Kuvat: Tiikerikuva / Jukka Salminen

Arvatkaa huviksenne, montako pienille lapsille suunnattua näytelmää pyörii Tampereella maaliskuussa 2026.

Oikea vastaus on kaksi. Teatteri Mukamaksen Juhlapäivä on vain 35 minuutin mittainen, alle kouluikäisille tarkoitettu esitys. Lisäksi Tampereen Työväen Teatterissa vieraileva Maukan ja Väykän höntti päivä nähdään Kellariteatterissa vielä kahdesti 8. maaliskuuta, noin 40 minuuttia ilman väliaikaa. Siinä kaikki. (EDIT: Tampereen Työväen Teatterissa esitetään myös koko perheen musikaalia Kaunotar ja hirviö, jonka ikäsuositus on 7 vuodesta ylöspäin.)

Tampereen Teatteri nolla, Tampereen Komediateatteri nolla. Mitä näissä isoissa teattereissa oikein ajatellaan? Paitsi tietysti rahaa, sitäkin hyvin lyhytjänteisesti.

* *

Täytyy siis suunnistaa Valkeakosken kaupunginteatteriin. Siellä esitetään huhtikuun loppuun asti musiikkinäytelmää Pekka Töpöhäntä – ja oikein väliajalla!

Naurakaa pois, mutta teatterin väliaika on lapsille iso, jännittävän juhlallinen kokemus ja se voi jättää yhtä pysyvän muistijäljen kuin esitys.

Tänne haluan tulla uudestaan. Enkä vain leivoksen ja pillimehun vaan myös tunnelman takia.

Teatterissa minä olen yhtä tärkeä kuin aikuinen. Ehkä jopa tärkeämpi.

Alma Koskinen säkenöi Arkadian Ullana, Jesse Sipovaara on sävyisä Pekka Töpöhäntä.

* *

Minna Kangas on ohjannut Töpöhännän Valkeakosken kaupunginteatterin suurelle näyttämölle lapsia, aikuisia, kissoja – ja jopa koiria kunnioittaen.

Kaikki viihtyvät, niin katsojat kuin näyttelijät. Musiikin, tanssin, huumorin ja laulun myötä syntyy sukupolvet ja eläinlajit ylittävä tärkeä kaksituntinen, jonka lapset varmasti muistavat kauan, ehkä ikuisesti.

Kuten näytelmän dramaturgian jo kolmekymmentä vuotta sitten tehnyt Helena Anttonen käsiohjelmassa kirjoittaa:

”Halusin tuolloin ja haluan yhä omistaa esitykseni teatteriin astuvan lapsen ja aikuisen – isän, äidin, isovanhemman, kummitädin, opettajan – yhteydelle. Että esitys liittäisi heidät lujemmin yhteen. Että esitys naurattaisi ja liikuttaisi heitä molempia. Ettei kumpikaan olisi sivullinen, ei viisaampi eikä tyhmempi katsoja, että heistä tulisi taidekumppanit!”

Viisaita, tärkeitä sanoja. Kun katselin väliajalla lapsia ja aikuisia mieleen tuli vain yksi asia: kaikki olivat onnellisia. Paljon enempää teatterilta ei voi vaatia.

Monni ja Pekka siivouspuuhissa. Anna Haikonen ja Jesse Sipovaara.

* *

Tietysti tarvitaan myös taitoa. Ja sitä Valkeakosken porukassa riittää, jokaista hännänpäätä myöten. Jesse Sipovaaran Pekassa on hämmentävää herkkyyttä, Anna Haikosen Monni on niin ilkeä, ettei hänestä voi olla pitämättä – ohjaaja Minna Kangas on viisaasti valinnut tytön pahiksen rooliin.

Viivi Salminen ja Kerttu Ojutkangas pitävät Pillinä ja Pullana yllä sellaista verbaaliakrobatiaa, jota harvemmin näkee edes televisiossa.

Ja sitten on vielä Arkadian Ulla! Alma Koskinen laulaa ja tanssii itsensä niin Pekan kuin katsojien sydämiin. Häikäisevä esitys!

Niin, toisin kuin kirjasarjassa, Valkeakoskella Pekan morsian on Arkadian Ulla. Ohjaaja on näin tiivistänyt henkilögalleriaa. Hyvin ratkaisu toimiin, vaikka Maija Maitoparta saattaakin olla eri mieltä.

Olihan hänen esikuvansa Knutssonin oma vaimo.

Benjamin Pulkkinen on hihittävän hauska rotta.

* *

Gösta Knutssonin ensimmäinen Pekka Töpöhäntä -kirja ilmestyi vuonna 1939. Uppsalan yliopistossa opiskellut Knutsson loi kissahahmot tunnetuista paikallisista ihmisistä – itse hän on tietysti Pekka Töpöhäntä.

Ilkeän Monnin esikuva on latinan opettaja, josta Knutsson ei pitänyt. Monni alkoi kuitenkin saada entistä ilkeämpiä piirteitä, kun Ruotsin radiossa työskennellyt Knutsson näki Hitlerin ja Mussolinin valtaannousut ja aavisti, mitä on tulossa.

Knutsson teki Monnista diktaattorin. Hänessä ei ole mitään hyvää, Monni on siitä hyvin harvinainen lastenkirjan hahmo: ilkeä, väkivaltainen, raukkamainen, siis täydellinen kiusaaja. Somessa hän saisi aikaan suurta tuhoa.

Tällainen pahis tarvitsee aina tuekseen lakeijat, hännystelijät, kiusaajat. Siis Pullan ja Pillin.

En nyt rupea etsimään nykypäivästä esimerkkejä, osaatte itsekin.

Pulla ja Pilli vauhdissa. Vasemmalla Kerttu Ojutkangas, oikealla Viivi Salminen.

* *

Pekka vastaa ilkeyteen ja pahuuteen olemalla kiltti. Hän ei kosta, ei ilkeile, ei juorua, ei ole vahingoniloinen, ei someta, Pekka jopa panee kuntoon Monnin majapaikan.

Niin, Pekka uskaltaa olla kiltti.

Våga vara snäll! Uskalla olla kiltti! Se voisi olla Pekka Töpöhäntä -näytelmien motto.

Siis kaikki mummot, papat, vaarit, sedät, tädit, kummit, opettajat; uskaltakaa olla kilttejä, ruvetkaa lasten taidekumppaneiksi. Viekää lapset teatteriin, vaikka Valkeakoskelle.

Sinne pääsee Tampereelta myös nyssellä, kolmessa vartissa. Ja sekin voi olla suuri elämys, yhteinen bussimatka.

* *

En tällä kertaa anna esitykselle tähtiä, sillä olen ollut kirjoittamassa yhtä näytelmää Valkeakosken kaupunginteatterille.

Olen siis tähtijäävi.

Matti Kuusela

EDIT 24.2.2026 klo 10.35: Lisätty maininta Kaunotar ja hirviö -musikaalista.

Pekka Töpöhäntä

• Käsikirjoitus: Gösta Knutsson
• Dramatisointi: Helena Anttonen
• Ohjaus: Minna Kangas
• Musiikki: Kari Mäkiranta, Harri Salminen
• Koreografia: Jessi Palovaara
• Maskeeraus: Tytti Virjo
• Lavastus: Maria Viitala, Heino Pekkarinen
• Puvustus: Sanni Tamminen
• Valosuunnittelu: Markku Tuomala
• Äänisuunnittelu: Juho Oksa
• Assistentti: Ella Valanne
• Kuiskaaja: Suvi Rokka
• Rooleissa: Jesse Sipovaara, Anna Haikonen, Viivi Salminen, Kerttu Ojutkangas, Alma Koskinen, Meri Ollila, Eero Väätäinen, Santeri Töyry, Veera Tamminen, Juhani Fredrikson, Toni Maula, Aapeli Nyrhilä, Enni Pulkkinen, Benjamin Pulkkinen, Minttu Kemppi

Ensi-ilta Valkeakosken Kaupunginteatterissa 13.2.2026. Esityksiä 26.4. asti. Esityskalenteriin täältä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua