Alina Tomnikova on Maila Nurmi, Vampira. Kuva: Janne Vasama
TEATTERI | Susanna Airaksisen ohjaama Vampira on Maila Nurmen veljentyttären Sandra Niemen elämäkerran lähilukua. Se tarinoi, mutta ei juuri tulkitse.
”Se ei myöskään räjäytä lavaa. Ja juuri niin sen olisi pitänyt tehdä.”
ARVOSTELU
Vampira – miten kaivaa oma hauta suulla
- Ohjaus: Susanna Airaksinen
- Rooleissa: Tommi Eronen, Vilma Melasniemi, Isla Mustanoja, Alina Tomnikov, Juho Uusitalo
- Ensi-ilta: KOM-teatteri, Helsinki 12.2.2025
Tarinan arvoinen Suomi – kantaesityskierros kotimaan katsomoihin
Tässä juttusarjassa kulttuuritoimittaja-ohjaaja Anne Välinoro kertoo Kulttuuritoimituksen lukijoille maamme teattereiden kotimaisista uusista näytelmistä ja niiden tekijöistä. Välinoro seuraa Suomen teatterielämää Suomen Kulttuurirahaston työskentelyapurahalla. Lue kaikki juttusarjan artikkelit täältä.
* *
Tutustuin ennen KOM-teatterin Vampiran ensi-iltaa palestiinalaistaiteilija Larissa Sansourin näyttelyyn Amos Rexissä. Käykää tekin.
Jos Trump haluaa ostaa ja muuttaa Gazan Rivieraksi, on hyvä muistella, keitä alueella oikeastaan asuu. Näyttely on auki enää 2.3.2025 asti.
Sansour ajattelee tässä näyttelyssä etupäässä isoilla screeneillä ja sermeillä.
Niihin heijastetaan hänen ja kirjailija-kuvataiteilija Søren Lindin yhdessä tekemiä videoita.
Niissä tikittää kauneus, odotus ja kauhu, oman maan odotuksessa elävän kansan muisti, jolta kerta toisensa jälkeen viedään toivo. Molemmat pitävät selvästi oopperasta ja David Lynchistä.
Miksi kerron Sansourin näyttelystä, kun Kapteeninkadulla Helsingissähän tässä pitäisi olla?
Ehkä aloitus kertoo siitä, kumpi jäi enemmän päälle, suomalaisamerikkalaisen Hollywood-tähdenlennon kauhukuvastoon ja huomiotalouteen perustunut elämäntarina vai isoille screeineille heijastettu erään kansakunnan identiteetti, jossa itkuvirttä riittää.
* *
Niin näyttämö- kuin kuvataiteessa kyse on pitkälti esillepanosta.
Miten luodaan tunne? Saako katsoja tunnekuvia?
Maila Nurmen (1922–2006) elämä oli suuria käänteitä täynnä. Alkoholistiäidin ja toimittaja-isän tytär halusi pois Oregonin kodin köyhyydestä ja ummehtuneisuudesta suureen maailmaan, joka Amerikassa on aina yllättävän lähellä, unelmatehtaassa kahden yön bussimatkan päässä.
Lisäksi 1950-luvulla televisio muutti käsitystä julkisuudesta ja tiedonvälityksestä. Piti näkyä laatikossa ollakseen jotain.
Maila hengaili sopivilla klubeilla, uskoi ideoihinsa kalatehtaalta haisevanakin, kehitti Vampira-hahmon sarjakuvien ja Charles Addamsin inspiroimana ja menestyi omalla show’llaan.
Vuoden. Kaksi.
Parikymppinen, nelikymmensenttisellä uumalla varustautunut neito kehitti itsestään pin up -tuotteen muka Paavo Nurmen veljentyttärenä ja kaikkea muutakin arktista höpönlöpöä päälleen valaen.
Pääasia oli kuitenkin Vampira-hahmo. Minkä Spede loi täällä, sen Vampira loi tuolla, itsenäisen, edelleen ihaillun kulttihahmon, jonka haudalta ei tuoreita kukkia puutu.
Se on aika paljon.
Mailan äitiä ja vanhempaa Mailaa esittää Vilma Melasniemi. Kuva: Janne Vasama
* *
Vampiran aika vain oli harmittavan lyhyt. Nurmi oli tuskin ehtinyt opettaa seuraajilleen, miten hottis-drinkki syntyy – no, esimerkiksi silmämunan lasiin muljauttamalla – kun 24-vuotias James Dean kuoli kolarissa.
Dean ja Nurmi olivat ystäviä ja ehkä enemmänkin. Deanin kuolemasta päästiin syyttämään Nurmen noituutta.
Soppa oli valmis ja Nurmen maine siinä verimykyinä. Ei maistunut enää.
Alamäessä sen sijaan maistuivat erilaiset päihteet ja oudot hyväksikäyttäjät.
Parikymppiseltä Nurmelta vietiin myös lapsi, jonka isä oli tiettävästi Orson Welles.
Nurmi löysi itsestään vampyyrin sen kokemuksen jälkeen.
* *
KOM-teatterin esitys on Maila Nurmen veljentyttären Sandra Niemen elämäkerran lähilukua. Se kertaa jo tiedettyä. Se tarinoi, mutta ei juuri tulkitse.
Se ei myöskään räjäytä lavaa. Ja juuri niin sen olisi pitänyt tehdä.
Tähän tarinaan ei sovi köyhä teatteri, mikä on yksi KOMin tyylikeinoista.
Projisoidut elokuvapätkät peiliscreenillä ovat vaatimattomia. Arkut, joita pitää olla, ovat vaneerisia kulisseja.
On hauskaa, että niin lattialuukkujen kuin arkunkansien kautta kohtausvaihdot käyvät kepeästi, mutta idea ei kestä montaa toistoa.
Mailan Vampira ei kasva silmieni eteen. Ei, niin kuin kauhu ja elämänkohtalot Sansourin näyttelyssä isoilla screeneillä.
Harmi. Trussikehikko kankaineen olisi varmasti löytynyt kavereilta.
Lavastukseen ei sitten muuta olisi tarvittukaan kuin mielikuvitusta ja pari elokuvaopiskelijaa, niin kuvaus koneiston syömästä unelmoijasta olisi toiminut.
Isla Mustanoja (vas.) ja Juho Uusitalo James Deanin ja Jack Simmonsin rooleissa. Kuva: Janne Vasama
* *
No, nyt oli valittu toisenlainen, ihmiseen keskittyvä tekotapa.
Alina Tomnikova on nappivalinta nimirooliin. Hän on herkkä ja hauska, kun suuhun annetaan ironisia repliikkejä.
Vilma Melasniemi äiti-Sophiena ja vanhempana Mailana vakuuttaa rentona tyyppinä ja tyttärensä tukijana.
Isla Mustanoja on jäyhänneutraali James Dean ja Marlon Brando.
Ihan en nyt vakuutu tässä yhteydessä sukupuolioletusten sekoittelusta. Vampira olisi tarvinnut vahvemman vastavoiman.
Tommi Eronen häärää muun muassa Jack Simmonsina, Mailan tukijana, Onni-isänä ja mystisenä Wellesinä.
Kaikki ovat sympaattisia, mutta tarvitaanko tässä näytelmässä juuri sympatiaa?
Mailan elämä luisui viimeisinä vuosina täyteen köyhyyteen ja erakkouteen. Kun Sandra Niemi lähti elämäkertaansa varten tätinsä kämpille, vastassa oli yksi sohva ja muovituoli, mutta elämäkerturille arvokkaita päiväkirjoja, tekstiä täynnä olevia lehtiöitä, kirjeitä ja marginaaleihin raapusteltuja huomioita lattian täydeltä.
Elämäkerta Vampira – Maila Nurmen tie Hollywoodiin (2022) on kaikkien luettavissa.
Maila olisi tarvinnut pätevän asianajajan oikeuksiensa puolustajaksi. Vampirasta tehtiin nimittäin toisinto, ja siihen pestattu näyttelijä, taiteilijanimellä Elvira, päätyi miljonääriksi.
Mailan tarinan traagisuudesta kertoo, että häneltä pois otettu poika opiskeli juristiksi. Hän sai tietää todellisen äitinsä henkilöllisyyden vasta 75-vuotiaana.
Ehkä hän olisi puolustanut biologista äitiään.
Anne Välinoro
Vampira – miten kaivaa oma hauta suulla
- Näytelmä Susanna Airaksinen ja Rosa-Maria Perä
- Ohjaus Susanna Airaksinen
- Lavastussuunnittelu Janne Vasama
- Pukusuunnittelu Joona Huotari
- Valosuunnittelu Tomi Suovankoski
- Äänisuunnittelu Jani Rapo
- Maskeeraussuunnittelu Leila Mäkynen
- Ompelija ja modisti Fiona Timantti
- Rooleissa Tommi Eronen, Vilma Melasniemi, Isla Mustanoja, Alina Tomnikov ja Juho Uusitalo
Kantaesitys KOM-teatterissa Helsingissä 12.2.2025. Esityksiä 10.5. asti. Esityskalenteriin tästä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Tampereen oopperan Viimeiset kiusaukset sai vaikuttavan ensi-illan
OOPPERA | Joonas Kokkosen Viimeiset kiusaukset oli Tampereen Oopperan keskiviikkoisessa ensi-illassa sekä musiikillisesti että näyttämöllisesti hiottu ja vahva.
Onnistuuko Komisario Palmu pidentämään työuraansa? Legendaarinen hahmo palasi Komediateatteriin
TEATTERI | Komisarion Palmu palasi tauon jälkeen Komediateatterin lavalle. Rooleissa nähdään uusia näyttelijöitä. Esitys muistuttaa esikuviaan, Marja Aaltio toteaa arviossaan.
Kun spiraali ei millään onnistu – Jumppatytöt on armoton mutta lämmin esitys joukkuevoimistelusta
TEATTERI | Tampereen Teatterissa vierailevan Teatteri Takomon esityksen teemat ovat kovin tuttuja jo vuosikymmenten takaa.
Leikkisä, etova ja riemukas monitaiteisuutta yhdistävä kollaasi – arviossa Teatteri Telakan Lika
TEATTERI | Rashidad Aljunied, Marja Skaffari ja Vilhelmiina Sinervo pistävät kroppansa, äänensä ja näyttelijäntaitonsa sananmukaisesti likoon – ja likaan.
