamalla unelmamatkalla jossain etelän lomakohteessa vahvistamassa tiimin yhteishenkeä. Muoviroskan kerääminen merestä on hieman päälle liimattu toiminnallinen harjoite, mikä toisaalta sopii liikeidean henkeen. Vielä pitäisi kiivetä vuoren huipulle, ja sepä ei kaikkia miellytä. Kiipeäminen tekona on vahva metafora ja kuin suoraan jostain henkisen valmennuksen käsikirjasta.

* *

Kun kaksituntinen lähenee loppua, näennäisen kepeyden alta on paljastunut kipukohtia, joista katsoja löytää samaistumispintaa. Mitään suurta ja yllättävää käännettä näyttämöllä ei tapahdu. Ennen kuin ollaan päätöksessä, itse kunkin todelliset motiivit, toiveet ja pelot on paljastettu. Jopa Mian energisen teflonkuoren ja valheiden alta paljastuu lopulta epävarma ihminen, joka pelkää jätetyksi tulemista. Näytelmän sanomaksi tiivistyy, että me ihmiset tarvitsemme toisiamme ja olemme yhdessä enemmän.

Entä se väliajalla mieltä kutkuttamaan jäänyt kaappi? Senkin salaisuus paljastuu. Jäin ainoastaan miettimään olisiko siellä voinut tai pitänyt olla jotain muuta mitä oli.

Seppo Metso

Dreamteam

• Teksti ja ohjaus Minna Nurmelin
• Lavastussuunnittelu Juha Mäkipää
• Pukusuunnittelu Satu Suutari
• Valosuunnittelu Nadja Räikkä
• Äänisuunnittelu Lauri Malin
• Maskeeraussuunnittelu Sari Eskola
• Rooleissa Anu Sinisalo, Sinikka Salminen, Birgitta Putkonen ja Liisa Peltonen

Ensi-ilta Hämeenlinnan Teatterissa 2.2.2023. Esityksiä 6.5. asti. Esityskalenteriin tästä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua