Kuva: Cata Portin

Perhe ja suku ovat ikuisuusaiheita näytelmäkirjallisuudessa. Perheenjäsenten välisten suhteiden kuvaukset tarjoavat mahdollisuuden katsoa ihmisyyden ytimeen, kuvata tunneilmastoa ja nähdä sekä hyviä että huonoja puolia perheen dynamiikassa.

Kirsi Porkan ja Marina Meinanderin kirjoittama ja ohjaama Juhlat – ja elämä siinä sivussa lähestyy perheen ja suvun tarinaa komedian keinoin. Juhlat on hyvä ja käytetty tapa saattaa perheenjäsenet yhteen. Niiden varaan Kansallisteatterin näytelmä rakentuukin. Juhlat järjestetään pariskunnan 30-vuotisen avioliiton kunniaksi. Myös vappu ja syntymäpäivät ovat syitä järjestää kunnon pirskeet.

Juhliin valmistautuminen on täynnä odotusta ja ilmassa kihelmöivää jännitystä. Lopputulos on kuitenkin päinvastainen.  Unelmat lämpöisestä yhdessäolosta särkyvät. Tunnesiteiden lujittumisen sijasta seuraa eripuraa ja katkeruutta.

* *

Tarina alkaa naamiaisjuhlista. Sari Puumalainen esittää viisikymppistä rakennusinsinööriä, joka järjestää komeat naamiaiset Valheita ja viettelyksiä -elokuvan innoittamana. Syytä yllätysjuhlaan on, että avioliitto Timo Tuomisen esittämän 57-vuotiaan myynti-insinöörin kanssa on kestänyt kolmekymmentä vuotta.

Rouva kutsuu kolmea sukupolvea edustavat sukulaisensa ja läheisen ystävättärensä hulppeaan hotelliin. Vieraat pukeutuvat rokokootyylisiin naamiaisasuihin vannehameineen ja peruukkeineen. Leikkisyys kääntyy kuitenkin riitelyksi.  

Tunnelma ei parane rokokoojuhlia seuraavissa vappubileissä eikä Minka Kuustosen esittämän tyttären kunniaksi järjestetyissä kolmekymppisjuhlissa.

Käsikirjoittajat ovat ympänneet kolmien juhlien ympärille valtavan määrän ajatusten aihioita ja teemoja, joita sinkoilee ilmaan, mutta joita ei kehitetä eteenpäin. Mitä ovatkaan tunteet? Ne tulevat ja menevät ja virtaavat eteenpäin. Lukiolaisia ei kiinnosta koulunkäynti, kun kännykkä on mukavampi seuralainen. Kolmekymppinen ei välitä muusta kuin työstä ja oravanpyörässä juoksemisesta. Nykyaika mahdollistaa sen, että viisikymppinen tulee noin vain raskaaksi ja on valmis luovuttamaan vauvan eteenpäin. Deittipalvelusta löytyy äkkiä seuralainen, kun aviomies ihastuu nuoruudenheilaansa. Sateenkaariteema loistaa rantalaukun väreissä. Ihmissuhdekortteja selaamalla pyritään löytämään syvällisiä vastauksia: mihin ihastuit kumppanissasi?

Lähtökohtana on kepeys, mutta monien aiheiden sivuaminen muuttuu pinnallisuudeksi, kun niitä lennätetään kiireellä eteenpäin. Ensimmäinen puoliaika kirvoittaa yleisössä naurunhörähdyksiä. Nähdessäni esityksen viime perjantaina, katsomossa oli paljon pikkujoulua juhlivia seurueita, joille näytelmä tarjosi paljon naurun aihetta.

Jälkimmäisellä puoliajalla sävyt synkkenevät. Sari Puumalaisen perheenäiti nostaa syyttelyn ja marttyyrina olemisen huippuunsa. Oma ja muidenkin epäonnistuminen on hänen syytään.

* *

Näytelmän loppupuolella tapahtuu vahvoja ylilyöntejä, mikä lienee käsikirjoittajien tarkoituskin. Komedia muuttuu farssiksi, joka tuntuu joissakin kohtaa lähes kiusalliselta katsottavalta. Jos näyttämöllä vilahtaa ase, sitä myös käytetään, kuuluu vanha dramaturginen oppi. Mökkikin leimahtaa liekkeihin. Sitä ennen on hieno kohtaus, kun myrsky valtaa mökkimaiseman ja sade riepottelee tunteitaan purkavia mökkiläisiä.

Näyttelijöiden työskentely on tasavahvaa. Painokkaimmin esiin nousee Leena Uotilan isoäiti ja omaishoitaja, joka ainakin toisinaan tuo mukaan järjen ääntä sukulaisten toilailuihin. Osaa hänkin ampua kummallisia lauseita, kuten että liian pitkä imettäminen sotkee lapsen myöhemmän elämän.

Esityksen visuaalinen ilme on upea. Katri Renton lavastus ja Pyry Hyttisen videosuunnittelu loihtivat näyttämölle monikerroksisia kuvamaisemia, joissa katsojan eteen levitetään milloin romanttinen hotelli kukkatapetteineen, milloin tulimerenä palava mökki. Visuaalinen kuvasto tuottaa hienon elämyksen, vaikka näytelmän sisältö on epätasainen.

Sirpa Pääkkönen

Juhlat – ja elämä siinä sivussa

• Ohjaus ja käsikirjoitus: Kirsi Porkka & Marina Meinander
• Musiikki: Riikka Talvitie
• Lavastussuunnitelu: Katri Rentto
• Pukusuunnittelu: Saija Siekkinen
• Koreografia: Johanna Elovaara
• Valosuunnittelu: Ville Toikka
• Videosuunnittelu: Pyry Hyttinen
• Äänisuunnittelu: Esa Mattila
• Rooleissa: Sari Puumalainen, Timo Tuominen, Minka Kuustonen, Juhana Hurme, Leena Uotila, Heikki Nousiainen, Katariina Kaitue, Maria Kuusiluoma, Juha Varis ja Emma Pälsynaho.

Kantaesitys Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä 23.11.2023. Esityksiä 11.5.2024 asti. Esityskalenteriin tästä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua