Jaakko Wuolijoki sijaisopettajana. Kuva: Kari Sunnari

Voiko tämä olla näin hyvä.

Kyllä voi. Vuoden uurastus on takana. Koulusta on kiirehditty suoraan harjoituksiin, eväät repussa opettelemaan uutta ja harjoittelemaan samoja liikkeitä toistamiseen.

Oma instrumentti on viritetty, sormet notkistettu, ansatsi puristettu kohdilleen, rumpukapulalle löytynyt karusellipyörähdys.

Koulupuku sovitettu ja pienennetty, ratkottu ja ommeltu kasvunvaraan, asemat etsitty ja painettu takaraivoon, valot suunnattu ja löydetty.

Voitettu väsymys, epätoivo ja epäusko. Uskottu ja toivottu ja kasvettu viisi senttiä.

Hei, ajatelkaa. Nämä jatkuvassa muutoksessa olevat lapset ja varhaisnuoret tekivät sen. Heistä kuoriutui tähtiä!

Kehon panssarit murtuivat ja Tampereen Työväen Teatterin Suuri näyttämö pursuaa sellaista energiaa, iloa ja taitoa, että vanhakin nyt nuortuu.

On aika antaa kaikki kunnia näille nuorille, heidän pedagogisesti mestarillisille ohjaajilleen ja TTT:lle, joka taas kerran tarttui mahdottomalta tuntuvaan haasteeseen.

He, School of Rock -musikaalin tähdet ovat vasta 8–13-vuotiaita.

Ohjaaja Samuel Harjanne, joka taikoi jo Billy Elliotin ja Matildan samalle lavalle, sanoo nappiin käsiohjelmassa suomalaisen taidekasvatuksen merkityksestä.

Se ei vain johdata lasta taiteen vaativaan ja taitoja harjaannuttavaan maailmaan, se antaa myös suojan ja tuen omaan kasvuun.

Kun maailma kaatuu mörköineen päälle viimeistään murrosiässä, taito- ja taideaineet tukevat kasvua ja minää.

Ei apu löydy patjasta, jonne tekisi mieli jäädä köllöttämään, kun koulussa kiusataan. Avun pitää löytyä omasta vahvuudesta, uskosta omaan itseen.

Ben Rossi kepittää koulun bändissä. Alma Järvensivu sparraa luokkakaverina ja managerina. Kuva: Kari Sunnari

* *

Kaiken tämän School of Rock -musikaali sanoittaa ja laulaa ilmoille suurenmoisesti.

Kiusatut, vanhempien kunnianhimon tai välinpitämättömyyden vangeiksi jääneet lapset löytävät paikkansa hassun opettajansijaisen avulla.

Jaakko Wuolijoki on illan kuningas. Tämä Rantabaari-sarjasta tuttu näyttelijä tekee nyt täyden avauksen isolle areenalle ja komeasti, joka lajissa.

Rockmuusikkous, akrobatia, baletti, tenorin ääniala, itämaiset taitolajit, huh, kaikkea tässä vaaditaankin ja kaikkeen Wuolijoella on hyvä pohja.

Ensiastumalta näyttämölle on selvää, mikä lapsia tulee liikuttamaan.

Tämä hassu opekokelas tietenkin, joka pistää kurinpidon uusiksi ja lukujärjestyksen rullalle.

Nyt käydään rockin historia, käytäntö ja soittimet lyhyellä kaavalla, mutta turboahtaen läpi. Coverit kehiin, c’mon. Opetelkaa Legendat ennemmin kuin Taylor Swiftin vaatekaappi.

Ja lapset vaihtavat marimban rumpusettiin, pianon Rolandiin ja kitaran sähkökeppiin.

Syntyy lauluryhmä, managerit ja tanssisuora.

Pian ollaan valmiita Battle of Bands -kisaan.

* *

Käsikirjoitus ehkä vähän huojuu sekoitellessaan mukaan kaikenlaista vähän alatyylistäkin Dewey-Schneebly-päähahmon suuhun ja tekemisiin.

Koulussa, mutta varsinkin netissä, lapset kohtaavat kuitenkin tuhdimpaa tavaraa monenteen potenssiin.

Lasten hyväksikäyttö on totta, koulun päätöspäivänä teini surmataan, pedofiilirinkejä paljastuu tuon tuosta.

Mutta kaikelta tältäkin lapsella on vahvemmat aseet puolustautua, jos hän pystyy keskittymään omaan kehittävään harrastukseensa ja edistyy.

Paras palkinto ja kannuste on oma voimaantuminen, jokaisella ikäkaudella.

* *

Tippa silmässä seurasin näiden keskenään kovin erilaisten nuorten taitoja.

Hei käyttävät nupullaan olevaa persoonaansa kukin suurenmoisella tavalla.

Ja kun soitin soi ja laulu kajahtaa, olen aivan myyty. Miten ihmeessä nämä pystyvät hetkessä vaihtamaan Taikahuilun kuvioista rockin tiluliihin ja massaan?

Kas se harjoittelu. Toistoa toistin perään ja olet mestari.

Harjanne on tiennyt ammattimuusikkona tämän ja tehnyt sen kirkkaasti selväksi lapsille.

Esitys toimii paitsi sinällään upeana taidonnäytteenä ja täysipainoisena musiikkiteatterina, mutta se on myös esimerkki ja vertaiskokemus niille tuhansille nuorille, jotka esityksen saavat toivottavasti nähdä.

Tämä on tärkeintä. Jos lavalla olijat pystyvät ylittämään itsensä, miksen minäkin.

Tätä uskoa ei Suomen tämänhetkinen, kovin lähinäköinen hallitus pysty hahmottamaan.

Mikä supistetaan nyt työväen- ja kansalaisopistojen taideaineiden ja teatteriryhmien toimintaedellytyksistä, lisää yhä kuormaa jo nyt äärirajoilla toimiviin mielenterveyspalveluihin.

Suomalaisesta koulusta on kuulunut hätähuuto jo pitkään. Joka neljäs yläasteikäinen on jonkinlaisen tuen tarpeessa.

Anne-Mari Alaspää koulun rehtorina takoo oppia perinteiden mukaan. Kuva: Kari Sunnari

* *

Mutta itse esitykseen. Koko esitys on niin hyvin harjoiteltu, ettei se vuoda mistään. Se menee ja lujaa.

Livesoitto sujuu lapsilta kuin unelma ja kappaleet myös hauskuttavat.

Ja nämä isommat, he jäävät väistämättä näissä kuvioissa statisteiksi.

No ei nyt sentään.

Anne-Mari Alaspää koulun rehtorina pitää pakkaa kasassa, kunnes joutuu tunnustamaan piilevän tulivuorensa. Hän, sisimmässään muusikko, on aivan myyty sijaisopen yrittessä suitsuttaa intoaan nuutuneeseen opettajainhuoneeseen.

Alaspää on huipputekijä laulajana, ison lavan äänellinen supervoima. Tätä lisää!

Juha-Matti Koskelan tyylisiirto paperiliittimen mitättömästä, rockin unohtaneesta virkamiehestä takaisin kehiin on hurmaava mustavalkoista hevariasua myöten.

* *

Vuoden harjoittelu on takana. Vuoden esityskausi edessä? Toivottavasti.

Lapset ovat näyttäneet voimansa ja se on tärkeintä.

Anne Välinoro

Tarinan arvoinen Suomi – kantaesityskierros kotimaan katsomoihin

Tässä juttusarjassa kulttuuritoimittaja-ohjaaja Anne Välinoro kertoo Kulttuuritoimituksen lukijoille maamme teattereiden kotimaisista uusista näytelmistä ja niiden tekijöistä. Välinoro seuraa Suomen teatterielämää seuraavat seitsemän kuukautta Suomen Kulttuurirahaston työskentelyapurahalla. Lue kaikki juttusarjan artikkelit täältä.

School of Rock

• Musiikki Andrew Lloyd Webber
• Lyriikat Glenn Slater
• Käsikirjoitus Julian Fellowes
• Suomennos Hanna Kaila
• Ohjaus Samuel Harjanne
• Koreografia Jari Saarelainen
• Kapellimestarit Tony Sikström / Kalle Ruusukallio
• Lavastussuunnittelija Peter Ahlqvist
• Pukusuunnittelija Pirjo Liiri-Majava
• Valosuunnittelija Eero Auvinen
• Äänisuunnittelija Kalle Nytorp
• Tuottaja Heidi Kollanus
• Apulaistuottaja Elise Richt
• Näyttelijät Jaakko Wuolijoki, Anne-Mari Alaspää, Juha-Matti Koskela, Pihla Pohjolainen, Lucas Aidoo, Aada Dahlgren, Venla Dahlgren, Eliel Gelard, Jerry Holm, Alma Järvensivu, Miitu Järvinen, Kasper Kankaansivu, Miisa Kivimäki, Eino Kleemola, Viola Käki, Vuokko Leinonen, Tristan Lumi, Eero Maunu, Villa Murtagh, Ukko Nieminen, Ilmari Oinonen, Konsta Okkonen, Aliyah Orgohry, Matias Penttilä, Iiris Riekki, Ben Rossi, Aleksi Saari, Eevi Salo, Wilbert Savolainen, Venla Takamäki, Chris Bewsher, Jori Kansa, Saska Pulkkinen, Lauri Ketonen, Jyrki Mänttäri, Ville Saarenketo, Miko Helppi, Esme Kaislakari, Kristiina Hakovirta, Maija Rissanen, Petra Ahola, Roope Myllyselkä, Julius Martikainen, Henri Sarajärvi, Sarah Nedergård, Soile Ojala

Suomen kantaesitys Tampereen Työväen Teatterin Suurella näyttämöllä 5.9.2024. Esityksiä 28.12. asti. Esityskalenteriin tästä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua