Sulo Rahman (vas.), Saara Mänttäri, Jalmari Pajunen, Kasper Korpela ja Jussi Matias Korhonen. Kuva: Kari Sunnari / TTT

Hyvästi Mansikki on näytelmä, jota tällä kertaa on pakko katsoa ja arvioida vähän epätavanomaisesta näkökulmasta.

Näyttämöllä kun on tusina kolmannen vuoden näyttelijäopiskelijoita. Parasta esityksessä ovatkin ne kohdat, joissa se pääsee unohtumaan. Etenkin joukkolaulu- ja tanssikohtauksissa työ on yllättävän valmista ja ammattimaista.

Ryhmästä erottuu myös muutamia ilmeisiä lahjakkuuksia, joille voi sekä veikata että toivoa vakiintumista näyttelijätyöhön: ainakin Saara Mänttäri, Kasper Korpela ja pitkälti myös Ilona Karppelin vakuuttivat ensi-illassa.

* *

Kysymys erikseen on, miksi teatterityön professori Pauliina Hulkko on valinnut juuri tämän kappaleen kolmosvuoden oppilaiden esitettäväksi. Sodanjälkeisen asutuspolitiikan karut seuraukset ovat vakava aihe, jolla ei kuitenkaan ole merkittävää kosketuspintaa tämän hetken parikymppisten maailmaan.

Vai olisiko sittenkin? Tänäänkin soditaan, ja näidenkin sotien jälkiä tulevat ihmiset kantamaan loppuikänsä. Ja tänäänkin joudutaan jättämään koteja ja lähtemään etsimään toimeentuloa toisaalta, jos on satuttu syntymään väärälle laidalle maata, kuten Hyvästi Mansikin roolihahmot.

Jouko Puhakan teos on alkujaan vuodelta 1969. Se sai laajaa huomiota ja palkintoja, kun toinen Jouko, muuan Turkka, ohjasi sen Joensuun kaupunginteatterille. Näytelmän avainlause on oikeastaan se, että ”turpeeseen sidottu ei kapinoi”. Siihen luotti sodanjälkeisen Suomen johto, ja sillä se kylvi siemenet seuraavien vuosikymmenten suurille sosiaalisille ongelmillemme.

Vincent Kinnunen (vas.) ja Leo Ikhilor ovat Hyvästi Mansikin alkuosan päähahmot eli Hemmi ja Viljami. Kuva: Kari Sunnari / TTT

* *

Ainakin projektissa on riittävästi haastetta nuorille, jotka joutuvat adaptoitumaan rooleihin lapsista vanhuksiin.

Haastavinta on pohjoiskarjalainen puheenparsi, jota nuoret näyttelijät joutuvat käyttämään valtaosan ajasta. Välillä toki helpotetaan katsojaa hahmojen ajattelua selittävillä välispiikeillä, jotka ovat yleissuomea.

Mielenkiintoinen on myös ratkaisu vaihtaa väliajalla kahden pääosan esittäjät uusiin. Katsojalle vaihdos ilmaistaan näppäräksi tarkoitetulla toisen puoliajan aloituksella, jossa Leo Ikhilor muokkaa Peppi Hokynarista Viljami Hakkaraista ja Vincent Kinnunen Jalmari Pajusesta Hemmiä.

Tällä tavalla katsoja ainakin muistaa taas, että – ai niin – oppilastyöstähän tässä on kysymys.

Itse asiassa koko toisen puoliskon alkuosa kulkee esityksessä heikoimmin. Loppu onneksi palaa ensimmäisen osa tasolle, mutta lopulta lähes kolmetuntisesta kokonaisuudesta jää viime ajoilta turhan tuttu ”vähempi ja lyhempi olisi ollut parempi” -fiilis.

* *

Kaikkiaan Mansikista jää silti toiveikas tuntu. Teatteriemme lavoille on kasvamassa uusia kykyjä. Ja tutussa talossa on ihan piristävää poiketa välillä seuraamassa esitystä, jossa ei näyttele yhtään laitosteatterin vakiokasvoa.

Matti Mörttinen

Hyvästi Mansikki

• Perustuu Jouko Puhakan näytelmään
• Dramaturgia ja ohjaus: Pauliina Hulkko
• Koreografia: Samuli Nordberg
• Musiikki: Niina Alitalo
• Lavastus- ja pukusuunnittelu: Sanna Levo
• Valosuunnittelu: Juha Haapasalo
• Äänisuunnittelu: Kyösti Kallio
• Rooleissa: näyttelijäopiskelijat Vilma Hartikainen, Peppi Hokynar, Leo Ikhilor, Ilona Karppelin, Vincent Kinnunen, Jussi Matias Korhonen, Kasper Korpela, Saara Mänttäri, Jalmari Pajunen, Sulo Rahman, Vili Saarela ja Elsi Sloan
• Muusikot näyttämöllä: Aleksi Laukkonen (kapellimestari ja harmonikka) ja Milo Linnovaara (puhaltimet)

Ensi-ilta Tampereen Työväen Teatterin Eino Salmelaisen näyttämöllä 17.1.2024. Esityksiä 17.2.2024 asti. Esityskalenteriin täältä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua