Pasi Repo ja Henna Valkeamäki. Kuva: Janne Kulosaari

Heikossa rahatilanteessa oleva nainen tahtoo mammonaa, tyylikkäitä vaatteita ja aseman. Miehelle riittävät naisen kaunis ulkonäkö ja reippaat iltapäivähömpsyt. Rakkaudesta puhutaan vähän. Jos tunteita ylipäätään on, ne vaihtavat kohdetta salamannopeasti. Ainoa pysyvä rakkaudenkohde näkyy peilissä.

Näin oman aikansa feministi Maria Jotuni roimi avioliittoa ja rahanahneutta 100 vuotta sitten julkaistussa Tohvelisankarin rouvassa. Syntyi säälimätön farssi, jota aikalaiset kavahtivat, mutta joka nousi suosioon 1960-luvulla. Sen jälkeen se on pysynyt siellä sitkeästi.

Jotunin tekstissä avioliitto on todellakin naimakauppa. Jokaisella ihmisellä on ”markkina-arvo”, joka muodostuu omaisuudesta, iästä, ulkonäöstä tai vaikkapa siitä, että osaa olla kodinhengetär. Kun ihmissuhteet eivät perustu syviin tunteisiin, vaan hyötyyn, uutta kumppania on helppoa etsiä lennossa.

* *

Valkeakosken kaupunginteatterin 2,5-tuntinen versio sivakoi ihan onnistuneesti maaliin, kiitos säpäkän ohjaustyön ja täysillä heittäytyvien näyttelijöiden. Etenkin kokeneimmat harrastajanäyttelijät ovat taidoiltaan sitä luokkaa, että ottavat haltuun tämänkin mammutin.

Jos jotakin olisi toivonut, niin näytelmän huomattavasti rohkempaa sovittamista lähemmäs nykyaikaa. Nyt musiikki ja puvustus tuovat kyllä tuulahduksia 1950- ja 1960-luvusta, mutta siihen se oikeastaan jääkin. Oltaisiin koohotettu suoraan vaikka tähän aikaan ja tarjoiltu ihmiselon houkkamaisuutta 2000-luvulla kuorrutettuna.

Hulvattomampi sovittaminen olisi pitänyt jännitteen paremmin yllä toisella puoliajalla, jossa tarinan farssipiirteet yltyvät. Herrasväen ja palvelusväen yhteiset kännibileet, joissa juhlitaan niin oletettua kuolemaa, eroa kuin uutta parinmuodostusta, on vaativa farssikeitto. Sitä olisi kannattanut maustaa oikein kunnolla.

Emännöitsijä Riikka (Marika Järvinen) yrittää luotsata poikansa Matin (Santeri Töyry) elämää, vaikka se onkin raastavaa, sillä pojan isä on julkinen salaisuus. Kuva: Janne Kulosaari

* *

Tohvelisankarin rouva on Sanna Ristaniemen ensimmäinen ohjaus Valkeakosken kaupunginteatteriin ja sovituksen maltillisuudesta huolimatta debyytti on varsin hyvä. Varsinkin ensimmäinen puoliaika eteni rytmikkäästi ja luistavasti. Myös henkilöohjaus on todella onnistunutta.

Alati mieltään muuttavaa, rahanhimoista drama queen Juuliaa näyttelevä Henna Valkeamäki, joukon ainoa ammattinäyttelijä, on pääroolissaan ihan täydellinen. Hän on sitä kehonkieltään myöten ja näyttää parhaiten nappaavan farssin liiottelevista elkeistä kiinni. Henna Valkeamäen Juulia pyörittää koko show’ta ilmestyessään lavalle ja niinhän sen pitää mennäkin.

Virasta erotettua metsäherra Aadolfia esittävä konkari Pasi Repo alkaa olla sellainen kaupunginteatterin luottomies, että häneltä hoituu rooli kuin rooli. Repo on roolissaan lutuinen tohvelisankari, jonka tekemisestä huokuu rauhallinen varmuus. Myös Repo taitaa mainiosti kehonkielen vaikeaa humalassa toikkarointia myöten.

Aadolfin entisen rakastetun roolissa, emännöitsijä Riikkaa näyttelevä Marika Järvinen tuo hahmoon uskottavaa leijonaäitiä, joka yrittää järjestää salatulle pojalleen hyvää tulevaisuutta hankalasta tilanteesta riippumatta. Rakkaudessa pettynyt Riikka kaivaa suloisesti esiin myös vanhaa hellyyttä Aadolfia kohtaan.

Konstaapeli Mölsää ja tilanomistaja Justusta kaksoisroolissa näyttelevä Mauri Järvinen tekee Mölsänä yhden parhaimmista rooleistaan, niin vapautunutta ja irrottelevaa hänen näyttelemisensä on. Näin näitä farsseja näytellään, otetaan kaikki irti joka ikisestä hölmöilystä, joka rooliin on kirjoitettu.

Myös näytelmän muissa rooleissa soljahdetaan mukavasti farssimaisen komedian kiihkeään vauhtiin. Jälki on ilahduttavan tasaista, vaikka mukana on myös kokemattomampia harrastajia.

* *

Valkeakosken kaupunginteatteri on ollut vuosikymmenestä toiseen erittäin kunnianhimoinen ammattilaisjohtoinen harrastajateatteri. Niinpä pieneen kaupunkiin on kertynyt ja kertyy teatterialan osaamista kuin siellä toimisi oma teatteritaiteen ammattiopisto.

Tämänkin esityksen onnistumisessa on osuutta koko näytelmän työryhmällä lavastusta, koreografioita, puvustusta, tarpeistoa, kampauksia, valoja ja ääniä myöten.

Heli Mustonen

Tohvelisankarin rouva

• Alkuperäinen käsikirjoitus Maria Jotuni
• Ohjaus ja sovitus Sanna Ristaniemi
• Lavastus- ja äänisuunnittelu Veli-Pekka Ristaniemi
• Lavastuksen toteutus Heino Pekkarinen, Veli-Pekka Ristaniemi
• Valosuunnittelu ja -rakennus Markku Tuomala
• Pukusuunnittelu ja pukujen valmistus Sanni Tamminen
• Koreografiat Henna Valkeamäki
• Rooleissa Henna Valkeamäki, Pasi Repo, Aino Granström, Kaisa Halme, Jori Huovinen, Anton Hård, Marika Järvinen, Mauri Järvinen, Ronja Käyhkö, Santeri Töyry

Ensi-ilta Valkeakosken kaupunginteatterissa 17.2.2024. Esityksiä 14.4. asti. Esityskalenteriin tästä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua