Sonja Silvander-Valo ja Antti Virmavirta. Kuva: Hämeenlinnan teatteri

Oli vain ajan kysymys, milloin Anneli Kannon suursuosion saavuttanut Rottien pyhimys -romaani (lue Marja-Liisa Torniaisen artikkeli) sovitettaisiin näyttämölle. Keskiaikaan sijoittuva, hienosti ajankuvan tavoittava tarina kirkkomaalareista on kuin tehty teatteria varten. Jotenkin teemaan sopivasti kantaesityksen nappasi Hämeenlinnan Teatteri, joka samalla juhlii esityksellä 120-vuotishistoriaansa. Romaanin tapahtumapaikka, Hattulan keskiaikainen Pyhän Ristin kivikirkko sijaitsee myös lähellä Hämeenlinnaa. Tai ei Hämeenlinna ihan ensimmäiseksi ehtinyt; Musiikkiteatteri Kapsäkissä nähtiin romaaniin pohjaava musikaali tämän vuoden alussa.

Rottien pyhimyksen tarina kertoo siis Martinus ja Andreas Pictor -nimisistä kirkkomaalareista, jotka saapuvat maalaamaan Hattulaan uutta kirkkoa. 1500-luvun kirkkokansa ei osannut lukea ja jumalanpalveluskielenä toimi latina, joten Raamatun tarinoiden visualisoinnilla kirkon seiniin oli erityinen tehtävä. Maalarit toteavat urakan siinä määrin mahdottomaksi, että ovat pakotettuja pestaamaan työhön kylässä asuvan Pelliina-neidon, joka osoittautuukin työssään varsin taitavaksi.

Milko Lehdon ja Katja Krohnin sovitus on uskollinen alkuperäistarinalle ja vajaaseen kolmeen tuntiin onnistutaan kertomaan kaikki olennainen. Lehto on myös ohjannut esityksen ja kaikkinensa lopputulemana on tasapainoinen kokonaisuus, jossa esityksen eri elementit loksahtavat luontevasti kohdalleen.

Samalla se teatteriesityksenä on kuitenkin vähän yllätyksetön, eikä visualisointeja lukuun ottamatta hyödynnä juurikaan teatterin mahdollisuuksia. Sovituksen painopiste on silloisen maailman hierarkkisuuden kuvaamisessa. Esimerkiksi taiteen merkityksien pohtiminen keskiaikaisen ihmisen silmin jää minusta hieman katveeseen.

Panu Valo, Katariina Kuisma-Syrjä ja Birgitta Putkonen. Kuva: Hämeenlinnan teatteri

Keskiaikaiset kirkkomaalaukset on saatu visualisoitua esitykseen poikkeuksellisen onnistuneesti. Ympäri näyttämöä projisoituvat Toni Haarasen suunnittelemat ja Veikko Pullin toteuttamat kirkkomaalaukset rakentavat hienon kokonaiskuvan nykypäivän silmin vähän naiiveiltakin näyttävistä taideteoksista. Juha Mäkipään suunnittelemaan lavastukseen kirkkoholveineen nämä kuvat myös projisoituvat hienosti. Anne Laatikaisen suunnittelema puvustus vie katsojan myös luontevasti kauas menneisyyteen. Niissä korostuu aikakauden erisäätyisyys ja sen merkitys.

Päärooleihin kirkkomaalareiksi on saatu kaksi vierailijaa. Mikko Nousiainen nuorempana Martinus-mestarina on hienosti läsnä roolissaan. Nousiaisen karaktääri suosi varsinkin uran alkuvaiheessa ensirakastaja-tyyppisiä roolihahmoja. Nyt näyttelijän ilmaisuun on tullut iän mukanaan tuomaa rauhaa, ja tässäkin tarinassa nähtävä rakkaussuhde näyttäytyy jotenkin arvoituksellisempana.

Antti Virmavirta vanhempana ja kokeneempana Andreas-mestarina on mainio roolityö. Virmavirran roolihenkilössä on hilpeää impulsiivisuutta ja äkkivääryyttä. Minusta nimenomaan Virmavirran Andreas tavoittaa tarkimmin keskiaikaisen ihmisen taiteilijuuden siinä määrin kuin sen ajan ihmistä voi ymmärtää nykyajasta katsottuna.

Mikko Nousiainen ja Sonja Silvander-Valo. Kuva: Hämeenlinnan teatteri

Rottien pyhimys on kuitenkin ennen kaikkea Pelliinan kasvutarina, jonka Sonja Silvander-Valo koskettavasti tulkitsee. Tiilimestari Rutgerin kasvattityttönä aikuistuneen orpotytön matka yhteisönsä hyljeksimästä jäsenestä kohti arvostettua kirkkomaalaria on myös yksi koko esityksen kantavista teemoista. Silvander-Valo tuo roolityössään Pelliinan sisäisen maailman kiihkeyden ja tunteen esiin poikkeuksellisen koskettavasti ja katsojan silmiin sopivasti annosteltuna.

Muista roolitöistä voi mainita Panu Valon kirkkoherran, jonka tekopyhyyden näyttelijä tyylittelee hauskasti. Myös Johanna Reilin arkkipiispan tarkastusta tekevänä kaniikkina on veitsenterävä tyypittely, joka osuvasti todentaa sen, ettei komiikkaan aina tarvita suuria eleitä.

Lisäplussaa voi antaa vielä onnistuneesta käsiohjelmasta. Onnistunut taitto ja informatiivinen sisältö ovat oiva matkamuisto esityksen nähneille.

Jussi Kareinen

Hämeenlinnan teatteri: Rottien pyhimys

• Teksti Anneli Kanto
• Ohjaus Milko Lehto
• Dramatisointi Milko Lehto ja Katja Krohn
• Lavastussuunnittelu Juha Mäkipää
• Pukusuunnittelu Anne Laatikainen
• Kuvasuunnittelu Toni Haaranen
• Valosuunnittelu Jari Vuori
• Äänisuunnittelu Lauri Malin
• Rooleissa Antti Virmavirta, Mikko Nousiainen, Sonja Silvander-Valo, Henna-Maija Alitalo, Jyri Ojansivu, Katariina Kuisma-Syrjä, Birgitta Putkonen, Johanna Reilin, Lasse Sandberg, Miika Suonperä, Panu Valo

Ensi-ilta Hämeenlinnan teatterissa 9.9.2023. Esityksiä 20.4.2024 asti. Esityskalenteriin tästä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua