Inke Koskinen, Pyry Kähkönen ja Karoliina Vanne avainkohtauksen kimpussa. Kuva: Kari Sunnari / TTT

Kalenterilehti kääntyi torstaina Tampereen Työväen Teatterin Kellariteatterissa.

Sorruin kliseeseen, myönnetään.

Mutta nyt kliseille on sijansa, sillä Liila Jokelinin Action Hero lyö höyhenlekalla päähän kliseitä, genrejä ja monia muita taiteentekemiseen liittyviä monitulkintaisia ja vierasperäisiä nykykäsitteitä niin, että rytisee. Se ryöpyttää myös aikamme henkisesti hallitsevia virtauksia: wokeismia, boomereita, vegaaniutta ja miksei vähän feminismiäkin.

Samalla uutuus marssittaa esiin Tampereen Työväen Teatterin uusia kykyjä: Inke Koskinen ja Pyry Kähkönen panevat peliin osaamista ja fysiikkaa tavalla, josta on vaikea päätellä kummankin valmistuneen koulusta vasta tällä vuosikymmenellä.

Heidän rinnallaan Karoliina Vanne ja Jyrki Mänttäri ovat ehkä konkareita, mutta pystyvät täysin samaan vauhtiin. Viisikon täydentää näyttelevä näyttämömestari Anssi Lankinen, roolinaan kameramies, teknikko ja koko ensemblen vastentahtoinen halinalle Tommi.

(Huom. Kritiikki sisältää juonipaljastuksia).

* *

Olen salaa ihaillut teekkariorkesteri Retuperän WBK:ta. Se on todiste siitä, miten paljon taitoa vaatii soittaa huonosti niin että se on samalla hauskaa. Action Herossa koko kaarti tekee samaa näyttelemiselle. Näytellä huonosti näyttelevää näyttelijää on yksi esittävän taiteen haastavimpia alalajeja.

Ehkä siksi ensimmäinen elokuvallinen rinnastus, joka tulee mieleen illan aikana, on Plan 9 from Outer Space. Tai ehkä pitäisi ottaa vertailukohdaksi elokuva Ed Wood, joka kertoo siitä, miten samanniminen ohjaaja tekee juuri tuota maailman kaikkien aikojen huonoimman leffan mainetta kantavaa teosta.

Jokelinin näytelmä nimittäin kertoo sekin innokkaasta enemmän kuin taidokkaasta ryhmästä, joka haluaa breikata toimintaelokuvalla. Tähtäimessä on päästy Tampereen filosofisen toimintaelokuvan festivaaleille – tai jotain sinne päin. Leffaa tehdään talkoilla ohjaajan isän takapihalla, ja lopulta roolin saa myös isän uusi ja enemmän kuin lievästi angstinen naisystävä.

Karoliina Vanne, joka esittää mainitun naisystävän lisäksi autoa ja Paha Bitch -naispaholaista, tekee erityisen taidokkaan äänisuorituksen. Hänen hahmonsa ei ujouksissaan tahdo saada suustaan kuin kuiskauksentasoista piipitystä. Silti katsomon takarivikin saa selvää sanoista. Tällaista voi tehdä vain Kellarin tapaisessa intiimissä tilassa. Hienoa, että Tampereella on sellaisia. Teatteri on niin paljon muutakin kuin suurten estradien spektaakkeleita.

Sankariainesta: Karoliina Vanne (taustalla), Inke Koskinen ja Pyry Kähkönen. Kuva: Kari Sunnari, TTT

* *

Action Heron ydinhauskuus syntyy siitä ristiriidasta, että modernissa tiedostavuudessaan hahmot tekevät väkivaltaista toimintaa ”turvallisessa tilassa”, jossa kukaan ei pääse ahdistumaan eikä loukkaantumaan eikä tuntemaan itseään sivuutetuksi. Siksi pitää lyödä korkeintaan höyhenellä, olla jatkuvasti positiivinen, järjestää kriisipalavereita – ja ennen kaikkea halia joka välissä Tommia.

Hauskuus ei silti estä katsojaa pohtimaan aihetta vakavasti. Olemmehan ajautuneet henkisessä elämässämme kummalliseen uhriutumisen ja leimaamisen kierteeseen. Siinä setämiehet pahoittavat mielensä nuorten naisten halusta ravistella vanhoja rakenteita ja toisaalta radikaaleimmat feministit julistavat suoranaista miesvihaa.

Jokelin pukee asiansa näytelmän käsiohjelmassa sanoiksi näin: ”Koen itse usein seisovani kahden ihmisjoukon tai ääripään välissä. Tunnen olevani ideologisesti koditon. Kärjistynyt keskusteluilmapiiri ahdistaa. Silti samaan aikaan koen näiden keskustelujen olevan tärkeitä.”

Jotain vuosia sitten presidentti puhui siitä, että ääripäiden välissä on ”tolkun ihmisiä”. Ehkä niin, mutta tässä tapauksessa ääripäiden keskeltä löytyy tolkuttoman hauskoja taiteilijoita.

* *

Toisaalta Action Heron huumori on vahvasti liikunnallista. Kömpelöt leikkaukset tyylilajista toiseen esitetään hersyvällä osaamisella.

Yli kahden ja puolen tunnin pläjäystä olisi toki voinut tiivistää, ja toivon mukaan pienet katkeilut juoksutuksessa korjaantuvat esityskertojen lisääntyessä.

Mutta vähät niistä. Löytyy monta syytä katsoa tämä uutuus. Tällainen semiboomeri voi vaikkapa bongailla Action Herosta viitteitä populäärikulttuuriin Hollywoodista Pasilaan.

Onneksi viitteitä ei päälleliimata kuin vähän Tähtien sodan, Matrixin ja Titanicin tapauksissa. Muutoin katsoja voi bongata esityksen seasta paljon ihan omien mieltymystensä mukaan.

Itselleni tulivat Plan 9:n lisäksi mieleen Jim Carreyn paini itsensä kanssa ja muut ylinäyttelemissuoritukset, lukuisat Disney-fantasiat, Buster Keaton (en tiedä, miksi), Ruumiinryöstäjät-elokuvan palkoihmiset, Mel Brooksin The Producers ja lopulta myös tuore suomalaisten suosikkileffa Kikka! – vaikken ole sitä edes nähnyt.

Matti Mörttinen

Action Hero

• Käsikirjoitus ja ohjaus: Liila Jokelin
• Musiikki: Veli-Ville Sivén
• Lyriikat: Liila Jokelin
• Ääni- ja valosuunnittelu: Niklas Vainio
• Pukusuunnittelu: Riikka Mäntymaa
• Taistelukoreografi: Arvo Jean-Michael Saarinen
• Rooleissa: Inke Koskinen, Pyry Kähkönen, Jyrki Mänttäri, Karoliina Vanne ja Anssi Lankinen

Kantaesitys Tampereen Työväen Teatterin Kellariteatterissa 13.10.2022. Esityksiä 31.12.2022 asti. Esityskalenteriin täältä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua