Rautavaara (Jari Välimäki) ja Helismaa (Tuomas Mannila). Kuvat: Pasi Aittokumpu
TEATTERI | Jari Välimäki pitää Tapio Rautavaarana otteessaan niin keihään, kitaran kuin yleisön Nokian Työväen Teatterin ensi-illassa.
”Rautavaaran pimeitä puolia, alkoholismia, ounasteltua uskottomuutta tai ahneutta, ei edes vilauteta.”
ARVOSTELU

Sininen uni
- Käsikirjoitus: Tapio Parkkinen
- Ohjaus: Rami Saarijärvi
- Ensi-ilta: Nokian kesäteatteri 27.6.2025
Pakko myöntää, että olin vähän pettynyt ja kyyninenkin, kun kuulin, että Nokian Työväen Teatterin kesän 2025 esitys on Sininen uni – eivät sitten muuta keksineet.
Tapio Parkkisen kirjoittama ja Tapio Rautavaaran elämästä kertova näytelmä on Kennonnokan kesäteatterin kaikkien aikojen menestys, vuosina 2007 ja 2008 se keräsi yli 20 000 katsojaa.
Mitä jos olisi tehty vaihteeksi näytelmä vaikka Mira Potkosesta?
Päätin kuitenkin mennä katsomaan jo senkin takia, että halusin nähdä kuinka Jari Välimäki pärjää nyt Rautavaaran roolissa. Vuonna 2007 hän oli salskea nuorimies, nyt jo, no, salskea ikämies.
Kitara kyllä pysynee kädessä, mutta kuinka siitä lähtee keihäs?
* *
Kyynisyys karisee kuitenkin jo ensiminuuteilla. Esityksen alku on ällistyttävä: rohkea, älykäs, taitava, nerokas. Katsojien vielä etsiessä viimeisiä vapaita paikkoja yleisön eteen astelee muina mummoina vähän eksyneen oloinen nainen. Hän kertoo karanneensa Vihnusjärven toisella puolella olevasta vanhainkodista ja tulee kertoneeksi nimensä.
Se on Eufrosyne.
Tästä jotkut katsojista jo arvaavat, kuka hän oikeasti on, mutta eipä paljasteta tässä. Säilyy yllätys tuleville katsojille.
Eufrosyneä esittävä Marja Sorjonen laulaa lupaa kysymättä En päivääkään vaihtaisi pois ja yleisö on myyty ja täysillä mukana jo ennen kuin kello on edes soittanut kolmesti esityksen alkamisen merkiksi.
Kaikki kiitos ja kunnia esityksen ohjanneelle ja uudelleen sovittaneelle Rami Saarijärvelle – mestarin työtä alusta loppuun.

Eufrosyne-mummo (Marja Sorjonen) opetti pikku-Tapiolle (Valtteri Kuikka) laulamisen alkeet.
* *
Tässä kohtaa on pakko kertoa pieni tarina Marja Sorjosesta. Haastattelin häntä reilut kymmenen vuotta sitten NTT:n 100-vuotishistoriikkiin. En kuitenkaan hänen rooleistaan näyttelijänä, vaan legendaarisena lipunmyyjänä…
Haastattelun lopuksi kysyin vähän vitsinä, milloin Marja Sorjonen nähdään näyttämöllä. Hän vastasi:
”On sitä minulle ehdotettu. Ja täytyy myöntää, että joku osa minusta haluaa sinne. Osaan vähän laulaakin, ei se ihan mahdoton ajatus ole.”
Vähän laulaakin! Herra varjele, Marja Sorjonen laulaa jumalaisesti.
Samaa voi sanoa pikku-Tapsaa esittävästä Valtteri Kuikasta. Jo hänen laulujensa takia kannattaa kiirehtiä Kennonnokkaan – esitys myy hyvin, mutta vielä on vapaita paikkoja lähes jokaiseen näytökseen. Ne jatkuvat elokuun 9. päivään asti.
* *
Kuullaan Kennonnokassa myös Sininen uni – siis Martti Haavion lastenruno, jonka nimi oli alun perin Laulu Nukkumatista.
Rautavaara on kertonut kuulleensa tyttärensä Marjan lukevan runoa ääneen koululäksynä ja ihastuneensa siihen – Marja on tämän kiistänyt, sillä hän oli levytyksen aikana vasta 6-vuotias.
Niin tai näin, Rautavaara soitti Haaviolle ja kysyi lupaa säveltää runo ja muuttaa sen nimeksi Sininen uni. ”Sen kun muutat”, Haavio vastasi.
Lasse Eerolan erinomaisessa kirjassa Tapsa Tapio Rautavaaran elämä Rautavaara kertoo, mitä sen jälkeen tapahtuu:
”Hakkasin sen Godzinskylle ja sanoin että tee se niin kuin omalle pojallesi – Godzinskyn poika oli silloin 3-vuotias. Ja hän teki sellaisen sovituksen, ettei parempaa löydy.”
Tätä ei näytelmässä kerrota, mikä vähän harmittaa, onhan näytelmän nimi sentään Sininen uni.
Martti Haaviota ja Tapio Rautavaaraa yhdistää sekin ihmeellinen seikka, että molempien äidit viettävät ikuisuuttaan Nokian maaperässä.
Anna Lydia aivan Tottijärven kirkon vieressä, Hilda yhdessä Eufrosynen kanssa kivenheiton päässä Nokian kirkosta.
Käykää morjestamassa.

Nokian Sinisessä unessa on mukana toistakymmentä lapsinäyttelijää.
* *
Entä kuinka helteessä pärjää ikämies Välimäki keihäänheittäjä Rautavaarana?
Vallan mainiosti. Välimäki on uskottava jopa nuorena alokkaana (!), ja ote pitää myös Lontoon olympiakisojen keihäsfinaalissa. Kohtaus on niin vaikuttava, että katsoja alkaa jo jännittää, tuleeko sieltä mitalia… Onneksi Yrjö Nikkasella on mukana pihkaa ja Oulunkylän Tähden mies saa keihäästä lujan otteen ja kiskaisee legendaariset lukemat 69,77.
Niin, Oulunkylän Tähti ja Työväen Urheiluliitto olivat Rautavaaralle erittäin tärkeitä, onneksi näytelmä nostaa tämän esiin. Monta muuta puolta jätetään kainosti kertomatta eli mikään rehellinen kuvaus Rautavaarasta Sininen uni ei suinkaan ole. Rautavaaran pimeitä puolia, alkoholismia, ounasteltua uskottomuutta tai ahneutta, ei edes vilauteta, traagisesta kuolemasta puhumattakaan.
Ehkä viisainta niin, kaikille jää esityksestä hyvä mieli, jopa Rautavaaran vaimolle Liisalle. Myös Liisan roolissa on sama näyttelijä kuin 17 vuotta sitten eli Milja Leppänen. Ihmeen kainosti ja raikkaasti nuoripari tälläkin kertaa rakastuu polkupyörän pumpun äärellä eikä siinä auta edes Hilda-äidin vastustelu.
Hilda Rautavaara oli monella tavalla mielenkiintoinen ja ristiriitainen nainen, ja Heli Pitkänen onnistuu mainiosti näyttämään äidinrakkauden monet kasvot – ettei vain Hilda olisi rakastunut ainokaiseensa vähän liiankin väkevästi, mustasukkaisesti, intiimisti?
* *
Esityksessä on mukana toistakymmentä ihan oikeaa lasta, mikä on melkoinen saavutus Nokian Työväen Teatterilta. Ja kaikki he näyttävät nauttivan koko sydämestään mukana olemisesta eli juoksemisesta, kivien viskomisesta, tanssimisesta, laulamisesta Kennonnokan tanhuvilla.
Tapio Huillan lavastus napsahtaa jälleen maastoon täydellisesti, puut ovat omilla paikoillaan aina yhtä luontevasti. Vanha Angliakin nytkähtää käyntiin joka kerta ensimmäisellä yrityksellä.
Matti Kuusela
Sininen uni
- Käsikirjoitus Tapio Parkkinen
- Sovitus Rami Saarijärvi ja Tapio Parkkinen
- Ohjaus Rami Saarijärvi
- Musiikin sovitus, laulujen harjoittaminen Aleksi Laukkonen
- Lavastussuunnittelu Tapio Huilla
- Puvustus Milja Leppänen
- Tarpeisto Esko Virta
- Kampaukset ja maskeeraus Milja Leppänen, Jannina Heiman, työryhmä
- Ääni-ja valosuunnittelu/tekniikan ajaminen Arje Mulari, Jaakko Pimperi
- Päärooleissa Jari Välimäki, Milja Leppänen, Heli Pitkänen, Valtteri Kuikka, Marja Sorjonen, Tuomas Mannila, Pihla Tapola, Emeliina Virtanen, Ilona Lehtinen.
Ensi-ilta Nokian Kesäteatterissa Kennonnokassa 27.6.2025. Esityksiä 9.8. asti. Esityskalenteriin tästä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kotiin ei päästy milloinkaan – arviossa Kansallisteatterin Muistopäivä
TEATTERI | Elli Salon Muistopäivä-näytelmä Kansallisteatterissa kertoo suomaisloikkarien loputtomasta matkasta Neuvostomaassa.
Ääntä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita – arviossa Maria Ylipään kabaree-esitys Poikkisahattu nainen
MUSIIKKITEATTERI | Maria Ylipään loistava lauluääni taipuu laulelmista hevirokkiin. Poikkisahattu nainen on kabaree naisen elämästä lasten, miehen ja koiran kanssa.
Elämän moniosaajat kimpussamme – arviossa Tukkateatterin kantaesitys Haittaako, jos kysyn?
TEATTERI | Tukkateatterin pikkujoulukabaree Haittaako, jos kysyn? on syntynyt näyttelijöiden omista kokemuksista.
Waltteri Torikan baritoni soi kaikki tunteet rintamien välissä – arviossa Ihminen parhaan kykynsä mukaan
OOPPERA | Joel Järventaustan ja Tommi Kinnusen pienoisooppera päästää kokemaan sotilaan kauhun ja kaipuun. Turun Saaristo-ooppera vieraili Kansallisoopperan Alminsalissa.




