Kuva: Teatteri Mukamas
TEATTERI | Teatteri Mukamaksen pääsiäissatu on sopiva aloitus teatteriin ensimmäistä kertaa kurkistavalle nelivuotiaalle.
”Esityksestä jää hyvä mieli, ja näin taas kerran uusi sukupolvi on onnistuneesti tutustutettu teatterin taikamaailmaan.”
Pikku virpojat juoksevat pitkin Koukkarinkatua, kun odotan palmusunnuntaina Teatteri Mukamaksen edessä nelivuotiasta Maxia, joka on tulossa katsomaan teatteriesitystä ensimmäistä kertaa elämässään. Tukijoukoissa ovat turvana äiti Anna ja mummi Hannele, joka muuten onkin todellinen teatterin suurkuluttaja ja konkarikävijä. Olemme siis liikkeellä kolmen sukupolven voimin.
Ihana pullantuoksu ottaa meidät yleisölämpiön viihtyisissä tiloissa vastaan. Näyttelijä Kirsi Nurminen emännöi tunnelmallista pikku kahviota ja hän kertoilee samalla tarinoita Mukamaksen historiasta lämpimään tyyliinsä.
Vihdoin kello tulee yksitoista ja kolme kilikellon kilahdusta ilmoittaa, että on aika astua katsomoon.
Kuva: Teatteri Mukamas
* *
Pupun kevät on lämminhenkinen pääsiäiseen sijoittuva satu, jota on esitetty jo vuodesta 2011 asti.
Esitys on edelleen tuoreen oloinen. Lavastus on kaunis ja rauhassa etenevä tarina pitää pienimmätkin katsojat otteessaan ihmeellisen hyvin. Mummikin katsoi kelloa vasta puolen tunnin kohdalla, jolloin esitys olikin jo melkein lopussa.
Näyttelijä Katarina Stycz on selkeä ja rauhallinen, eikä sorru lastenteatterissa valitettavan usein nähtyyn lässyttämiseen. Hän tekee pupusta ihmeellisen elävän ja ilmeikkään.
Tarinassa on sopivasti vauhtia, suvantokohtia, eri tunnetiloja ja musiikkia. Lapset elävät tarinassa hyvin mukana. On hellyttävää, kun ksylofonia luullaan kitaraksi tai syntetisaattoriksi. Etenkin pienimmät katsojat kommentoivat ahkerasti näkemäänsä.
45-vuotias Teatteri Mukamas jaksaa sinnikkäästi jatkaa edelleen uusien sukupolvien kasvattamista tulevaisuuden teatteriyleisöksi omalla tinkimättömällä tavallaan, joka ei hötkyile eikä modernisoi, vaan luottaa nukketeatterin voimaan.
Mummi, Max ja äiti. Kuva: Kati Eskola
* *
No mitäs Max tykkäsi? Kyllä tykkäsi! Esitys oli hänen mielestään kiva ja hauskaa oli myös se, että teatterissa syödään aina pullaa… Se oli vähän kurjaa, kun pupu sairastui, mutta Max lupasi kuitenkin lähteä mielellään uudelleenkin mukaan teatteriin. Esitys siis lunasti odotukset erinomaisesti. Tästä se lähtee, nuoren jääkiekkoilijan ura myös teatterikatsojana.
Ainoa asia, mistä reklamoin, ei liity teatteriin vaan sen katsojiin. Yleisössä oli todella kipeänkuuloinen lapsi, joka yski ja niiskutti koko esityksen ajan. Näinä tautisina aikoina toivoisin, että lapsi saisi sairastaa rauhassa kotona ja teatterilippu annettaisiin vaikkapa naapurin Siirille.
Kati Eskola
PS. Maxin arvosana esitykselle oli täydet viisi tähteä!
* *
Pupun kevät
- Käsikirjoitus, ohjaus ja visuaalinen suunnittelu Mansi Stycz
- Sävellys ja laulujen sanat Henrika Nieminen
- Mukamas-työpaja Henrika Nieminen ja Annukka Martikainen
- Näyttelijä Katarina Stycz
Ensi-ilta Tampereen Teatteri Mukamaksessa 20.3.2011. Esityskalenteriin tästä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Päivi Lukkarilan Skutsi ei kelvannut isoille kustantajille, nyt se on yksi Finlandia-voittajasuosikeista
HENKILÖ | Finlandia-ehdokkuus tuli kesken koulun ruokatunnin. ”Olin aivan äimän käkenä”, sanoo tamperelainen opettaja-kirjailija.
Lohikäärmeen tähdittämä kirjallisuusilta Metsossa voi olla jännittävämpi kuin Leijonien taistelu jäähallissa
KIRJALLISUUS | Salla Simukka kertoo, miltä tuntuu saada Finlandia-ehdokkuus, ja Anniina Mikama paljastaa, millä taktiikalla huimapäiset nuoret neidot käyvät tuhoa kylvävän lohikäärmeen kimppuun.
Finlandia-ehdokas Poika ullakolla, poika kellarissa on Salla Simukan ja JP Ahosen taidonnäyte
KIRJAT | Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokas on vuoden 2024 kotimaisen fantasiakirjallisuuden kärkikastia.
Suomessa ilmestyy joka vuosi noin 1 300 lasten- ja nuortenkirjaa – miksi ne eivät kiinnosta pätkän vertaa mediaa?
LASTENKIRJAT | Tampereella piileskelevästä kulttuurin aarreaitasta, Lastenkirjainstituutista, löytyvät muun muassa neuvostovastainen aapinen, Astrid Lindgrenin omistuskirjoitus Tove Janssonille ja julma totuus Porsas Urheasta.
