Kuva: Kari Sunnari
TEATTERI | Irlantilaisnäytelmä kertoo vanhenemisesta, ystävyydestä, menettämisestä, unohtamisesta, luopumisesta ja luovuttamisesta.
”Katsojana voi vain levätä pinnistelemättä ja jännittämättä, tarinasta nauttien.”
ARVOSTELU

Nämä onnemme päivät
- Käsikirjoitus: Deirdre Kinahan
- Ohjaus: Marc Gassot
- Rooleissa: Pentti Helin ja Minna Hokkanen
- Ensi-ilta: Tampereen Työväen Teatterin Kellariteatteri 13.9.2024
Tampereen Työväen Teatterissa Suomen-kantaesityksensä saaneen Nämä onnemme päivät -näytelmän on kirjoittanut irlantilainen Deirdre Kinahan. Pieni näytelmä kertoo suurista aiheista. Vanhenemisesta, ystävyydestä, menettämisestä, unohtamisesta, luopumisesta ja luovuttamisesta.
Aiheistaan huolimatta teos ei ole synkkä vaan välillä suorastaan hauska ja ennen kaikkea salaviisas. Me kaikki vanhenemme, halusimme tai emme, mutta kysymys onkin siitä, miten siihen suhtaudumme.

Pentti Helin. Kuva: Kari Sunnari
Episodimainen kertomus alkaa, kun mies (Pentti Helin) ja nainen (Minna Hokkanen) tapaavat toisensa hoivakodissa. Kumpikin on omalla tavallaan vakavasti sairas. He tutustuvat ja ystävystyvät. Elämässä on ollut onnenhetkiä ja pettymyksiä. Muistisairas mies ja rankkoja sairaskohtauksia saava kuolemansairas nainen suhtautuvat nykyhetkeen ja menneisyyteen kumpikin omalla tavallaan.
Kellariteatterin pienellä ja intiimillä näyttämöllä nähtävä esitys on todellista näyttelijäntyön juhlaa. Pentti Helin (Séan) tekee uskomattoman upean ja tunnistettavan roolityön. Kaihinen katse pysyy väsyneenä alusta loppuun asti. Hidas ja haparoiva puhe muuttuu kuitenkin salamannopeasti vanhojen muisteluksi ja yhtäkkiä muisti pelaa taas. Olemus virkistyy ja tanssiaskeleetkin sujuvat sutjakkaasti. Noinhan se juuri menikin!
Tunnistin Séanin olemuksessa ja asenteessa edesmenneen, rakkaan isäni, ja siksi huomasin vähän loukkaantuvani, kun yleisö reagoi Séanin olemukseen ja käyttäytymiseen voimakkaasti nauraen. Itselleni hahmo näyttäytyi enemmänkin traagisena ja surullisena. Tämähän on teatteria parhaimmillaan; jokainen katsoja reagoi näyttämöllä näkemiinsä tapahtumiin oman kokemusmaailmansa kautta.
Séan on entinen kuuluisa näyttelijä, mutta Helin ei sorru näyttelemään näyttelijää edes lausuessaan pitkiä Shakespeare-sitaatteja. Hän on Séan koko olemuksellaan.
Minna Hokkasen Patricia on entinen opettaja, joka on elänyt elämäänsä vain työn kautta. Hokkasella on todella iso tekstillinen urakka selätettävään. Puhetta on todella paljon, mutta hän selviää siitä upeasti. Kahden todellisen ammattilaisen yhteistyötä on helppo ja nautittava seurata. Jokainen sana ja lause on tarkoin mietitty, rytmitetty ja ennen kaikkea niistä saa selvää. Katsojana voi vain levätä pinnistelemättä ja jännittämättä, tarinasta nauttien.

Minna Hokkanen. Kuva: Kari Sunnari
Ohjaaja Mark Gassot on tehnyt minuun lähtemättömän vaikutuksen intensiivisillä ja intohimoisilla roolitöillään. Etenkin Tampereen Työväen Teatterissa vuonna 2017 näkemäni Dark Side of the Mime jätti jäljen verkkokalvoilleni varmasti loppuelämäkseni. Siksi odotin ohjaukselta jotakin vinoutta, outoa kulmaa, todella kekseliästä tai ravisuttavaa. Nyt tekstistä nähtiin kuitenkin vähän sisäsiisti esillepano ja toteutus oli hieman ennalta-arvattava ja kesy.
Myös lavastus oli erittäin pelkistetty ja maalarinvalkoinen. Näyttämöllä oli vain pöytä, tuoli, pyörätuoli ja rollaattori, joita näyttelijät siirtelivät kohtausten välillä. Muuten näyttämökuva pysyi muuttumattomana.
Vähäisistä puutteistaan huolimatta Nämä onnemme päivät on hieno ja tärkeä teksti, josta Juha Siltanen on tehnyt mainion käännöksen. Näytelmä on hyvällä tavalla perinteinen. Se luottaa tekstiin ja näyttelijäntyöhön. Se ei kikkaile tai pröystäile liikaa. Sanoma on kirjoitettu tekstiin, mutta sitä ei alleviivata, vaan katsojan älykkyyteen ja oivalluskykyyn luotetaan. Kiitos siitä.
Hienoa, että Tampereen Työväen Teatteri on löytänyt ohjelmistoonsa suuren näyttämön isojen näytelmien rinnalle myös todellisen pienen helmen, perinteiseen teatteriin luottavan näytelmän. Kellariteatterin ohjelmistovalintoihin on voinut aina luottaa, eikä valinta petä tälläkään kertaa.
Kati Eskola
Nämä onnemme päivät (These Halcyon Days)
- Käsikirjoitus Deirdre Kinahan
- Suomennos Juha Siltanen
- Ohjaus Marc Gassot
- Visuaalinen suunnittelu Teemu Nurmelin
- Äänisuunnittelu Kyösti Kallio
- Rooleissa Pentti Helin ja Minna Hokkanen
Suomen-kantaesitys Tampereen Työväen Teatterin Kellariteatterissa 13.9.2024. Esityksiä 14.12. asti. Esityskalenteriin tästä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Tampereella ensi-iltansa saanut Hybristofilia palasi kaupunkiin viiden vuoden jälkeen – kaipasi syvyyttä
TEATTERI | Tampereen Työväen Teatterin residenssiohjelmaan kuulunut true crime -esitys vieraili Legioonateatterissa. Esityksen ikä alkaa näkyä.
Tanskalaiselokuvan pohjalta tehty ooppera järkyttää ja vaikuttaa – arviossa Kansallisoopperan Festen
OOPPERA | Festen on tiivis ja intensiivinen yhden vuorokauden kuvaus vakavaraisen perheen pinnan alle sukelluksesta, totuudenkieltämisestä ja sivuunkatsomisesta.
Haapajärven Elvis pelastui ja elää – arviossa Lahden kaupunginteatterin kantaesitys
TEATTERI | Haapajärven Elvis avautuu moneen suuntaan. Se kertoo myös suurista unelmista, jotka vaikeuksienkin jälkeen voivat toteutua.
Neljän voimakkaan naisen tarinat niputetaan taidokkaasti yhteen – arviossa Louhiteatterin Korkojen kopinaa
TEATTERI | Korkojen kopinaa nostaa esiin merkityksellisiä naisrooleja 20 vuotta täyttävän enolaisen Louhiteatterin historiasta.




