Konsta Laakso ja Annuska Hannula. Kuva: Mika Hiltunen / Tampereen Teatteri

Historian mysteerit ovat aina kiehtoneet taiteilijoita. Jotkut heistä ovat halunneet ratkaista uudestaan John Kennedyn murhan, toiset löytää Jimmy Hoffan ruumiin.

Kirjailija Juha Siltasta on selvästi askarruttanut natsi-Saksan pelätyn kakkosmiehen, valtakunnanjohtajaksikin tituleeratun Heinrich Himmlerin matka Suomen suveen sotavuonna 1942.

Keskiviikkona sai kantaesityksensä Siltasen kirjoittama ja ohjaama näytelmä Vieras eli Julmurin suviyö. Siinä esitetään yksi uusi tulkinta mystisen lomavierailun todellisista motiiveista ja muun muassa mustasta salkusta, jossa arvellaan olleen luettelo Suomen juutalaisista, jotka Hitler olisi halunnut luovutettavaksi Saksaan.

Mutta on turha syventyä tässä sen enempää kehystarinaan, vaikka se draamalliseksi ja komedialliseksikin juoneksi sommiteltuna oivallisen nokkela onkin. Historiaa tässä ei yritetä dokumentoida uusiksi, ja onneksi Siltanen sen kertoo käsiohjelmassa: ”Niin kauan kuin totuutta ei tiedetä, lienee spekulointi luvallista.”

* *

Toki kappaleen seuraamista helpottaa, jos on ainakin pääpiirteisesti selvillä kertomuksista, joita Himmlerin Suomen-visiitin ympärille on rakenneltu. Mutta pääasiassa kannattaa seurata näytelmää tutkielmana pahuudesta ja ihmisten reagoimisesta siihen, kun paha näyttää väistämättä voittavan.

Tässä tapauksessa paha itse tuntuu välillä uskovan vähiten pahan voittoon, mutta siitä huolimatta pahan palvelijat jatkavat pahan hännystelyä muuttaen tilannetta aina vain vaikeammaksi – kunnes tulee joku, joka uskaltaa avata suunsa ja puhua pahalle kuin ihminen ihmiselle. Ja nytkin se joku on nainen miesten sotkemassa maailmassa.

Tällaisella virityksellä syntyy kieltämättä vaativaa teatteritekstiä. Hienointa olikin Frenckellin salissa nähdä, miten erinomaisesti Tampereen Teatterin näyttelijät – niin viisi vakituista kuin neljä vierailevaa – suoriutuvat Siltasen näytelmän tulkitsemisesta.

Tässä tapauksessa teatterinteko toimii kuin se kuuluisa junan vessa. Jännite pysyy, kuollutta hetkeä ei ole. Tekstiä on huimaava määrä, mutta kaikki tuntuu tarpeelliselta. Eikä melkoiseksi venyvä kestokaan pilaa lopputulosta.

Yksi vaikuttavimpia osatekijöitä onnistumisessa on Jouni Koskisen ja Siltasen itsensä äänisuunnittelu. Se saa katsojan tuntemaan, että nyt tosiaan ollaan sydänhämäläisellä rantatontilla lämpimässä kesäyössä eikä Frenckellin monella tavalla haastavan pienissä tiloissa helmikuisena paukkupakkasiltana.

Musiikilla on Julmurin suviyössä keskeinen tehtävä vaihtuvien tunnelmien tehostajana. Näyttelemiseen se tuo välillä lisähaasteensa, sillä näyttelijöiden on kaikissa tilanteissa saatava äänensä kuulumaan musiikin yli, sillä kuten jo tuli todetuksi, tekstiä tulee lähes tauotta. Ihan aina ei kaikesta valitettavasti saanut selvää.

* *

Konsta Laakson esittämää Himmleriä seuratessa tulee mieleen monia muitakin poliittisia johtajia, jotka ovat levittäneet sairaita ääri-ideologioitaan meillä ja maailmalla – sekä joitakin, jotka tekevät sitä tänäkin päivänä.

Natsijohtajan rinnalla lähes yhtä merkittävä tarinan kannalta on Himmlerin hierojan Felix Kerstenin hahmo. Jarkko Tiainen tekee roolin herkullisesti. Hänelle on annettu tehtävä, jossa on pakko onnistua, sillä Kersten on toisaalta tarinan eräänlainen kertojahahmo ja sen lisäksi tärkein koominen side-kick.

Ennen kaikkea esiintyjien yhteispeli sujuu. Laakson ja Annuska Hannulan esittämän sisäkkö Ainon jännite on keskeisin, mutta yhtä hyvin katsojan mielenkiinnon pystyvät vangitsemaan Antti Tiensuu ja Arttu Soilumo. Edellinen esittää suomalaista luutnanttia ja jälkimmäinen saksalaista SS-ylikersanttia.

Kaikkiaan Siltasen teos on ehdottomasti tämän kevätkauden kärkipäätä Tampereella.

Matti Mörttinen

Vieras eli Julmurin suviyö

• Käsikirjoitus ja ohjaus Juha Siltanen
• Lavastussuunnittelu Jyrki Pylväs
• Pukusuunnittelu Mari Pajula
• Valosuunnittelu Mika Hiltunen
• Äänisuunnittelu Jouni Koskinen ja Juha Siltanen
• Rooleissa Konsta Laakso, Jarkko Tiainen, Antti Tiensuu, Annuska Hannula, Arttu Soilumo, Elina Rintala, Matti Hakulinen, Anna Pukkila ja Topi Kohonen

Kantaesitys Tampereen Teatterin Frenckellin näyttämöllä 7.2.2024. Esityksiä 27.4. asti. Esityskalenteriin tästä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua