Tämän vuoden Rajaspeksin nimi, Suuri kohellus kiteyttää hyvin koko ilmiön. Se on puhtaasti viihteellinen, osittain improvisaatioon perustuva iso spektaakkeli, johon yleisö voi tulla pikkupäissään huutelemaan esiintyjille ja nauramaan. Konsepti on erittäin onnistunut ja ammattimaisemmin toteutettu kuin monet ainejärjestöjen tai osakuntien muualla toteuttamat tuotannot. Kun Rajaspeksi vuonna 2015 sai alkunsa Joensuussa, oli jo vuosien ajan ihmetelty, kuinka ei tällainen opiskelijakulttuurin ja monenmoisen taiteen tihentymä ole sellaista saanut tuotettua.

Rajaspeksi on Joensuun korkeakouluopiskelijoiden vapaaehtoisvoimin toteutettu speksi. Speksillä on Suomessa opiskelijoiden parissa pitkät, aina 1500-luvulle saakka kantavat perinteet. Kyse on esitysformaatista, jossa yleisö voi omstart-huudolla vaatia lavan tapahtumia tehtäväksi uudella tavalla. Tuskin esimerkiksi kukaan koskaan on nähnyt speksiä, jossa ei kuulla huutoa “omstart, kaurismäkeläisittäin!” Ei nähty nytkään.

Rajaspeksi on ottanut Joensuussa sen paikan, joka aiemmin oli Joensuun ylioppilasteatterilla. Vaikka ei ole missään tapauksessa syytä heittää kirvestä kaivoon senkään suhteen, on Joensuun ylioppilasteatteri valunut hiukan marginaaliin elinvoimansa edelliseltä huippukaudelta viime vuosikymmenellä. Rajaspeksi on nyt selvästi merkittävin opiskelijavetoinen kulttuuri-ilmiö kaupungissa. Siitä on ansaitusti muodostunut yksi Joensuun kulttuurivuoden odotetuimmista vuosittaisista tapahtumista.

Suuri kohellus on perinteistä kaavaa noudatteleva veijaritarina, jossa huijarit huijaavat huijareita ja yleisön tehtäväksi jää seurata, kuka lopulta vie potin. Tarina on aiempiin vuosiin verrattuna ehjempi ja huolellisemmin rakennettu. Aiemmin tarina on punottu lähinnä löyhäksi kehykseksi perustelemaan vitsien, sekoilun, tanssien ja laulujen tulvaa jollakin tavalla. Nytkään esitys ei suoranaisesti tarinavetoinen ole, mutta se on kuitenkin jaksettu riittävällä määrätietoisuudella kasata tulemaan jostain ja menemään jonnekin jonkinlaista draamankaarta seuraillen. Kylmänviileän tehokkuuden näkökulmasta niin ei olisi välttämättä tarvinnut tehdä, sillä katsomot ovat täyttyneet aina. Senkin vuoksi panostus ilahduttaa.

Lopulta speksin keskeisintä antia ovat silti hetket, jossa näyttelijät tulkitsevat speksibändin tuella uudelleensanoitettuja hittibiisejä lavan reunoilla ja keskellä ovat tanssijat. Tiia Turusen luotsaamalta speksibändiltä on tottunut odottamaan paljon eikä nytkään tarvitse pettyä. Ja Tinja Laakson sekä Henna Hutun vetämä tanssiryhmä kantaa vakuuttavasti suuren vastuunsa koko esityksen kenties merkittävimmän perustuksen kannattelusta. Tanssien koreografiat on tehty kunnianhimolla, mutta samaan aikaan ne pursuavat hipsteri-ironiaa ja kieltä poskessa. Jos nyt kovin korkeakulttuurisesta tanssista ei olekaan kyse, niin hyvin popälykästä se on.

Näyttelijöistä etenkin virkaintoinen, mutta hiukan sekopäinen poliisipari Robust (Lotta Peura) ja Dahling (Elina Aarnio) on ilahduttavaa seurattavaa. He näyttelevät täysin sumeilematta tahallaan yli, mutta saavat siitä huolimatta roolitöihinsä uskottavuutta ja läsnäoloa. Lisäksi kaksikon keskinäinen dynamiikka kaiken sekoilun ja kompastelun tuoksinassa on saatu kohdalleen. Myös ilmeikäs ja välitön Anna-Maria Niloni Kitin roolissa tekee hienoa työtä. Sini Siekkinen Tangona jää hiukan ohueksi sivuhahmoksi, mutta väläyttelee ilmeisiä taidon ja heittäytymiskyvyn helmiä siellä täällä.

Osapuilleen kolmen tunnin ja vartin mittaiseksi väliaikoineen ja omstartteineen venynyt ensi-ilta ei tuntunut liian pitkältä eikä sillä ole merkitystä, että tarinan loppu jää hiukan löysäksi. Esitys on laadukasta viihdettä ja joensuulaisessa teatteritarjonnassa speksi on ilmiönä ainutlaatuinen. Korot kattoon Joensuun kaupunginteatterissa kalastelee pienimuotoisemmin samankaltaisilla vesillä, mutta kohderyhmä on eri.

Siirtyminen Kerubin salista Kulttuuritehdas Siihtalaan näyttäisi olevan hyvä ratkaisu. Siihtalan lavalle speksi asettuu hyvin ja nouseva katsomo auttaa yleisöä seuraamaan esitystä. Ensi-illan siirtyminen keväältä syksyyn ei näytä ainakaan haitanneen tai latistaneen tuotantoa. Joitakin henkilövaihdoksia on tapahtunut, mutta paikkaukset hoituvat kitkatta.

Rajaspeksi lunastaa taas antamansa lupauksen sumeilemattomasta hauskuuttamisesta. Ja vaikka kohteliaasti kieltäydyin vieruskaverin tarjoamasta viinistä, ei se tippaakaan latistanut tunnelmaa. On uskomattoman hieno asia, että kaupungin kulttuurikentän osaksi on tällainenkin ilmiö määrätietoisesti kasvatettu.

Pasi Huttunen

Rajaspeksi 2020: Suuri Kohellus

• Ohjaus: Karoliina Nousiainen ja Sara Vainikka
• Käsikirjoitus: Sami Nousiainen ja Iiro Tuovinen
• Rooleissa: Ilkka Saloranta, Anna-Maria Niloni, Hermanni Karppela, Sini Siekkinen, Matilda Salminen, Ilkka Marttinen, Karoliina Nousiainen, Lotta Peura, Elina Aarnio
• Tanssivastaavat: Tinja Laakso, Henna Huttu
• Bändivastaava: Tiia Turunen
• Ensi-ilta: Kulttuuritehdas Siihtala 18.9.2020. Esityskalenteriin tästä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua