Kuva: Mikki Kunttu

Kasvaako sydämessäni pahuuden siemen

Sodat eivät lopu sotimalla, eikä koston kierre katkea ilman halua rauhaan.

Tampereen Työväen Teatterin ja Tero Saarinen Companyn yhteistyö, pelottavan ajankohtainen Macbeth kysyy kasvaako meidän jokaisen sisällä pahuuden siemen.

Yksi syy siihen, että Shakespearen teoksista tehdään jatkuvasti uusia esityksiä ja tulkintoja, liittyy tekstien ajattomuuteen. Otso Kauton ja Tero Saarisen edellinen yhteistyö oli rockmusikaali Hamlet, joka nähtiin TTT:n Suurella näyttämöllä syksyllä 2020.

1600-luvun alussa kirjoitettu Macbeth kuuluu englantilaisen William Shakespearen (1564–1616) suuriin tragedioihin, joka perustuu Skotlannin todellisen kuninkaan vaiheisiin. Näytelmä ei ole yksi yhteen historian tapahtumien kanssa, vaan siinä käsitellään vallanhimoa ja poliittista juonittelua yleisemmällä tasolla. 

Shakespearen ikiklassikko liukuu katsojan sieluun kuin varkain. Esityksen loppumaton liike kuvaa vallanhimon ja koston kierteen ikuista jatkumoa.

Macbeth nostaa mielen päälle monia kysymyksiä. Mistä kasvaa se halu valtaan ja toisen alistamiseen? Mikä riivaa ihmistä vuosisadasta toiseen? Loiko jumala meidät pahaksi? Eikö se pitänyt mennä niin että omaksi kuvaksi? Silloinhan jumala olisi paha?

Mielenkiintoinen yksityiskohta on Macbeth-näytelmän alussa oleva noitien loitsu. Väitetyn kirouksen vuoksi monet britit varovat edelleen sanomasta näytelmän nimeä ääneen, heille se on The Scottish Play, skottilainen näytelmä.

Uuden suomennoksen Macbethiin tehnyt Michael Baran pohtii käsiohjelmassaan näytelmän tematiikkaa.

”Olemme naiivisti kuvitelleet, että olisimme päässeet pois Macbethin kuvaamasta maailmasta. Nyt me huomaamme elävämme edelleen ajassa, jossa vallanhimoiset diktaattorit murhaavat kylmäverisesti poliittiset vastustajansa, ja sen annetaan tapahtua. Kyse ei ole Antiikin Roomasta tai menneiden aikojen Englannista, vaan omasta ajastamme ja naapuristamme. Sitä on mahdotonta käsittää.”

Kuva: Mikki Kunttu

* *

Moraalinen rappio, siihenkö maailmamme tuhoutuu

Macbeth on valitettavan ajankohtainen. Katsoessamme Shakespearen kirjoittamaa näytelmää emme pysty ohittamaan nykyhetkeä; Venäjän hyökkäystä Ukrainaan tai Israelin ja Gazan konfliktia. Ne jatkuvat taukoamatta, vaikka me istumme turvallisesti teatterissa.

Macbethin esitys nostaa eteemme ikiaikaisen vallanhimon mukanaan tuoman sodan ja alistamisen halun.

Esityksen alkaessa katsoja yrittää selvittää kuka on Macbeth, kuka on Duncan tai se ja tämä, kunnes tajuaa, ettei sillä ole väliä. Tanssijat ja näyttelijät esittävät kollektiivisesti Macbethin tarinaa, ja kuka tahansa voi olla kuka tahansa. Näyttämöllä on yhteisö, joka marssii ja kaatuu samaan tahtiin, yhdessä.

Kuva: Mikki Kunttu

”Jos haluat olla kuningas – ja sitä sinä haluat – sinun on tehtävä jotain sellaista, mitä et haluaisi, mitä pelkäät, minkä toivot voivasi jättää tekemättä.”

* *

Valomaisemia ja varjojen maa

Punaiset pistot ja valkoisena valokeitaina katosta satava Birnamin metsä, heijastuvat kuvat.

Nykyteatterissa puhutaan usein monitaiteisuudesta ja taiteen lajien sekoittumisesta. Macbethissä se toteutuu kauneimmillaan: nykytanssia, sirkusta, valotaidetta, videoita, musiikkia. Ja kaikkea niin taidokkaasti, ettei katsoja edes huomaa miten eri osa-alueet limittyvät kohtauksissa lomittain ilman saumoja.

Jonglööri Emil Dahlin taikarenkaat ovat huikea osa esityksen visuaalista ilmettä. Ne kannattelevat koko tarinaa ja muuntuvat kruunuiksi, jolla nostetaan vallan huipulle tai raahataan vihollinen kuolemankitaan.

Mikki Kuntun valo-, video- ja lavastussuunnittelu, Samu-Jussi Kosken pukusuunnittelu sekä Marko Nybergin musiikki- ja äänisuunnittelu ovat olennainen osa Macbethin maailmaa ja maisemaa.

Puvustuksen neutraali mustavalkoisuus antaa lisätilaa liikkeelle ja ajatukselle ja korostaa kollektiivista syyllisyyttä. Se muuttuu esteeksi, haarniskaksi, piiloksi. Haarniskan sisältä hyökyy vallanhimon ihmismeri. 

Musiikkikaan ei päästä meitä pahasta eikä auta meitä pakenemaan vaan alleviivaa meidät kiinni penkkiin. Me olemme juuttuneet pahuuden paulaan.

Kuva: Mikki Kunttu

”Tuleeko näistä käsistä enää koskaan tahrattomia? – – Kädessäni haisee vieläkin veri. Tule, tule, tule, tule, ojenna kätesi; tehtyä ei saa tekemättömäksi.”

* *

Hämmentävää miten vähillä sanoilla selviämme

Olen monesti pohtinut sitä, pitäisikö katsojan tietää tarina entuudestaan? Miten paljon hän saa, jos tulee sokkona. Itsestä tuntui, että pääsin paremmin Macbethin maailmaan, kun tiesin käänteet ennakkoon.

Lyhyt juoni: Macbeth on tarina vallan turmelevasta vaikutuksesta. Nuori Macbeth ja kenraali Banquo kohtaavat kolme noitaa, jotka ennustavat, että Macbethistä tulee seuraava kuningas ja Banquon jälkeläisistä kuninkaita.

Lady Macbethin yllyttämänä Macbeth surmaa nykyisen Skotlannin kuninkaan Duncanin ja saa vallan. Myöhemmin noidat kehottavat Macbethia varomaan Macduffia ja ennustavat, ettei kukaan naisesta syntynyt pysty vahingoittamaan Macbethia. Hän on turvassa, kunnes suuri Birnamin metsä liikkuu.

* *

Onko kohtaloa olemassa? Onko ennustus kuulijan vastuulla? Alkaako Macbeth toteuttaa ennustusta itse?

Kollektiivinen yhteisöllisyys nostaa tunteen siitä, että näyttämöllä voi olla myös kuka tahansa meistä katsojista. Me pääsemme helpolla, koska me voimme vain katsoa sotaa, koska emme ole siinä sisällä.

Esityksen jälkeen tulee tunne, että myös me katsojat olemme yhteisvastuussa tästä tilanteesta. Vaikka katsomme fiktiota.

Faktat, jotka joudumme kohtaamaan joka ainoassa uutislähetyksessä, tunkevat uniimme. Emme pääse sotaa pakoon vaikka sulkisimme silmämme, tukkisimme korvamme.

Maarit Saarelainen

Macbeth

• Koreografia ja ohjaus Tero Saarinen
• Näyttelijäntyön ohjaus Otso Kautto
• Suomennos ja sovitus Michael Baran 
• Valo-, video- ja lavastussuunnittelu Mikki Kunttu
• Pukusuunnittelu Samu-Jussi Koski
• Musiikki ja äänisuunnittelu Marko Nyberg
• Koreografin assistentti Satu Halttunen, Henrikki Heikkilä, Natasha Lommi
• Tuotanto Tero Saarinen Company ja Tampereen Työväen Teatteri
• Näyttämöllä Anna Kuusamo, Misa Lommi, Jyrki Mänttäri, Saska Pulkkinen, Suvi-Sini Peltola, Auvo Vihro, David Scarantino, Emmi Pennanen, Mikko Lampinen, Emil Dahl (jonglööri), Oskari Kymäläinen (varalla)

Kantaesitys Helsingissä Tanssin Talossa 13.3.2024. Ensi-ilta Tampereen Työväen Teatterissa 12.9. Esityksiä 28.9. asti. Esityskalenteriin tästä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua