Iiro Iivonen ja Mikko Vartiainen. Kuva: Roope Kojo
TEATTERI | Improvisaatioesityksistään tunnetun lappeenrantalaisen Vastarannan Teatterin omaa tuotantoa oleva esitys palauttaa mieleen vanhat kunnon Canterburyn tarinat.
”Vastarannan Teatteri antaa omintakeisen vastauksensa kysymykseen siitä, missä kaupungin sydän on.”
Lappeenrantalainen Uus Hoi Sie -galleria, entinen tomuinen luola, muuntuu yllättäen huoneteatteriksi, kun kuusi näyttelijää, pianisti ja viulisti tuovat kesäteatterikappaleen kaupunkikeskustan jäisten sisäpihojen uumeniin. Rest in Peace Rötkö on vuonna 2015 perustetun ja aiemmin lähinnä improvisaatioesityksistään tunnetun Vastarannan Teatterin omaa tuotantoa. Ryhmä ei nosta joukostaan vain yhtä käsikirjoittajaa tai ohjaajaa, ja sen toimintatapaa on taustakeskusteluissa muutenkin luonnehdittu suureksi yhteisharjoitukseksi.
Rest in Peace Rötkö on siis harjoitus sille, mitä yhdessä tekemällä voi saada aikaan. Ryhmän katsannossa tällä yksinkertaisella reseptillä kaikkein tympeimmästäkin annoksesta elämää syntyy jotain enemmän kuin pelkkä nakki. Vastarannan Teatterin näytelmän aiheen ja teeman voisi kiteyttää esimerkiksi näin: se kertoo rakkaudesta sitä sateenkaarta kohtaan, joka päättyy nakkikioskille, tai oikeastaan…
* *
Kaikki alkaa hautajaiskohtauksesta. Jotta elämässä säilyisi edes pieni mielekkyyden häivä, soisi menetyksen hetkelläkin tarpeeksi monen asian säilyvän ennallaan. Näin ei tarinan ystävyksille kuitenkaan näytä käyvän: kun hyvästijätön myötä alta lähtee kantapaikka, meinaa tyhjäksi jäädä myös se käteen sopivin kohtaamispaikka, kaljalasi.
Rest in Peace Rötkö palauttaa mieleen vanhat kunnon Canterburyn tarinat. Jo keskiajalla tiedettiin, että joukolla on mukavampaa: Istua ravintolassa, jossa isäntä tarjoilee useita pikareita asiakkailleen, ja miellyttäväksi ajankuluksi kerrotaan tarinoita. Parhaan tarinan kertojalle pidetään lopuksi juhlat – niin myös tässä näytelmässä, jossa ikuisen elämän muuttopoika Pekka ”Peksi” Hiltusen (Iiro Iivonen) sanat otetaan sopivassa kohtaa talteen tulevienkin sukupolvien lukea.
Tarinassa surullisen hahmon ritari, liikemies Leo ”Leksa” Issakaisen (Simo Vartiainen), sekä Muuttopoika Oy:n Pekka Hiltusen ja Jukka Kettusen (Mikko Vartiainen) opeteltua jääräpäisyyttä loiventaa nakkikioskinpitäjä Laaksosen (Samuli Nihtilä) nuoruudentoiveikas hahmo. Entinen koulukiusaaja Jarkko Hoikkanen (Antti Joronen) puolestaan juonittelee business kainalossaan kuin vain vanha koulukiusaaja osaa; erityisesti tästä joutuvat kärsimään Leksa sekä Ravintola Kielonkukan hienonhieno ja herkkä isäntä (Roope Kojo).
Kamppailu Hoikkasen, yhteisen vihollisen, nujertamiseksi yhdistää joukon, mutta ihan viimeistään sen tekee nurkan takaa näyttämölle taiottu kerrassaan uskomaton ajoväline! Kun tätä omalta laidaltaan hyvin kaunista satua vielä säestävät viulu (Matias Kontula) ja piano (Ismo Monola), on vastarantalaisilla repussaan jo muutakin kuin piimää. Lisäksi joukko laulaa ihanasti – Mikko Vartiaisen laulussa soi hetkittäin Badding.
Ja mihin sitten Rest in Peace Rötkö -näytelmän vaellus suuntautuu, jos Canterburyn tarinat kehystettiin pyhiinvaelluksella? Ollaanko nyt matkalla elämän hyviin asioihin? Ystävyyteen, kenties? Ainakin Vastarannan Teatteri antaa omintakeisen vastauksensa kysymykseen siitä, missä kaupungin sydän on. Se löytyy erään jäisen kaupunkipihan uumenista, talvisesta huoneteatterista, jonne on kokoontunut joukko ihmisiä, ”jotka runoilijan tavoin ovat lähdössä pyhiinvaellusmatkalle Canterburyyn…”
Yhdessä olo ja tekeminen, ehkäpä vaellus silloin tällöin – siinä kaikki lopulta on.
* *
Vastarannan Teatteri nimittää itseään nuorisoteatteriksi. Tällä näytelmällään ryhmä haastaa itsensä. Millaisia muotoja teatteriryhmän päämäärätietoinen harjoittelu vielä saa aikaan? Vastarannan Teatterilla on ketsuppibudjetista huolimatta – tai ehkä juuri sen tähden – nykytermein muotoiltuna hallussaan niin sanotusti mieletön resurssi.
Rest in Peace Rötkö viihdyttää, lämmittää ja lohduttaa. Se on kuin taskunpohjalta löytyvä markan kolikko. Myötätuntoista teatteria.
Petra Lukkari
* *
Rest in Peace Rötkö
- Ideointi: työrymä
- Käsikirjoitus: Roope Kojo/Antti Joronen/Mikko Vartiainen
- Ohjaus: Antti Joronen/Roope Kojo
- Puvustus ja tarpeisto: työryhmä
- Lavastus: Simo Vartiainen/työryhmä
- Äänet ja valot: työryhmä
- Juliste ja kuvat: Roope Kojo
- Rooleissa: Iiro Iivonen, Antti Joronen, Roope Kojo, Samuli Nihtilä, Mikko Vartiainen ja Simo Vartiainen feat. Jope
- Lavamuusikot: Matias Kontula ja Ismo Monola
Ensi-ilta 12.2.2023 Uus Hoi Sie-galleriassa, jossa seuraavat näytökset 1.–2.4. Lisänäytöksistä tietoa myöhemmin. Lisätietoa täältä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Näyttelijät pitävät interaktiivisen murhamysteerin pinnalla – arviossa Tampereen Teatterin Hiuskarvan varassa
TEATTERI | Tuulensuun Palatsin interaktiivisen murhamysteerin tapahtumapaikkana on parturikampaamo. Kesken arkisen aherruksen yläkerrassa tapahtuu henkirikos.
Näyttävä tulkinta vanhasta komediasta – arviossa Nokian työväenteatterin Herrat ovat herkkäuskoisia
TEATTERI | Serpin komedia vuodelta 1937 on visuaalisesti upeasti toteutettu, muttei ainakaan vielä nouse oikein lentoon.
Vie sie, mie vikisen vai reilusti synnytystalkoot – arviossa SuomiFilmin salaiset kansiot
TEATTERI | Entä jos Tuntemattoman Koskela olisikin synnyttävä nainen urakoimassa uutta tykinruokaa?
Porilainen Rakastajat-teatteri on sovittanut Rosa Liksomin Everstinnasta vahvan ja omaäänisen monologin
TEATTERI | Rosa Liksomin tekstistä on sovitettu porilaisteatterissa omaääninen monologi, joka pitää vakuuttavalla näyttelyllä otteessaan kaksi tuntia.
